1900-luvun kaikkien muiden sotien tapaan myös Vietnamin sota (1955-1975) käynnistettiin Yhdysvaltojen osalta lavastetulla hyökkäyksellä, jota ei koskaan tapahtunut.
Tonkininlahden välikohtaus tapahtui 2. ja 4. elokuuta vuonna 1964 Yhdysvaltain laivaston USS Maddox- ja USS Turner Joy -hävittäjälaivojen ollessa tiedustelutehtävissä Tonkininlahdella Pohjois-Vietnamin aluevesien läheisyy-dessä. Alukset raportoivat joutuneensa pohjoisvietnamilaisten hyökkäysten kohteeksi. Välikohtauksen seurauksena Yhdysvaltain kongressi antoi Tonkininlahden päätöslauselmalla presidentti Lyndon B. Johnsonille valtuudet avustaa mitä tahansa kaakkois-Aasian maata jonka hallinto oli "kommunistisen aggression" uhkaama. Päätöslauselma antoi presidentti Johnsonille laillisen valtuutuksen laajentaa Yhdysvaltain osallistumista Vietnamin sotaan. [...] Vuoden 2003 dokumentissa Sodan oppitunnit entinen Yhdysvaltain puolustusministeri Robert McNamara myönsi, että USS Maddox -hyökkäys tapahtui 2. elokuuta ilman puolustusministeriön vastausta, mutta Tonkininlahden 4. elokuuta tehty hyökkäys ei koskaan tapahtunut. Vuonna 1995 McNamara tapasi Vietnamin entisen Kansan armeijan kenraalin Võ Nguyên Giápin kysyäkseen, mitä tapahtui 4. elokuuta 1964 toisessa Tonkininlahden välikohtauksessa. "Ehdottomasti ei mitään", Giáp vastasi. Giáp väitti, että hyökkäys oli kuvitteellinen. —Wikipedia
Vietnamin sodan pääarkkitehti, Yhdysvaltain puolustusministeri Robert McNamara (1916-2009) myöntää dokumentissa Sodan oppitunnit (2003), että Tonkininlahden välikohtaus oli lavastettu hyökkäys.
Palkkiona Vietnamin sodasta keskuspankkiirit tekivät Robert McNamarasta Maailmanpankin johtajan.
Tykinruokaa keskuspankkiireille
Sotilaat ovat mykkiä, tyhmiä eläimiä, joita käytetään ulkopolitiikan shakkipeli-nappuloina.[1] —Henry Kissinger, Yhdysvaltain ulkoministeri, 1973-1977
Pankkien tärkein tehtävä on sotien aloittaminen, koska sota on tuottoisin hanke, johon voit ryhtyä. Pankkiirina etsit tuottoisinta hanketta, joka on sota. [...] Julistaessasi sodan toista maata vastaan täytyy syyn olla hyvä, sillä ymmärrettävästi on erittäin vaikeaa saada miljoonat ihmiset tappamaan toisensa – etenkin kun heillä ei ole mitään syytä sitä tehdä. [...] Ihmisten tappaminen tukuittain vaikuttaa olevan nopeasti rikastuttava toimi. Jos pystyt tappamaan tuhansia ihmisiä, tulee sinusta erittäin rikas.[2] —Eustace Mullins, taloushistorioitsija, 1923-2010
________________________
[1] Bob Woodward ja Carl Bernstein, The Final Days, Pocket Books, New York, (2006), s. 194.
[2] Randy Atkins, The Neo-Zionist Order: Who Rule Your Rulers – My Interview with Eustace Mullins, DVD, Arsenal of Hypocrisy, USA, (2005), 0:25:00.
[2] Randy Atkins, The Neo-Zionist Order: Who Rule Your Rulers – My Interview with Eustace Mullins, DVD, Arsenal of Hypocrisy, USA, (2005), 0:25:00.
