Pedofiili Indiana Jones -hahmo,[1] Graalin maljan ja Liitonarkun etsintä sekä kahdessa Indiana Jones -elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjät (1981) sekä Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) mukana olleet natsiteemat on inspiroitu Otto Rahnista ja hänen seikkailuistaan.[2]
SS-yliluutnantti, arjalaisfilosofi ja arkeologi Otto Rahn[3] sai läheiseltä ystävältään, SS:n ja Gestapon johtajalta Heinrich Himmleriltä käskyn etsiä Graalin malja.
Myytin mukaan maljan oli sanottu sisältäneen Jeesukselta hänen ristiin-naulitsemisen yhteydessä kerättyä kaikki haavat parantavaa verta, joka teki maljasta juovasta henkilöstä kuolemat-toman.[4]
Rahn ei koskaan löytänyt Graalin maljaa, mutta hän kirjoitti sen etsimisestä kaksi kirjaa "Ristiretki Graalia vastaan: Kataarien, temppeliherrojen ja katollisen kirkon välinen kamppailu" (1934) ja "Luciferin tuomioistuin: Matka Euroopan hyvään henkeen" (1937), jonka Rahn oli omistanut SS-kumppaneilleen.[5]
”Luciferin tuomioistuin” oli yksi Himmlerin suosikkikirjoista, josta hän toisesta maailmansodasta seuranneesta paperipulastakin huolimatta julkaisi kymmenien tuhansien kappaleiden painoksia.[6] Himmler lähetti myös kirjan ylellisen pergamenttipainoksen Hitlerille syntymäpäivälahjaksi.[7] Suurin osa Rahnin kirjoissa esitetyistä ”luolapiirustuksista” oli Rahnin itse keksimiä ja piirtämiä.[8]
1930-luvulla Ranskassa kataarien rakentaman Montségurin linnakkeen läheisyydessä olleiden luolien tutkimusten aikana Rahn sai lähikylien talikoilla ja varstoilla aseistautuneet asukkaat peräänsä sen jälkeen kun hän oli jäänyt kiinni luolaseinäpiirrosten väärentämisestä.[9] Myös arkeologi Joseph Mandement ainakin kertaalleen pahoinpiteli Rahnin samasta syystä.[10]
Väärennösten teossa Rahnia avusti kataarien asiantuntijana esiintynyt arkeologi ja historioitsija Antonin Gadal.[11] Gadal jäi muutaman vuoden kuluttua itsekin verekseltään kiinni, kun hän oli hautaamassa museon huutokaupasta ostamiaan jade-koristeita lähiseudun maastoon vahvistaakseen omia väitteitään kataarien yhteyksistä muinaiseen Egyptiin.[12]
Rahn mainosti koko ikänsä, että Graalin maljan etsintä oli hänen jumalallinen tehtävä, jota hän oli harjoittanut koko elämänsä. Todellisuudessa Rahn törmäsi Graalin legendaan sattumalta homoseksuaalikumppaninsa Albert Heinrich Rauschin kautta.[13]
Rauschin lisäksi Rahnin homoseksuaalikumppaneita olivat ainakin Raymond Perrier,[14] jonka Rahn esitteli Himmlerille,[15] tohtori Dietmar Lauermann,[16] SS-aliryhmänjohtaja Karl Mahler[17] ja lähes kaksimetrinen tummaihoinen senegalilainen Habdu, joka toimi Rahnin palvelijana ja henkivartija. Kaksikko teki useita romanttisia seikkailuretkiä kataarien rotkoihin.[18]
Rahnin homoseksuaaliystäväpiiriin kuuluivat ainakin wieniläinen journalisti Grete von Urbanitzky,[19] natsisotilaista ja sotakoneista fantasioinut tohtori Alfred Schmid[20] sekä SS-everstiluutnantti tohtori Franz Riedweg.[21]
Riedweg oli seurapiirikulissina naimisissa Sybille von Blombergin kanssa, joka oli sotamarsalkka Werner von Blombergin tytär.
Vuonna 1938 asevoimien päällikkö, sotaministeri ja sotamarsalkka Werner von Blomberg joutui eroamaan kaikista viroistaan kun selvisi, että hänen vaimo Erna Gruhn oli äitinsä tapaan prostituoitu, jonka edellisen tšekinjuutalaisen miesystävän Heinrich Loewingerin hänestä ottamat alastonkuvat kiersivät pitkin natsi-Saksaa.[22]
Rahn jäi lopulta Himmlerille kiinni homoseksuaalisista toimistaan,[23] jonka jälkeen hän lupasi parantaa tapansa, lopettaa alkoholin käytön ja lupautui vapaaehtoisena palvelemaan Dachaun keskitysleirin vartijana.
Tämän jälkeen Rahn jäi Himmlerille toisen kerran kiinni homoseksuaalisista toimistaan,[24] jonka jälkeen hän lupasi parantaa tapansa, menemään naimisiin naisen kanssa ja lupautui vapaaehtoisena palvelemaan Ilse ja Karl Kochin Buchenwaldin keskitysleirin vartijana.[25]
Sitten Rahn jäi Himmlerille kolmannen kerran kiinni homoseksuaalisista toimistaan,[26] jonka jälkeen hän vuonna 1939 erosi SS:stä ja löytyi muutaman kuukauden kuluttua kuolleeksi jäätyneenä Itävallan vuorilta.[27]
Otto Rahn, hänen kulissivaimo Asta Baeschlin ja Astan edellisen avioliiton lapsi.
Vuonna 1994 SS-yliluutnantti Otto Rahnin kulissivaimo Asta Baeschlin muisteli lavastettua avioliittoaan Rahnin kanssa,
En koskaan ollut kihloissa Rahnin kanssa, hän vain halusi kaikkien luulevan niin. […] Minusta vaikutti siltä, että hän olisi halunnut kuvitellun naimisiinmenon, sillä hän ei ollut kiinnostunut minusta naisena. Minusta hänen todellinen kiinnostuksen kohde oli miehet. Epäilykseni kasvoi, kun hänen ystävänsä Raymond Perrier tuli vähäksi aikaa vierailemaan hänen luokseen. Rahn esitteli minut nopeasti Perrierille, jonka jälkeen en nähnyt kumpaa heistä, kunnes Perrier lähti. Satuin olemaan kylässä ja todistamaan parin hyvästelemässä. Rahn itki silmät päästään ja pyysi minulta myöhemmin anteeksi sitä. Pidin tätä kohtausta epäilykseni lisätodisteena. Myöhemmin sain selville, että Rahnin oli täytynyt kertoa pomolleen Heinrich Himmlerille kihlauksesta. Ikävä asia sanoa, oletan, että hän teki sen naamioidakseen todellinen suuntautuneisuutensa. Lähdin elokuun lopussa Sveitsiin ja lähetin Rahnille viestin, etten halunnut olla enää yhteydessä häneen.[28] —Asta Baeschlin
Toisen maailmansodan jälkeen arjalaisfilosofi Otto Rahnin juutalainen äiti Clara Hamburger[29] poltti uunissa koko Rahnin kirjeenvaihdon, koska ne olivat pullollaan miehiin kohdistuneita rakkauslurituksia.[30]
Esimerkiksi kirjoittaja E. Mila väittää, että Rahnin juutalaisuus on kiistämätön. Rahnin äiti oli Clara Margaret Hamburger ja hänen isoisänsä oli Simeon Hamburger, nimi, jota keskieuroopanjuutalaiset käyttävät toistuvasti. Hänen äidinpuolinen isoäiti Lea Cucer oli juutalainen. Cucer tulee Cocerista, ammatin nimi, joka on laajasti keskieuroopanjuutalaisten käytössä.[31] —Nigel Graddon
Natsien Aatteellisen muinaishistorian opintoseura (Ahnenerbe) yritti väitetysti löytää myös Atlantiksen saaren, Longinuksen keihään, Thorin vasaran ja lumimiehen, mutta mitään ei löytynyt.[32]
Winston Churchillin yksityislääkäri, itävallanjuutalainen filosofi Walter Johannes Stein[33] kehitti 1900-luvun kiinnostuksen Graalin maljaan ja Longinuksen keihääseen.[34]
Spear of Destiny -nimisissä disinformaatiokirjoissaan[35] Trevor Ravenscroft[36] väittää, että Hitler aloitti toisen maailmansodan saadakseen itselleen Longinuksen keihään.
Keihään oli sanottu kuuluneen Longinus-nimiselle roomalaiselle sotilaalle, joka lävisti sillä ristiinnaulitun Jeesuksen kyljen. Legendan mukaan keihään omaava armeija olisi voittamaton.
Ravenscroft kirjoitti myös misinformaatiokirjan Graalin maljan etsinnästä.[37]
Ilsa - SS:n naarassuden (1975) tohtori Ilsa Holzer -hahmosta insipiroitu Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) -elokuvan tohtori Elsa Schneider ja Graalin malja.
Mark 13 - ohjelmoitu tappamaan (1990), Dust Devilin (1992) ja muutaman päivän Tohtori Moreaun saarta (1996) ohjannut Richard Stanley teki Otto Rahnista vuonna 2001 dokumentin The Secret Glory ja vuonna 2010 kirjan Shadow of the Grail: Magic and Mystery at Montsegur.[38]
Tosiasiassa Rahnilla oli äitinsä kautta juutalaista verta. Toinen ongelma oli se, että Otto oli homo.[39] —Richard Stanley
________________________
[1] Cezary Jan Strusiewicz, 5 Insane Early Drafts of Famous Movie Characters, Cracked, (February 01, 2011).
[2] Nigel Graddon, Otto Rahn and the Quest for the Holy Grail: The Amazing Life of the Real “Indiana Jones”, Adventures Unlimited Press, Kempton, (2008), s. 2, 5-6, 20, 25, 30, 214, 218, 253, 264, 276, 294-295, 299, 307, 309, 318, 321; Stephen E. Flowers ja Michael Moynihan, The Secret King: The Myth and Reality of Nazi Occultism, Feral House, Washington, (2007), s. 35; Nicholas Goodrick-Clarke, Occult Roots of Nazism: Secret Aryan Cults and Their Influence on Nazi Ideology, Tauris Parke Paperbacks, London, (2004), s. 124; "Audio Commentary by Richard Stanley and Norman Hill", The Secret Glory, DVD, Subversive Cinema, USA, (2006), 0:03:00; 0:43:00; 1:14:00; "Interview with Richard Stanley", The Secret Glory, DVD, Subversive Cinema, USA, (2006), 0:01:00.
[3] Otto Rahnin juutalaisvastaisuudesta, rasismista ja natsismista ks. Graddon, s. 108, 111, 112, 113-115, 116.
[4] Graalin maljan ulkomuodosta ja legendasta on lukuisia versioita. Richard Stanley, Shadow of the Grail: Magic and Mystery at Montsegur, Innervision Media Ltd., Multimedia Edition, (2011), s. 23-24.
[5] Graddon, s. 112.
[6] Graddon, s. 153.
[7] Graddon, s. 112.
[8] Graddon, s. 68, 151.
[9] Graddon, s. 53, 321; Ksm. Graddon, s. 215, 319; Stanley, s. 152.
[10] Graddon, s. 53, 168; Stanley, s. 34.
[11] Some, Christian [Bernadac] included, believe that it was really Otto [Rahn] and [Antonin] Gadal who secretly tagged the cave walls with crudely rendered designer esoterica. —Richard Stanley, s. 35.
[12] [Antonin] Gadal himself is hardly the most credible of witnesses, having been caught red handed a few years later burying jade ornaments purchased at a museum auction, apparently to shore up his theories of a direct link between the Cathars and the science and sorcery of ancient Egypt. —Richard Stanley, s. 102.
[13] Graddon, s. 29, 32, 34-35, 38, 77, 155; Otto Rahnin homoseksuaalisuudesta ks. Graddon, s. 74-75, 90, 99, 105, 112, 116, 135-136, 143, 144, 145, 153.
[14] Graddon, s. 33, 34-35, 135.
[15] Graddon, s. 95; Heinrich Himmlerin veljenpoika, SS-luutnantti Hans Himmler oli homoseksuaali. Frank Rector, The Nazi Extermination of Homosexuals, Stein and Day, London, (1981), s. 125.
[16] Graddon, s. 64.
[17] Graddon, s. 117, 347; Stanley, s. 133.
[18] Graddon, s. 46, 68; Ksm. Graddon, s. 69; Richard Stanley väittää Habdun olleen somalialainen ja nubialainen. Stanley, s. 98, 101, 127.
[19] Graddon, s. 73; Nigel Graddon kirjoittaa Grete von Urbanitzkyn virheellisesti ”Grete von Urbanibski”.
[20] Graddon, s. 79, 97, 116.
[21] Graddon, s. 132, 116.
[22] Gabriel Glasman, Objetivo: Cazar al Lobo, Ediciones Nowtilus, Madrid, (2005), s. 120, 121; Joseph Howard Tyson, The Surreal Reich, iUniverse, Inc., Bloomington, (2010), s. 308; Ksm. Anna Maria Sigmund, Women of the Third Reich, NDE Pub., Ontario, (2000), s. 89; Gerald Reitlinger, The SS: Alibi of a Nation, 1922-1945, Arms and Armour Press, London, (1981), s. 99, 100, 462; Werner von Blomberg -skandaali mainitaan Liliana Cavanin lesbonatsielokuvassa Berliinin varjo (1985). Interno Berlinese, DVD, IIF Home Video, Italia, (2006), 0:13:00.
[23] Graddon, s. 117.
[24] Graddon, s. 140.
[25] Graddon, s. 140.
[26] Graddon, s. 95-96.
[27] Flowers ja Moynihan, s. 58, 182, 183; Graddon, s. 2; Stanley, s. 16, 81, 135; Yrjö von Grönhagen, Himmlerin salaseura, Salakirjat, Tallinna, (2014), s. 98; The precise details of his death are unknown and have been the subject of immense speculation. Some speak of an accident, others of murder, though the conclusion that it was suicide is nevertheless the most likely. —Philip Coppens, Otto Rahn: Author, Poet, Grail Seeker, SS Officer, New Dawn, Volume 10, Number 9, (July - August 2008).
[28] Graddon, s. 135-136; Ksm. Stanley, s. 134.
[29] Otto Rahnin juutalaisesta syntyperästä ks. Stanley, s. 57, 58, 127, 134, 135.
[30] Graddon, s. 34.
[31] Graddon, s. 129; ”[Rahnin, Himmlerin ja Karl Maria Wiligutin lähipiiriin kuulunut] Gabriele Winckler kuitenkin kertoi meille, että perustuen hänen omaan tietämykseensä Himmler ei olisi todennäköisesti tehnyt isoa numeroa mikäli olisi demonstroitu, että Rahnilla oli juutalainen alkuperä. Hän lainasi natsiarkkeologi tohtori Martinin esimerkkiä, joka oli tunnustanut Himmlerille, että hänen perheessään oli juutalaista verta. Himmler oli henkilökohtaisesti epäkriittinen, mutta siirsi Martinin Turkkiin tekemään arkeologisia töitä – pois silmistä, pois mielestä.” —Nigel Graddon, s. 129; Ksm. Graddon, s. 105, 322; Eräs Otto Rahnin juutalaisista "ystävistä" oli Nat Wolff. Graddon, s. 49; Curiously I have a copy of Otto’s ahnenpass in my possession and it is evident that while he filled out the form it was never stamped or approved. Quite how it ended up on file amongst the other public records remains a mystery. Certainly to have submitted such a document, containing clear proof of his Semitic ancestry, would have been tantamount to suicide. —Richard Stanley, s. 134; ”Rahnin pulmasta tekee erikoisen kiehtovan se, että todistusaineisto viittaa hänen itsensä olleen juutalainen – joskaan ei ole selvää oliko hän itse siitä tietoinen. [...] ’Himmlerille olisi ollut paljon suurempi ongelma se, että Rahn oli avoimesti homoseksuaali. Alkuaikoina Himmler oli valmis jättämään asian huomioimatta, mutta ajan mittaan hänen sietokyky alkoi vähentyä.’ Vuonna 1937 Rahnia rangaistiin kännipäissä tapahtuneesta homoseksuaalitempauksesta ja hänet määrättiin kolmen kuukauden vartiotehtäviin Dachaun keskitysleirille.” —John Preston, The Original Indiana Jones: Otto Rahn and the Temple of Doom, The Telegraph, (12:01AM BST 22 May 2008); Flowers ja Moynihan, s. 34, 57, 58; Rahn had a deep Platonic friendship with her – Rahn known to have been gay. —Philip Coppens, Otto Rahn: Author, Poet, Grail Seeker, SS Officer, New Dawn, Volume 10, Number 9, (July - August 2008); Heinrich Himmler ja Otto Rahn saattoivat olla myös sukua toisillensa Rahn-Bergburgheim -sukulinjan kautta. Graddon, s. 109-110.
[32] Goodrick-Clarke, s. 123, 132, 133, 143.
[33] Goodrick-Clarke, s. 221; Gil McHattie, The Knights Templar: Influences from the Past and Impulses for the Future, Temple Lodge Pub., London, (2011), s. 190; T. H. Meyer, D.N. Dunlop, A Man of Our Time: A Biography, Temple Lodge Pub., London, (2014), s. 185.
[34] Flowers ja Moynihan, s. 22-23; Tyson, s. 34; Walther Johannes Steinistä ks. Goodrick-Clarke, s. 118-121.
[35] The Spear of Destiny: The Occult Power Behind the Spear Which Pierced the Side of Christ (1973); The Mark of the Beast: The Continuing Story of the Spear of Destiny (1997).
[36] Trevor Ravenscroftin keksimistä tarinoista ks. Tyson, s. 270-271; Trevor Ravenscroftista ks. Goodrick-Clarke, s. 118-121, 221-224.
[37] The Cup of Destiny: The Quest for the Grail (1982); Vuonna 1991 Howard Buechner kirjoitti ensimmäisen englanninkielisen elämäkerran Otto Rahnista Emerald Cup - Ark of Gold: The Quest of SS Lt. Otto Rahn of the Third Reich, Thunderbird Press, Louisiana, (1991). Vuonna 2008 myös Nigel Graddon kirjoitti englanninkielisen elämäkerran Rahnista Otto Rahn and the Quest for the Holy Grail: The Amazing Life of the Real ”Indiana Jones”, Adventures Unlimited Press, Illinois, (2008); Jouni Hokkasen harhaanjohtava artikkeli Otto Rahnista ks. Jouni Hokkanen ja Nalle Virolainen, Roskaelokuvat, Johnny Kniga, Helsinki, (2011), "Richard Stanley", s. 314-317.
[38] Kirjassaan Shadow of the Grail Richard Stanley esittää useita väitteitä kuolleiden historiallisten henkilöiden kanssa tapahtuneista ”haamukohtaamisista”, jotka asettavat hänen mielenterveyden kyseenalaiseksi: For a moment our gaze met, the old certainties of my life in the 21st century crumbling around me as I realized who she was. Standing before me was the proud, ferocious Lady of the castle - the immortal Esclarmonde [1151-1215], the "light of the world" who had been granted the fortress as part of her dowry by her father, the Comte de Foix and who somehow, against all odds, had passed alive into the kingdom of heaven and attained that realm where fire has no heat, water no fluidity and matter no substance. —Richard Stanley, s. 14; [...] I don’t know if Esclarmonde deliberately summoned us to her castle and then stepped across the threshold into our world or whether we were drawn into hers. She seemed solid enough at the time but perhaps myself and Miss Scarlett were merely reliving or re-experiencing something that had already happened hundreds of years ago, somehow picking up the White Lady’s thoughts, or as in Rupert Sheldrake’s morphogenetic field theory, a memory of her thoughts or, more crazily, the thoughts of some other version of myself, caught up in events that either took place in the distant past or are still taking place now in another time stream. Perhaps those two worlds briefly touched. —Richard Stanley, s. 149; [...] For a while I didn’t seem to know which time period I belonged to, nor could I tell exactly how long the audience in the tower room lasted. As if in a dream our encounter seemed to take place outside of time but in all likelihood it only lasted a few minutes. —Richard Stanley, s. 149-150; [...] Esclarmonde didn’t disappear in a vortex of light and celestial choirs. She simply walked away, clear through the rear wall of the tower room and as before myself and Miss Scarlett heard her receding footsteps for a few seconds after she disappeared as if she were physically traversing some passageway that simply isn’t there in our paradigm.” —Richard Stanley, s. 150.
[39] The Nazi Quest for the Holy Grail, TV, Channel 5, Britannia, (2013), 0:22:00; The Secret Glory, DVD, Subversive Cinema, USA, (2006), 1:14:00.
