"Meille on yllätys, että teosta ylipäänsä on vielä saatavilla kirjastoista", sanoo Helsingin juutalaisen seurakunnan asiamies Dan Kantor. Hänen edustamansa seurakunta teki aikoinaan tutkintapyynnön Wiltonin kirjasta oikeusministeriölle. "Monet kirjastot kuulivat asiasta siinä vaiheessa, ja ymmärsimme, että kirjaa ollaan poistamassa hyllyistä." Opetusministeriön mukaan kunnat itse harkitsevat, mihin toimenpiteisiin kirjan suhteen ryhtyvät. Tällä viikolla lääninhallitukset ovat tiedottaneet kirjastoille asiasta ja muistuttaneet, että kirjan levittäminen saattaa olla rikollista.[1] —Heikki Hellman
The Last Days of the Romanovs (1920)
14 vuotta New York Heraldin toimittajana sekä 17 vuotta Lontoon Times-lehden Venäjän kirjeenvaihtajana toiminut Robert Wilton jäljitti vuoden 1920 kirjassaan The Last Days of the Romanovs: How Tsar Nicholas II and Russia's Imperial Family Were Murdered tsaariperheen murhaajat ja kommunistijohtajien syntyperän.
Wiltonin mukaan tsaariperheen murhaajat ja enemmän tai vähemmän kaikki kommunistijohtajat olivat juutalaisia.[2]
Wilton kävi läpi kaikki bolševikkihallituksen jäsenet ja julkaisi listan heidän syntyperästään. Listat poistettiin vuoden 1920 yhdysvaltalaisesta ja brittiläisestä alkuperäispainoksesta. Listat ilmestyivät ensimmäisen kerran vuonna 1921 ranskankielisessä painoksessa Les derniers jours des Romanov.
Vasta 70 vuotta myöhemmin vuoden 1993 yhdysvaltalainen uusintapainos sisälsi alla olevat listat.[3]
Venäjänjuutalaisen bolševikkijohtajan Lev Trotskin oikea sukunimi oli Bronstein.
Romanovien viimeiset päivät (2000)
Wiltonin kirjasta on myös saatavilla vuonna 2000 julkaistu Tabernaculum Dei -yhdistyksen kustantama 1000 kappaleen suomenkielinen käännös Romanovien viimeiset päivät: Kuinka tsaari Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin.
Neljä vuotta julkaisun jälkeen vuonna 2004 suomikäännös sai syytteen "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan" ja "uskonrauhan rikkomisesta", jonka seurauksena kirjan kääntäjä ja esipuheen kirjoittaja "Jakim Boor" sai tuomioksi 50 päiväsakkoa eli 300€.
Tuomion jälkeen kirjan viimeisetkin kappaleet yritettiin poistaa kaupoista ja kirjastoista.
Valtionsyyttäjä Jorma Äijälä, tai kukaan muu, ei haastanut Wiltonin kirjan sisältämien tietojen paikkaansapitävyyttä vastatodisteilla. Suomenkielisen esipuheen kirjoittaja "Jakim Boor" -piilonimen takana ainoastaan sabotoi oman suomikäännöksensä turhilla esipuhelausunnoillaan. Boor myös heitti suuren osan 1000 kappaleen painoksesta roskiin lähettämällä jokaiselle kansanedustajalle oman kappaleen.
________________________
[1] Heikki Hellman, Kirja Venäjän vallankumouksesta saamassa kiihotussyytteen Vantaalla, Helsingin Sanomat, (24.1.2004 2:00).
[2] Tsaari-perheen juutalaisista murhaajista ks. Denis Fahey, The Rulers of Russia, 3rd ed., Regina, Dublin, (1962), s. 34; Frank L. Britton, Behind Communism, Criminal Politics Magazine, Cincinnati, (2003), s. 59-60; Robert Wilton, The Last Days of the Romanovs: How Tsar Nicholas II and Russia's Imperial Family Were Murdered, Institute for Historical Review, Newport Beach, (1993), s. v, x.
[3] Wilton, s. 184-190; Fahey, s. 7-13.
[4] Vladimir Leninin juutalaisesta syntyperästä ja Leninin vaimon juutalaisesta syntyperästä ks. Jüri Lina, Under the Sign of the Scorpion: The Rise and Fall of the Soviet Empire, Referent, Stockholm, (2002), s. 94-96; Fahey, s. 28-31, 53; Britton, s. 34, 35.
Kommunistijuutalaiset kinaamassa keskenään elokuvassa Lenin vuonna 1918 (1939). Kohtauksessa dramatisoidaan Leninin salamurhayritystä, jonka yritti suorittaa venäjänjuutalainen Fanny Kaplan. Britton, s. 60.
[5] Josif Stalinin juutalaisesta syntyperästä ja Stalinin vaimojen juutalaisesta syntyperästä ks. Lina, s. 169, 223, 233, 289; Fahey, s. 35; Britton, 65-69; Joseph Stalin (actually Dzhugashvili) was half Jewish, according to the Russian researcher Gregory Klimov. The Jew David Weissman claims he was wholly Jewish. (B'nai B'rith Messenger, 3rd of March 1950, p. 19.) The Jewish doctor and publicist, Salomon Schulman, admitted in Sweden that Stalin could speak Yiddish and referred to the Yiddish language periodical Di Goldene Kayt (1962) as his source. This was revealed during a meeting between Stalin and the Jewish poets Abraham Sutzkever and Shlomo Mikhoels (commissary for propaganda). Sutzkever discussed problems of Yiddish culture, with which Stalin was familiar. Sutzkever spoke Yiddish and Stalin understood everything but preferred to answer in Russian. The fact that Stalin understood Yiddish was one of the Soviet Union's most jealously guarded state secrets. —Jüri Lina, s. 285.
Bolševikkijohtajien juutalaisesta syntyperästä ks. Lina, s. 217, 222-223, 289; Andrey Diky, Jews in Russia and in the USSR, New York, (1967); Wilton, s. v-xvii, 146-149; Atso Haapanen, Ennen Auschwitzia: Suomen juutalaisten historia, Into, Helsinki, (2021), s. 47.
Kansainvälisten juutalaisten keskuspankkiirien bolševikkien rahoituksesta (Aschberg, Breitung, Guggenheim, Hanauer, Kuhn, Loeb, Morgan, Rockefeller, Schiff, Warburg) ks. Antony C. Sutton, Wall Street and the Bolshevik Revolution, Arlington House, New Rochelle, (1974); Fahey, s. 7, 27, 34, 60; J. Landowsky, Red Symphony, Christian Book Club of America, California, (2002), s. 28; Teuvo Laitila, Uskonto, isänmaa ja antisemitismi: Kiistely juutalaisista suomalaisessa julkisuudessa ennen talvisotaa, Arator, Tampere, (2014), s. 134.
