Anteeksi, että epäilen näiden "uusnatsi"-järjestöjen olevan suureksi osaksi FBI:n ja juutalaisten järjestöjen tuotoksia.[1]
—Christopher Jon Bjerknes, Jewish Racism, 30.12.2007
Jean-Marie Le Peniä lukuun ottamatta viimeisen 30 vuoden aikana kaikki Euroopan johtavimmat fasistit ovat olleet homoja.[2]
—Johann Hari, The Huffington Post, 21.10.2008
CIA tukee mitä tahansa ääriryhmää huolimatta siitä kuinka äärimmäinen ryhmä on. [...] CIA haluaa kaiken sortin ääriryhmiä ympäri Yhdysvaltoja. Heitä ei kiinnosta se mihin sinä uskot tai se mitä sinä teet, kunhan teet jotain. Näitä ryhmiä käytetään ihmisten ohjailuun, koska osa ihmisistä tulee olemaan innoissaan mistä tahansa näiden ryhmien keksimästä hölmöstä ideasta ja osa ihmisistä tulee olemaan äärimmäisesti ideaa vastaan. Siten sinulla on välittömästi yhteenotto, joka ojennettiin hopeatarjottimella. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Päästät vain nämä ihmiset vapaiksi, annat heidän hyökätä toistensa kimppuun ja saat sodan käsiisi.[3]
—Eustace Mullins, The Neo-Zionist Order, 2005
Yhdysvallat
Keskellä on Yhdysvaltain 60-luvun merkittävin uusnatsijohtaja, American Nazi Partyn (ANP) perustaja George Lincoln Rockwell ja hänen vieressä vasemmalla on ANP:n länsiosien päällikkö Leonard Holstein.
Etenkin ANP:n länsiyksikkö oli järkyttynyt paljastuksesta, että yksikön päällikkö Leonard Holstein, joka oli myös puolijuutalainen, oli homoseksuaali.[4]
—Frederick J. Simonelli, American Fuehrer (1999)
American Nazi Partyn (ANP) kolmanneksi korkea-arvoisin virkamies ja New Yorkin Ku Klux Klanin osavaltiojohtaja oli amerikanjuutalainen homoseksuaali Dan Burros (syntyjään Daniel Sonnstein).
Kun The New York Times oli paljastanut Burrosin juutalaisen syntyperän julkisuuteen, Burros teki itsemurhan tai hänet murhattiin hänen miesystävänsä, Pennsylvanian KKK:n osavaltiojohtajan Roy Frankhouserin toimesta.
Burrosin tapauksesta kirjoitettiin kirja One More Victim: The Life and Death of a Jewish Nazi (1967) ja myöhemmin tuotettiin elokuva The Believer: Täynnä vihaa (2001), jonka alkuperäinen tuotantonimi oli The Jewish Nazi.
American Nazi Partyn (ANP) johtaja George Lincoln Rockwell pitämässä lehdistötilaisuutta Dan Burrosin itse/murhan jälkeen. Vasemmalla on ANP:n tuleva johtaja, unkarinjuutalainen homoseksuaali Matt Koehl (äidin puolelta Bierbaum).[5]
Vuonna 2011 professori E. Michael Jones julkaisi kirjan, joka kertoi American Nazi Partyn juutalaisista uusnatseista. Kansikuvan vasemmassa laidassa on nahkatakissa George Lincoln Rockwell ja keskellä on silmälasipäinen Dan Burros.
American Nazi Partyn puhetilaisuus Washingtonissa. Ylhäällä vasemmalla on George Lincoln Rockwell ja ylhäällä oikealla on kreikkalainen John Patler (syntyjään Yanacki Patsalos), joka oli vaihtanut nimensä ”Patleriksi”, jotta nimi kuulostaisi enemmän ”Hitleriltä”.
Natsipuolueen päämajassa jossain vaiheessa palvelleiden homoseksuaalien joukossa oli John Patler (joka tuomittiin myöhemmin Rockwellin murhasta), Roy Frankhouser, Dan Burros, James K. Warner, William Pierce ja monia muita.[6]
—The Deguello Report (1976)
Vasemmalta: kansainvälisesti suurimpien uusnatsijärjestöjen National Socialist White People’s Partyn (NSWPP, entinen American Nazi Party, ANP) ja World Union of National Socialist (WUNS) johtaja, unkarinjuutalainen homoseksuaali Matt Koehl (äidin puolelta Bierbaum), uusnatsikustantaja Harold Keith Thompson ja Yhdysvaltain merkittävin natsi-Saksan propagandisti sekä Saksan keisari Vilhelm I:n laiton lapsenlapsi George Sylvester Viereck,[7] jolla oli homoseksuaalisuhde saksanjuutalaisen runoilijan Ludwig Lewisohnin kanssa.[8]
Vuonna 1975 Keith Critchlow ja Walter Parkes tekivät National Socialist White People's Partyn (NSWPP) San Franciscon yksiköstä videodokumentin. Surkuhupaisessa tuotannossa NSWPP mustamaalaa itsensä tahattomasti ja tahallisesti. The California Reich oli vuonna 1976 ehdolla Oscar-ehdokkaaksi "paras dokumentti" -sarjassa.
The California Reich (1975) -dokumentin alussa National Socialist White People's Partyn (NSWPP) San Franciscon yksikön johtaja Allen Vincent muistelee uraansa ennen natsijohtajuutta,
Sain totaalisen hermoromahduksen. En muista, mutta tuntemani ihmiset kertoivat, että minut sidottiin hihnoilla pyörätuoliin ja... En muista siitä mitään muuta suurin piirtein kahteen kuukauteen. [...] Minut vietiin San Quentinin vankilan psykiatriselle osastolle ja minut laitettiin välittömästi sähköshokki-terapiaan. Muistan silloin tällöin hämärästi... sumusireenin. Sireenissä oli siihen aikaan, se oli kuin, se sanoi, "Onko nimesi ja numerosi siinä Allen Vincent?", "Onko nimesi ja numerosi siinä Allen Vincent?". Se ääni, tiedätkö se sumusireeni, Whoo! ... Whoo! Juoppohulluudessani se ääni tuli ennen minulle pakkopaitapakatussa sellissäni. "Onko nimesi ja numerosi siinä Allen Vincent?", "Onko nimesi ja numerosi siinä Allen Vincent?"[9]
—Allen Vincent, NSWPP:n San Franciscon yksikön johtaja
Yhdysvaltain 70-luvun pahamaineisin uusnatsijohtaja ja National Socialist Party of American (NSPA) perustaja Frank Collin (osoittaa kädellä) pitämässä tilaisuutta Chicagossa.
[...] Frank Collin oli itse asiassa juutalaisen keskitysleiriselviytyjän Max Cohenin poika. Tätä shokkia seurasi valokuvatodistusaineiston löytö, että Collin oli homoseksuaali lastenahdistelija. [...] Edelleen kaukana selkeydestä olevien olosuhteiden yhtymillä NSPA:n johtajisto löysi Collinin asuintilasta arkiston valokuvia alastomista ja puolialastomista nuorista pojista, joskus poseeraamassa univormuissa tai aseiden kanssa, jotka juhlistivat Frank Collinin toistuvia saalistusretkiä homoseksuaalipedofilian maailmassa. Näyttää siltä, että National Socialist Party of American puolijuutalainen johtaja oli useita vuosia houkutellut nuoria poikia puolueen päämajaan näihin valokuvasessioihin ja, kuten paljastui, myös seksuaalisiin toimiin.[10]
—Jeffrey Kaplan, Encyclopedia of White Power (2000)
Juutalaisen pedofiilin Frank Collinin (syntyjään Joseph Cohen) mediajulkisuutta keränneet 70-luvun marssit Illinoisin Skokiessa käynnistivät Hollywoodissa holokaustidokumenttien työstämisen.
2020-luvulla yhdestäkään toisesta historiallisesta aiheesta ei ole tehty yhtä montaa dokumenttia, elokuvaa ja kirjaa kuin natsiholokaustista.
Yhdysvaltain 80-luvun pahamaineisimpaan uusnatsijärjestöön Aryan Nationsiin (AN) ja Ku Klux Klaniin kuulunut sekä lukuisille äärioikeistojärjestöille aseita ja rahoitusta toimittanut amerikanjuutalainen miljonääri Harold von Braunhut.
Keskellä puvussa on entinen USS Simon Bolivar -ydinsukellusveneen kryptograafikko (salakirjoittaja) ja 70-luvun suurimman sekä väkivaltaisimman KKK-järjestön Invisible Empire, Knights of the Ku Klux Klanin perustaja ja johtaja, FBI-agentti Bill Wilkinson.
Keskellä puvussa on World Knights of the Ku Klux Klanin johtaja Gordon Creal Young.
[...] 10. tammikuuta [2007] Sharpsburgin poliisi pidätti viimeaikaisen klaani-pomon Gordon Creal Youngin, 40, ja syytti tätä seitsemän rikospykälän nojalla oletetusti alaikäisen tytön pakottamisesta suuseksiin kanssaan kahdessa tilaisuudessa myöhään lokakuussa 2006. Young, joka oli vielä silloin World Knights of the Ku Klux Klanin suurvisiiri, oletetusti myös kertoi tytölle toisena päivänä, että klaanin jäsenet aina riisuvat naisia, jotka haluavat liittyä järjestöön etsiäkseen epäkohtia heidän kehoistaan. Tyttö kertoi myöhemmin pastorille, että Young kosketteli häntä sopimattomasti.[11]
—Mark Potok, Southern Poverty Law Center, Spring 2007
Yhdysvaltain 50- ja 60-lukujen kuuluisin kommunismia vastaan näennäisesti taistellut oikeistokaksikko. Pedofiilipappi Billy James Hargis ja yksi hänen miesystävistään kenraali Edwin A. Walker.
Vuonna 1976 Walker pidätettiin dallasilaisen puiston miesten vessasta, jossa hän yritti anoa seksiä siviilipukuiselta poliisilta.
Vuonna 1976 Walker pidätettiin dallasilaisen puiston miesten vessasta, jossa hän yritti anoa seksiä siviilipukuiselta poliisilta.
Kenraali Edwin A. Walker asetettiin myöhemmin syytteeseen Dallasissa homoseksuaalisen kontaktin anomisesta.[12]
—John George ja Laird Wilcox, Nazis, Communists, Klansmen, and Others on the Fringe (1992)
Yhdysvaltain 60-luvun suurimman puolisotilaallisen äärioikeistojärjestön Minutemenin perustaja ja johtaja Robert DePugh (osoittaa kädellä) vetämässä järjestön sotaharjoitusta.
20. kesäkuuta [1991] entinen Minutemenin perustaja Robert DePugh, 69, tuomitaan kahden ja puolen vuoden vankeuteen Missourin Norbornen kotinsa ratsian jälkeen, josta paljastuu rekisteröimätön konekivääri, kranaatinheitin ja yli 100 ilmatorjunta-ammusta. DePugh'n koti tutkittiin sen jälkeen kun poliisi oli rynnäköinyt hänen Iowassa omistamaan valokuvausstudioon, joka tuotti valokuvia alastomista ja puolialastomista alaikäisistä tytöistä.[13]
—Daniel Levitas, The Terrorist Next Door (2002)
Aryan Unit One -järjestön perustaja ja johtaja Leo Felton.
"Hän tietää tasan tarkkaan kuka hän on", [Leo Feltonin isä] Calvin Felton sanoi. "Hän on puolet ja puolet, ja miksi tahansa hän haluaa kutsua itseään, on hän musta jos minulta kysytään, eikä hän ole koskaan sanonut olevansa muuta."[14]
—Farrah Stockman, The Boston Globe, July 4, 2001
Leo Feltonin isä Calvin Felton.
Aryan Unit Onen ylipäällikön kieroutunut tarina alkoi vuonna 1970 Feltonin syntyessä kahdelle kansalaisoikeusaktivistille. Hänen isänsä Calvin Felton oli vaaleaihoinen musta arkkitehti. Hänen äitinsä Corinne Vincelette oli valkoinen ex-nunna, jolla oli juutalaiset isovanhemmat.[15]
—Bob Moser, Southern Poverty Law Center, Winter 2002
American Nationalist Partyn (ANP) perustaja ja johtaja Wolfgang Hawke (syntyjään Davis Greenbaum). Kun Hawken juutalainen syntyperä oli levinnyt julkisuuteen, alkoi hän myydä internetissä peniksensuurennuspillereitä.
[...] Uusnatsi Davis Wolfgang Hawke kutsui äitiään julkisesti "rotupetturiksi" ja sanoi, että hänen osittain juutalainen isä pitäisi "sterilisoida".[16] [...] Hawke on neropatti kahden hämärän internet-operaation, Quicksilver Enterprises ja Amazing Internet Products, takana. Mitä ovatkaan "Amazing Internet Products"? Peniksensuurennuspillereitä. Lopulta miljoonat, jotka ovat miettineet "Kuka on tämä ääliö, joka lähettää minulle penisroskapostia?" ovat saaneet vastauksen. Ainakin jonkin aikaa tämä ääliö on itse kerran kuuluisa kosher-natsi.[17]
—Southern Poverty Law Center, Fall 2003 & Fall 2006
2020-luvulla internetin suurinta The Daily Stormer -uusnatsisivustoa pyörittää amerikanjuutalainen Andrew Auernheimer ja väitetysti juutalaista syntyperää oleva Andrew Anglin (isän puolelta Schultz).
12. elokuuta 2017 Virginian Charlottesvillessä äärioikeistoliikkeen järjestämän mielenosoituksen aikana kehitysvammainen uusnatsi James Fields ajoi sateenkaaripervojen pedofiiliparaatin päälle tappaen yhden ja vahingoittaen 19 muuta.[18]
Charlottesvillen mielenosoituksen yksi pääorganisaattoreista oli amerikan-juutalainen äärioikeistojohtaja ja miljonääri Richard B. Spencer (äidin puolelta Eckstein).[19]
Charlottesvillen mielenosoituksen yksi pääorganisaattoreista oli uusnatsijohtaja ja väitetysti juutalaista syntyperää oleva Mike Enoch (syntyjään Isaac Peinovich), joka on naimisissa amerikanjuutalaisen Ames Friedmanin kanssa.
Kanada
John Garrity paljasti Maclean's-lehdessä 1. lokakuuta 1966, että Kanadan juutalaisen kongressin käskystä hän rakensi Kanadan suurimman uusnatsi-järjestön Canadian Nazi Partyn kansalliseksi uhaksi.
Englanti
Oikeassa laidassa olevaa Yhdysvaltain 60-luvun merkittävintä uusnatsijohtajaa George Lincoln Rockwellia kättelee Britannian 60-luvun merkittävin uusnatsi-johtaja Colin Jordan.
Rikolliseksi syntynyt Jordan joutui siirtymään sivuun järjestöstään sen jälkeen, kun hän oli joutunut pidätetyksi yritettyään varastaa Tescon huoltoasemalta suklaarasian ja kolme paria naisten punaisia alushousuja.[20] Tapahtuman jälkeen Jordania kutsuttiin puolueen keskuudessa pilkkanimellä "Pöksyvaras".
Kleptomaani uusnatsijohtaja Colin Jordan oli naimisissa Dior-kosmetiikkasukuun kuuluneen miljonäärin Françoise Diorin kanssa.
Rikolliseksi syntynyt Jordan joutui siirtymään sivuun järjestöstään sen jälkeen, kun hän oli joutunut pidätetyksi yritettyään varastaa Tescon huoltoasemalta suklaarasian ja kolme paria naisten punaisia alushousuja.[20] Tapahtuman jälkeen Jordania kutsuttiin puolueen keskuudessa pilkkanimellä "Pöksyvaras".
Kleptomaani uusnatsijohtaja Colin Jordan oli naimisissa Dior-kosmetiikkasukuun kuuluneen miljonäärin Françoise Diorin kanssa.
70-luvun Britannian äärioikeiston johtohahmoihin lukeutunut homoseksuaali Martin Webster pitämässä puhetilaisuutta.
Keskellä oleva valkopaitainen henkilö on Websterin asunnossa asunut British National Partyn (BNP) myöhempi johtaja Nick Griffin, jonka kanssa Websterillä oli oletetusti nelivuotinen suhde 70-luvulla.[21]
Keskellä oleva valkopaitainen henkilö on Websterin asunnossa asunut British National Partyn (BNP) myöhempi johtaja Nick Griffin, jonka kanssa Websterillä oli oletetusti nelivuotinen suhde 70-luvulla.[21]
NATSI-NICK ON PERÄMIES
Kumma salaisuus, jonka hän piti piilossa homojen hakkaajilta
NATSI-huligaani Nick Crane piti salaisuuden homoja hakkaavilta kavereiltaan – hän on itse homoseksuaali.
—The Sun, July 30, 1992
Saksa
Saksan 70- ja 80-lukujen merkittävimmän uusnatsijohtajan Michael Kühnenin avoin homoseksuaalisuus oli yleisessä tietoisuudessa.
Berliinissä on homoskinheadliike. He ajelevat ympäriinsä lehtisten kanssa, joissa sanotaan "Me emme halua ulkomaalaisia." Saksan uusnatsien suurjohtaja Michael Kühnen oli avoimesti homoseksuaali mies, joka kuoli aidsiin kaksi vuotta sitten. Hän kirjoitti esitelmän homoseksuaalisuuden ja fasismin linkeistä sanoen fasismin perustuvan kumppaneiden rakkauteen, ja että seksin harrastaminen kumppanien kanssa vahvistaa tätä sidettä.[22]
—Elmay Kraushaar, Der Spiegel, January 26, 1993
Vuonna 2005 homoseksuaali Rosa von Praunheim (adoptionimeltään Holger Mitschwitzky) teki videodokumentin Michael Kühnenista, Bela Ewald Althansista ja muista Saksan uusnatsijohtajista "Miehet, sankarit, homonatsit".
Vuonna 2007 vasemmistojohtaja Markus Bernhardt julkaisi kirjan Saksan uusnatsijohtajista "Homonatsit oikeistoyhteisössä ja homoalakulttuurissa".
Itävalta
Suomen kuuluisin uusnatsijohtaja Pekka Siitoin näytteli uransa aikana mitä tahansa roolihahmoa, josta hänen tukijat olivat valmiita maksamaan.
Minusta kirjoitetaan, että vihaan juutalaisia ja mustalaisia. [...] Se ei ole totta. Kuollessaan äitini pyysi, etten loukkaisi heitä. Ja minä vannoin. Ja onhan minussa itsessänikin vähän juutalais-venäläistä verta (äidin puolelta).[23]
—Pekka Siitoin, Izvestija, 18.10.1991
Suomen toiseksi kuuluisin uusnatsijohtaja oli Pekka Siitoinin Oulun aluepäällikkö Kai M. Aalto. 20. toukokuuta 1986 Aalto yritti kaverinsa Markku Järvenpään kanssa kaapata Oulun lentokentältä Finnairin reittikoneen.
Kun Markku Järvenpää (20) ja Kai Aalto (20) suunnittelivat Oulunsuun sairaalan suljetulla osastolla lentokonekaappausta, heidän alkuperäinen tarkoituksensa oli vaatia rahaa Aallon perustamalle puolueelle. [...] Hän oli tavannut Oulunsuun sairaalassa Markku Järvenpään, jota ei ollut aikaisemmin tuntenut. Poikien välille oli syntynyt nopeasti ystävyyssuhde, ja he alkoivat yhä enemmän ja enemmän viettää aikaansa yhdessä keskustellen kaiken maailman asioista. Kai kertoi olleensa tuolloin toista kertaa kyseisessä sairaalassa. Eikä Markkukaan siellä aikaisemmin kovin usein ollut vieraillut. [...] Siitä Kai Aalto on närkästynyt, kun kaikki lehdet ovat väittäneet hänen ja Markun olleen avohoidossa sillä hetkellä, kun kaappaus ja siihen liittyvät muut kolttoset olivat tapahtuneet. Ei se pidä paikkaansa alkuunkaan. Olimme molemmat sairaalan suljetun osaston potilaita. Tällä osastolla on kuitenkin sellainen kummallinen perinne, että jos jonain päivinä kaikki potilaat ovat rauhallisia, niin ovet pidetään lukitsemattomina. Nyt oli sellainen päivä, joten saatoimme lähteä lähes vapaasti kenenkään estämättä kaupungille.[24] —Matti Paloaro, Alibi, elokuu 1986
Venäjä
Venäjän 90-luvun pahamaineisin äärioikeistojohtaja, KGB-agentti Vladimir ”Venäjän Hitler” Žirinovski.
Vladimir Žirinovski syntyi 25. huhtikuuta 1946 Kazakstanissa, jonne hänen isänsä, saksalaisjuutalainen Wolf Eidelstein oli paennut juutalaisvainoja Puolasta. Isä muutti myöhemmin Puolaan ja sieltä Israeliin.[25]
—Kerstin Kronvall, Yle Uutiset, 5.10.2016
Venäjän presidentti Vladimir Putin on niin ikään "entinen" KGB-agentti. "Entisiä" tiedusteluviranomaisia ei ole olemassa. Putin toimi myös Venäjän turvallisuus-palvelun (FSB) johtajana vuodet 1998-1999.
Unkari
Oikealla on Unkarin 2000-luvun pahamaineisin uusnatsijohtaja Csanád Szegedi. Lahjomisyrityksistä huolimatta vuonna 2012 Szegedin juutalainen syntyperä levisi julkisuuteen, jonka jälkeen hän pakeni Israeliin.
Israel
Tiedusteluviranomaiset
Vuonna 2005 planeetan johtavin KKK-historioitsija Michael Newton kirjoitti kirjan siitä, kuinka FBI perustaa, rahoittaa ja johtaa Ku Klux Klan -järjestöjä Yhdysvalloissa.
Toisen maailmansodan jälkeen Naton operaatio Gladio ja P2 (Propaganda due) -vapaamuurariloosi perustivat, rahoittivat ja johtivat uusnatsi- ja kommunisti-järjestöjä Italiassa sekä muissa Euroopan maissa.
Yhteistyössä sotilastiedustelupalveluiden ja Sisilian mafian kanssa Naton ja P2:n oikeisto- ja vasemmistojärjestöt suorittivat satoja siviilejä tappaneita salamurhia, pommi-iskuja, terroritekoja ja muita lavastettuja hyökkäyksiä.
Naton operaatio Gladion, P2-vapaamuurariloosin ja Italian sotilastiedustelu-palveluiden eräs kuuluisimmista lavastetuista hyökkäyksistä oli vuonna 1980 toteutettu Bolognan pommi-isku.
Bolognan pommi-isku (ital. Strage di Bologna) oli Italiassa, Bolognan kaupungin päärautatieasemalla 2. elokuuta 1980 tapahtunut terrorihyökkäys, jossa kuoli 85 ihmistä ja haavoittui yli 200. Äärioikeistolaista terroristijärjestö Nuclei Armati Rivoluzionaria on syytetty siitä, kun taas kaksi SISMI:n (Italian sotilaallinen tiedustelpalvelu) agenttia ja vapaamuurariloosi P2:n johtaja Licio Gelli tuomittiin tutkimusten harhaanjohtamisesta. Tapahtuma on yksi Italian vakavimmista sodanjälkeisistä terrorihyökkäyksistä.[26]
—Wikipedia
Vasemmalla on amerikanjuutalainen CIA:n perustajajäsen Mark Lane (äidin puolelta Levin),[27] joka omisti 2000-luvun Yhdysvaltain merkittävimmän American Free Press (AFP) -äärioikeistojulkaisun. Keskellä on Willis Carto, joka toimi AFP:n päätoimittajana. Kaksikko julkaisi harhaanjohtavaa juutalais-vastaista uutislehteä, otti lehden tilaajien henkilöllisyystiedot ylös ja toimitti tiedot CIA:lle, Mossadille jne.
Presidentti John F. Kennedy ja CIA:n perustajajäsen Mark Lane. 60-luvulla Lane pyöritti Kennedyn presidentinvaalikampanjaa New Yorkissa. Kennedyn salamurhan jälkeen Lane kirjoitti aiheesta ensimmäiset salaliittoteoriakirjat.
Hollywood-näyttelijä Jane Fonda ja CIA:n perustajajäsen Mark Lane. 70-luvulla kaksikko pyöritti näennäistä Vietnamin sodan vastaista liikettä pitämällä puhe- ja rahankeruutilaisuuksia.
Vuonna 1978 CIA:n perustajajäsen Mark Lane toimi James Earl Rayn asianajajana, joka oli syytettynä kansalaisoikeusliikkeen johtajan Martin Luther Kingin salamurhasta.
Keskellä on CIA:n perustajajäsen Mark Lane ja vasemmalla on kommunistikulttia johtanut Jim Jones. Vuonna 1978 Lane toimi Guyanan Jonestownissa Kansan Temppelin johtajan Jim Jonesin asianajajana.
Lane oli paikalla 18. marraskuuta 1978, kun yli 900 Kansan Temppelin jäsentä murhattiin hämäräperäisissä olosuhteissa syanidilla ja luodeilla. Lane ja oikealla oleva asianajaja Charles Garry olivat harvoja eloonjääneitä.
Garry syytti myöhemmin Lanea joukkomurhan aikaansaamisesta ja Kansan Temppelin 18 miljoonan dollarin varojen kavalluksesta.
Lane oli paikalla 18. marraskuuta 1978, kun yli 900 Kansan Temppelin jäsentä murhattiin hämäräperäisissä olosuhteissa syanidilla ja luodeilla. Lane ja oikealla oleva asianajaja Charles Garry olivat harvoja eloonjääneitä.
Garry syytti myöhemmin Lanea joukkomurhan aikaansaamisesta ja Kansan Temppelin 18 miljoonan dollarin varojen kavalluksesta.
Keskellä on 50-luvun Yhdysvaltain kongressin johtavin kommunisteja ja homo-seksuaaleja vastaan taistelua käynyt senaattori Joseph McCarthy. Oikealla on McCarthyn pääavustaja amerikanjuutalainen Roy Cohn ja vasemmalla on Cohnin pääavustaja amerikanjuutalainen G. David Schine. Cohn ja Schine olivat homoseksuaalisuhteessa.[28]
Vuonna 1968 senaattori Robert F. Kennedy salamurhattiin Ambassador-mafiahotellissa, jonka omisti G. David Schinen isä Junius Myer Schine.
Vuonna 1968 senaattori Robert F. Kennedy salamurhattiin Ambassador-mafiahotellissa, jonka omisti G. David Schinen isä Junius Myer Schine.
FBI:n johtajana toimi vuodet 1935-1972 J. Edgar Hoover ja FBI:n varajohtajana toimi vuodet 1930-1972 Hooverin miesystävä Clyde Tolson. FBI-uriensa aikana Hoover ja Tolson vainosivat homoseksuaaleja ja kommunisteja.
Kuolinvuoteellaan Hooverin äiti Anna Marie Scheitlin rukoili Hooveria jättämään Tolsonin ja Hoover lupasi, mutta ei kuitenkaan jättänyt Tolsonia. Kun Hoover löydettiin hämäräperäisissä olosuhteissa kuolleena sängystään, Tolson peri Hooverin kuolinpesän ja muutti asumaan Hooverin asuntoon.[29]
Kuolinvuoteellaan Hooverin äiti Anna Marie Scheitlin rukoili Hooveria jättämään Tolsonin ja Hoover lupasi, mutta ei kuitenkaan jättänyt Tolsonia. Kun Hoover löydettiin hämäräperäisissä olosuhteissa kuolleena sängystään, Tolson peri Hooverin kuolinpesän ja muutti asumaan Hooverin asuntoon.[29]
Vuonna 1993 Anthony Summers julkaisi kirjan Hooverin ja Tolsonin suhteesta, skandaaleista ja salaliitoista.
Kiristyksiin, laittomuuksiin ja salaliittoihin keskittyvät Hollywood-elokuvat Kansalainen Cohn (1992) ja J. Edgar (2011) hyödyntävät keskeisinä teemoinaan Roy Cohnin ja G. David Schinen sekä J. Edgar Hooverin ja Clyde Tolsonin homoseksuaalisuhteita.[30]
Kiristyksiin, laittomuuksiin ja salaliittoihin keskittyvät Hollywood-elokuvat Kansalainen Cohn (1992) ja J. Edgar (2011) hyödyntävät keskeisinä teemoinaan Roy Cohnin ja G. David Schinen sekä J. Edgar Hooverin ja Clyde Tolsonin homoseksuaalisuhteita.[30]
FBI-ilmiantaja David Gletty ohjeistaa jäseniä ennen vuoden 2007 marssia.
Kesäkuussa 2009 Yhdysvaltain rasistisimman radiojuontajan Hal Turnerin FBI-tausta oli levinnyt jopa Alex Jonesin yleisön tietoisuuteen, joten Turner oli siirrettävä syrjään ennen kuin tiedusteluviranomaisille työskennelleen Turnerin maine mustamaalaisi koko tiedusteluviranomaisten ja juutalaisten järjestöjen perustaman, rahoittaman ja johtaman Yhdysvaltain uusnatsiliikkeen.
Holokaustin kieltäjät
Vuonna 1994 tummaihoinen äärioikeistoaktiivi Alexander Baron julkaisi kirjan revisionistihistorioitsijasta ja holokaustin kieltäjästä, englanninjuutalaisesta David Irvingistä (äidin puolelta Uffelman).[31]
Kirjan sisällön lisäksi kansikuva on myös Baronin käsialaa: hänen mukaan kyseessä on kuvitus tilanteesta, jolloin Irving yritti olla häneen homo-seksuaalisessa yhteydessä. Baronin kieltäydyttyä natsiunivormuun pukeutunut Irving alkoi huutaa saksan kielellä, lainasi Sionin viisaiden pöytäkirjoja ja nuiji pampulla penistään.
The Churchill Papers (1994) -kirjan kirjoittanut Alexander Baron.
Baronin vulgäärissä kirjassa ei esitetä vakavasti otettavia todisteita seksuaali-väitteiden tueksi, mutta jostain syystä yleensä juridisesti aktiivinen Irving ei ole haastanut Baronia oikeuteen kunnianloukkauksesta.
Kirjassa äärioikeistolainen historioitsija Mark Taha syyttää Irvingiä epäpäteväksi historioitsijaksi ja väärentäjäksi sekä Baron syyttää Irvingiä homoseksuaaliksi ja pedofiiliksi, joka pitää erityisesti mustista pojista.
Kansainvälisesti pahamaineisimman holokaustin kieltäjän Ernst Zündelin "Mattern Friedrich" -piilonimellä kirjoitettu vuoden 1975 ufonatsikirja.
Zündelin pyörittämän Samisdat Publishers -kustantamon vuoden 1978 uutis-lehdessä mainostettiin Zündelin Etelämantereelle järjestämää tutkimusmatkaa, jonka tavoitteena oli löytää Zündelin mukaan natsi-Saksan sinne rakentamat salaiset tukikohdat ja ufot - matkan hinta oli $9,999. Zündel oli arvioinut tukijoidensa hyväuskoisuuden virheellisesti, sillä matka jäi toteutumatta.
Juutalaisen lain mukaan juutalaiselle äidille syntynyttä lasta pidetään juutalaisena, olipa hänen isänsä uskonto tai kansallisuus mikä hyvänsä. Ernst Zündelin äiti oli Gertrude Mayer, Nagal ja Isadore (Izzy) Mayerin tytär. Isadore oli vaateteollisuuden ammattiliitto-organisoija Baijerin pääosin juutalaisessa Augsburgin kaupungissa.[32]
—Mark Bonokoski, The Toronto Sun, March 2, 2005
Ernst Zündel ja takana hänen asianajaja, saksanjuutalainen Horst Mahler.[33] 70-luvulla Mahler toimi vasemmistoradikaalin Punainen armeijakunta (Baader-Meinhof-ryhmä) -terroristijärjestön perustajajäsenenä.
Nykyään äärioikeistolaisena esiintyvä Mahler on vuodesta 2003 lähtien pyörittänyt kontrolloidun opposition yhdistystä "Holokaustin kieltämisen vuoksi vainottujen kunnian palauttamiseksi". Mahlerin isä oli juutalaisvihaaja ja fanaattinen natsi, joka vuonna 1949 teki itsemurhan Saksan hävittyä toinen maailmansota.
Heillä on petoksen internet-sokkelo. Valkoisen ylivallan edustajien sivut linkittyvät lähes etuoikeutetusti toinen toisiinsa. Tämä saattaa vaikuttaa hölmöltä valitukselta, koska kaikki linkittävät vain hyväksymilleen sivuille. Kuitenkin, kun ymmärrät, että nämä valkoisen ylivallan edustajien sivut ovat petollisia, tulisi olla itsestään selvää, että heidän päätöksensä linkittää toinen toisilleen on luoda petollisten sivujen sokkelo. Esimerkiksi jos vierailet David Duken sivulla ja sitten saadaksesi lisää tietoa klikkaat yhtä hänen linkeistään, menet ensimmäiseltä petolliselta sivulta toiselle. Jäät petoksien ja valheiden natsisokkelon ansaan. Ei ole väliä mille natsisivulle menet, pysyt sionistien sokkelossa.[34]
—Eric Hufschmid
_________________________
Top 15 aineistosuositukset
Henry Bean, The Believer: Confronting Jewish Self-Hatred, Thunder's Mouth Press, New York, (2002).
James E. Braddock, John Birch Society: An Enigma - An Exposé of One of the Foremost Anti-communist Organizations, Weisman Pub., Minneapolis, (1991).
Kevin Coogan, Dreamer of the Day: Francis Parker Yockey and the Postwar Fascist International, Autonomedia, New York, (1999).
Rick Cooper, A Brief History of the White Nationalism, National Socialist Vanguard Report, Oregon, (1992).
Daniele Ganser, Naton salaiset armeijat: Operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa, Like, Helsinki, (2009).
Mattias Gardell, Gods of the Blood: The Pagan Revival and White Separatism, Duke University Press, North Carolina, (2003).
John George ja Laird Wilcox, Nazis, Communists, Klansmen, and Others on the Fringe: Political Extremism in America, Prometheus Books, New York, (1992).
E. Michael Jones, Jewish Nazis, Fidelity Press, Indiana, (2011).
Jeffrey Kaplan, "The Deguello Report (1976)", teoksessa, Encyclopedia of White Power: A Sourcebook on the Radical Racist Right, AltaMira Press, California, (2000).
Martin A. Lee, The Beast Reawakens: The Chilling Story of the Rise of the Neo-Nazi Movement, Little, Brown & Co., London, (1997).
Scott Lively ja Kevin Abrams, "Homo-Fascism After Hitler", teoksessa, The Pink Swastika: Homosexuality in the Nazi Party, 4th ed., Veritas Aeterna Press, Sacramento, (2002).
Michael Newton, The FBI and the KKK: A Critical History, McFarland & Co. Inc. Pub., North Carolina, (2005).
William H. Schmaltz, Hate: George Lincoln Rockwell and the American Nazi Party, Brassey’s, Washington, (1999).
Frederick J. Simonelli, American Fuehrer: George Lincoln Rockwell and the American Nazi Party, University of Illinois Press, (1999).
Laird Wilcox, Crying Wolf: Hate Crime Hoaxes in America, Editorial Research Service, Kansas, (1994).
_________________________
Viitteet
[1] Christopher Jon Bjerknes, The Blind Stupidity of the Hero Worship of Ron Paul, Jewish Racism, (Sunday, December 30, 2007).
[2] Johann Hari, The Strange, Strange Story of the Gay Fascists, The Huffington Post, (10/21/2008 06:16 pm ET | Updated May 25, 2011).
[3] Randy Atkins, The Neo-Zionist Order: Who Rule Your Rulers – My Interview with Eustace Mullins, DVD, Arsenal of Hypocrisy, USA, (2005), 0:53:00.
[4] Frederick J. Simonelli, American Fuehrer: George Lincoln Rockwell and the American Nazi Party, University of Illinois Press, (1999), s. 77.
[5] Rick Cooper, A Brief History of the White Nationalism, National Socialist Vanguard Report, Oregon, (1992), s. 3, 6-8, 10, 11, 12, 16-17, 20.
[6] The Deguello Report, (1976), s. 26.
[7] Kevin Coogan, Dreamer of the Day: Francis Parker Yockey and the Postwar Fascist International, Autonomedia, New York, (1999), s. 269, v. 3.
[8] Ralph Melnick, The Life and Work of Ludwig Lewisohn - Volume 1: "A Touch of Wildness", Wayne State University Press, Detroit, (1998), s. 104.
[9] Keith F. Critchlow and Walter F. Parkes, The California Reich, YASNY Productions, USA, (1975), 0:04:35.
[10] Jeffrey Kaplan, Encyclopedia of White Power: A Sourcebook on the Radical Racist Right, AltaMira Press, California, (2000), s. 171, 62.
[11] Mark Potok, Sex, Lies and White Supremacy - The radical right has long been plagued by sexual scandal. Recent months are no exception, Southern Poverty Law Center Intelligence Report, (Spring 2007).
[12] John George ja Laird Wilcox, Nazis, Communists, Klansmen, and Others on the Fringe: Political Extremism in America, Prometheus Books, New York, (1992), s. 212.
[13] Daniel Levitas, The Terrorist Next Door: The Militia Movement and the Radical Right, Thomas Dunne Books, New York, (2002), s. 377.
[14] Farrah Stockman, “Terror suspect no racist, supremacist, father says”, The Boston Globe, (July 4, 2001).
[15] Bob Moser, From the Belly of the Beast, Southern Poverty Law Center Intelligence Report, (Winter 2002).
[16] Neo-Nazis Fugitive "Aryan" Making Life Miserable for His Parents -- Again, Southern Poverty Law Center Intelligence Report, (Fall 2006).
[17] Bob Moser, Return of the "Kosher Nazi" Four years ago, he was organizing a Washington D.C., "mass rally" of four. Now the former Andy Greenbaum is selling something new, Southern Poverty Law Center Intelligence Report, (Fall 2003).
[18] Samantha Baars, Conspiracy theory? Petitioner wants videos of fatal crash released, C-Ville, (2/14/18 at 7:00 AM).
[19] Mary Cummins, The Making of White Supremacist Richard Spencer, (MONDAY, DECEMBER 26, 2016).
[20] Paul Jackson, Colin Jordan and Britain's Neo-Nazi Movement: Hitler's Echo, Bloomsbury Academic, London, (2017), s. 9, 180, 187.
[21] Johann Hari, The Strange, Strange Story of the Gay Fascists, The Huffington Post, (10/21/2008 06:16 pm ET | Updated May 25, 2011).
[22] Shelly Anderson, "Youth", The Advocate, (January 26, 1993), s. 54.
[23] V. Šmyganovskij, "Pekka Siitoinin haastattelu", Izvestija, (18.10.1991), lainattu, Iiro Nordling, Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon: Suomen kansallismielisten lyhyt historia, 1970-2012, Helsinki, (2012), s. 169.
[24] Matti Paloaro, "Lue lentokonekaappauksen todellinen syy!", Alibi, No. 8, (Elokuu 1986), s. 3, 4; Ksm. Seppo Korhonen, "Natsijohtaja Aalto uhoaa pelastavansa Suomen", Alibi, (1992), s. 78-83.
[25] Kerstin Kronvall, Venäjän politiikan rääväsuu Žirinovski: Olen liian tunteellinen, Yle Uutiset, (5.10.2016 klo 16:31 | päivitetty 5.10.2016 klo 17:03).
[26] Bolognan pommi-isku, Wikipedia.
[27] Christopher Bollyn, Mark Lane, the Liberty Lobby, and the Jonestown Massacre, (October 14, 2009).
[28] Tom Wicker, Shooting Star: The Brief Arc of Joe McCarthy, Harcourt, Orlando, (2006), s. 127, 138, 166.
[29] Hoover's Estate Is Left to Tolson, The New York Times, (May 23, 1972).
[30] Susan Donaldson James, J. Edgar Hoover: Gay or Just a Man Who Has Sex With Men?, ABC News, (Nov. 16, 2011).
[31] Germar Rudolf, "A Footnote of Irony", The Revisionist, Vol. 2, No. 2, (2004), s. 122; [...] [David Irving's] mother Beryl Irene Newington is indeed Jewish. David has admitted it. A friend of Irving, Rolf Hochhuth stated it for the record in Junge Freiheit (No. 08/2005 from 18 Feb. 2005) while trying to defend Irving from anti-Semitism. Beryl Newington is the daughter of Francis Dolman, who is the daughter of Frederick and Susan Dolman. Frederick is the son of Fay Uffelman [...] —Miles Mathis, Looks Like David Irving Is Jewish, (December 3, 2015).
[32] Mark Bonokoski, "The Jewish Card" and "The Strange Schemings of a Holocaust Denier", The Toronto Sun, (Wed, March 2, 2005).
[33] In an interview in 2005 with an Israeli reporter, Naftali Glicksberg, [Horst] Mahler claimed that he is partly of Jewish descent. —Roy Holler, שונאים, סיפור אמיתי, Ynet, (04.03.05, 10:31).
[34] Eric Hufschmid, White Supremacists - Are they real Nazis? Or Ashkenazis?, (4 June 2006, Updated 24 Mar 2009).
_________________________
Muuta
Vuonna 1994 Laird Wilcox julkaisi kirjan sadoista Yhdysvalloissa tehdyistä viharikoshuijauksista.
Oikealla on 2000-luvun pahamaineisin blackmetal-muusikko, saatananpalvoja ja Taru sormusten herrasta -tarun mukaan nimetyn Gorgoroth-yhtyeen entinen vokalisti Kristian "Gaahl" Espedal ja hänen 18-vuotias miesystävä, muotisuunnittelija Dan DeVero.
Yhdysvaltain merkittävimmän uusnatsi-blackmetal-yhtye Grand Belial's Keyn vokalisti ja Vinland Winds Records uusnatsi-blackmetal levy-yhtiön omistaja, amerikanjuutalainen Richard P. Mills, joka oli englannintäysiveristen kilpahevosten kasvattajan, luonnonsuojelijan ja filantrooppimiljardöörin Alice du Pont Millsin lapsenlapsi. Du Pont -suku on naimisissa Rothschild-suvun kanssa.
Tanskalainen elokuva Veljeskunta (2009) kertoo homoseksuaaleista uusnatseista.
Israelinjuutalaisen Yvan Attalin episodikomediassa Pakkomielle (2016) Ranskan suurimman äärioikeistopuolueen johtajan Eva Le Blancin (Valérie Bonneton) aviomies Boris (Benoît Poelvoorde) paljastuu juutalaiseksi. Tämän jälkeen Boris uhkaa paljastaa julkisuuteen juutalaisen syntyperänsä, mikäli Eva ei luovuta hänelle puolueen johtajuutta. Kun Boriksesta on tullut puolueen johtaja, Eva paljastaa julkisuuteen Boriksen juutalaisen syntyperän.
