Hulluna pidetystä pienviljelijän pojasta tuli melkein kansallissankari sodasta toipuvassa maassa, myyttinen hahmo, jota ihailtiin loputtomiin.[1] —Sauli Korpimo, Helsingin Sanomat, 5.5.2002
Keskusrikospoliisin Rikosmuseon ja Helsingin Sanomien mukaan isosetäni Eino Valfrid Mattila (1921-1993) oli "Suomen rikoshistorian taitavin väärentäjä".[2]
Kärkölän Koukunmaan Niemirannan tiettömän taipaleen pystymetsässä sijainnut Mattila-suvun maatalon viereinen savusauna sai kelvata Einon väärennysten toimipisteeksi. 1940-luvun lopun sodanjälkeisessä Suomessa Eino väärensi saunassa ostokortteja, joita käytettiin elintarvikesäännöstelyn pula-aikana kaupoissa valuuttana.
Kärkölän Koukunmaan Niemirannan tiettömän taipaleen pystymetsässä sijainnut Mattila-suvun maatalon viereinen savusauna sai kelvata Einon väärennysten toimipisteeksi. 1940-luvun lopun sodanjälkeisessä Suomessa Eino väärensi saunassa ostokortteja, joita käytettiin elintarvikesäännöstelyn pula-aikana kaupoissa valuuttana.
Lapsuus ja koko elämä on tavallaan ollut Einolle vaikeata. Häntä on pidetty jonkin verran tärähtäneenä. Toiset ovat aina pilkanneet, tehneet kiusaa ja antaneet selkään sekä kotona että kylällä.[3] —Sauli Korpimo, Helsingin Sanomat, 5.5.2002
Arkisissa peltotöissä oikean käden etusormensa menettänyt ja kylähulluna pidetty 25-vuotias Eino sai viikolla näpertää omiaan savusaunassa öljylampun valossa, mutta lauantain saunapäiviksi rojut oli kerättävä pois. Repaleinen lentäjänlakki päässään kivistä peltoa vastentahtoisesti kyntänyt Eino teki päivät peltotöitä sekä illat ja yöt hän suunnitteli keksintöjään savusaunassa.
Einon suurin haave oli rakentaa oma lentokone, mutta häneltä puuttui varat. Juhannuksena 1946 Eino sai idean alkaa väärentää ostokortteja, joiden kautta saatuja elintarvikkeita kauppaamalla hän voisi rahoittaa aviaatioprojektinsa. Ilman suurennuslasia kouluja käymätön Eino väärensi ostokortteja, osti kaupat tyhjiksi ja vaihtoi eri paikkakuntien mustissa pörsseissä tuotteet rahaksi.
Einon nuorempi veli, Usko-ukkini (1929-2017) aikoinaan leveili tarinalla, jossa hän oli jälleen kerran mennyt innoissaan Einon väärennettyjen korttien kanssa shoppailemaan.
Tarpeettoman virkaintoinen kassaneiti kuitenkin pysäytti transaktion ja ilmoitti, että liikkeellä on ollut väärennettyjä kortteja, jonka seurauksena ukin kortit tarkastettaisiin takahuoneessa. Pöyristynyt ukkini meinasi kuolla tylsyyteen odotellessaan, kunnes viimein kassaneiti purjehti takaisin ja ilmoitti ukin korttien olevan aitoja.
Tarpeettoman virkaintoinen kassaneiti kuitenkin pysäytti transaktion ja ilmoitti, että liikkeellä on ollut väärennettyjä kortteja, jonka seurauksena ukin kortit tarkastettaisiin takahuoneessa. Pöyristynyt ukkini meinasi kuolla tylsyyteen odotellessaan, kunnes viimein kassaneiti purjehti takaisin ja ilmoitti ukin korttien olevan aitoja.
Yleisönosastoissa vähäteltiin rikosta, ylistettiin väärentäjän taitoja ja uskottiin, että tämä Kärkölän nero on taidoillaan pelastava ahdinkoon joutuneen Suomen kansan. […] Eino Mattilan nuorempi veli Usko J. Mattila muistaa myös Suomen Pankin pääjohtajan Sakari Tuomiojan kutsuneen Einon puheilleen. Miksi, sitä hän ei tiedä. Se ei selviä myöskään arkistoista.[4]
—Sauli Korpimo, Helsingin Sanomat, 5.5.2002
Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln (1809-1865) ratkaisi sisällissodan (1861–1865) rauhoitusongelman painamalla omia talousjärjestelmän ulkopuolella olleita velka- ja korkovapaita Greenback-seteleitä. Huolimatta siitä painoiko Eino ostokortteja, valuuttaa ja/tai velkakirjoja, oli Eino Lincolnin lailla tarjonnut yksinkertaisella esimerkillään ratkaisun Suomen talousongelmiin.
Kiinnijäämisen jälkeen vuoden 1948 uutislehtien yleisökirjoituksissa Einoa verrattiin toistuvasti yhdysvaltalaiseen kehittäjään Thomas Edisoniin (1847-1931), eikä syyttä, sillä Edison oli Einon kanssa talousjärjestelmästä samoilla linjoilla,
Jos meidän valtio voi luoda dollarin velkakirjan, voi se myös luoda dollarin setelin. […] Hullua on sanoa, että meidän valtio voi luoda velkakirjoina $30 miljoonaa, mutta ei voi luoda valuuttana $30 miljoonaa.[5] —Thomas Edison
Mattila-suvun päärakennuksen vieressä sijainnut savusauna eli Einon ”valtiovarainministeriö ja keskuspankki” vuonna 1948. ”Tehdaskompleksissa” ei itsestään selvästi asioinut kukaan muu kuin seonnut Eino, jota oli kätevää syyttää kaikesta.
Luonnonlahjojen paine itseään toteuttamaan on ollut niin suuri, että ne kurjien taloudellisten olojen johdosta ovat päämääräänsä päästäkseen ylittäneet tavanomaiset moraalin asettamat esteet. [...] Tässä [Einon tapauksessa] on muuten jälleen uusi näyte siitä, kuinka paljon lahjakkuutta meillä varsinkin maaseudun syrjäisissä oloissa vielä vuotaa hukkaan. Kun suuret lahjat näissä vaatimattomissa oloissa luonnonvoimien tavoin pyrkivät purkaantumaan, leimautuu tällainen yksilö henkisesti yksinkertaisen ympäristönsä silmissä "tärähtäneeksi", ja kohtelu ei liene kovinkaan kaukaista sukua keskiaikaiselle menettelylle, jolloin tällainen nero poltettiin noitana. ‒ Että Eino Mattila sortui rikollisuuden tielle, johtuu vain, kuten alussa jo mainitsin, selvästi suuren lahjakkuuden aiheuttamasta paineesta itseääntoteuttamaan. Häntä tuomittaessa on muistettava, että myöskin Edison oli kerran räjäyttää junan.[6] —”Maisteri”, Suomen Sosialidemokraatti, 1.2.1948
Lentävä ostokorttitehdas?
Einon väärennystoimet oli suunniteltu yhden päämäärän toteuttamiseksi: Oman lentokoneen rakentaminen, jonka avulla Eino olisi voinut lentää matkoihinsa Kärkölän pelloilta.
[…] Eino on löylynlyömä. Eino kirjoittelee rakkausrunoja. Eino rakentelee puisia polkupyöriä, oravapyssyjä, mekanisoituja sontarekiä ja ‒ lentokonetta. Kyllä se on ihan hullu! [...] Emme voi olla mielessämme kuvittelematta masiinaa, jossa käyntiinpanevina laitteina on separaattorin-, harava-, puima- ja ehkä myös niittokoneen rattaita ja pyöriä, akselia, ja muttereita täydennettyinä jostakin haalituilla vesijohtoputken kappaleilla. Huumorintajumme pakottaa esiin tällaisen mielikuvan. Mutta hitto vieköön, ei sillä Edisonillakaan niin ihmeellisiä välineitä alussa ollut![7] —”Myllypoika”, Suomen Sosialidemokraatti, 8.2.1948
Vaihtoehtotulevaisuuden Eino lentämässä ”talon romuista” kasatulla lentokoneellaan Kärkölän yllä heitellen väärennettyjä ostokortteja pitkin pitäjiä, oli kaikesta huolimatta kiehtova ajatusleikki.
Kärkölän syrjäkulmilla on eräs vähäisen talon poika savusaunassa ja aivan alkeellisin välinein kehittänyt mestarillisen paperinvärjäysmenetelmän sekä painokoneen, jolla sitten valmisti niin hienoja yleisostokortteja, etteivät nimis- ja poliisimiehetkään uskoneet niitä väärennetyiksi ennen kuin tekijä näytti heille koko prosessin alusta loppuun. Taisivat vielä sittenkin väittää, että tämä ei ole mahdollista. [...] Nyt on tämä nuori mies päässyt "tärähtäneen" kirjoista, mutta joutunut rikollisten kirjoihin. [...] Oliko siis välttämätöntä tehdä rikos todistaakseen itsensä täysijärkiseksi? Tässä on tragiikkaa, mikä kelpaisi draaman aiheeksi vaikkapa Mika Waltarille.[8]
—"Marjatta", Maaseudun Tulevaisuus, 1948
Tunari
Loputtomilla voitoillaan Eino ei viitsinyt edes ostaa kunnollista kantokassia, joten tammikuussa 1948 hänen risainen matkalaukku levisi Hyvinkään juna-asemalle ja sokeria valui kadulle. Sivustakatsoja ilmoitti poliisille epämääräisesti vaeltelevasta hahmosta ja Eino päätyi kuulusteluun.
Einon matkalaukusta löytyi 13,5kg sokeria, 1,2kg saippuaa, kaksi rasiaa sakariinia, 15,000mk ja Einon saappaasta 116 ostokorttia. Laukussa oli myös Kärkölän keskuspankin matkustamiseen soveltuva "mobiiliversio", jonka avulla seikkaileva Eino kykeni väärentää ostokortteja vaikka kaupan kassalla.
Kärkölästä viranomaiset löysivät Einon tehdaskompleksina toimineen savu-saunan väärennysvälineineen, 30kg sokeria ja 18,000mk.
Eino ei olisi koskaan jäänyt kiinni ostokorttien väärentämisestä, ellei hän olisi itse asiasta maininnut. Rehellisenä miehenä Eino välittömästi myönsi kuulustelussa väärentäneen kortit itse, mutta viranomaiset uskoivat häntä vastan sen jälkeen, kun Eino oli demonstroinut heille valmistusprosessin alusta loppuun.
Korttia edelleen tarkastettaessa etsivät ym. poliisimiehet lupasivat syödä vanhat housunsa, jos Mattila on itse kyennyt valmistamaan tällaisia papereita, sillä eihän niitä ole kyenneet paremmatkaan taiturit tekemään, saatikka sitten tämä hermosairaalta vaikuttava nuori mies. [...] Olimme eilen Hyvinkään poliisikamarilla tilaisuudessa näkemään työn painatusmenetelmän suorittamisen. Tunareita ne ovat sentään Raskit ja muut maassamme esiintyneet elintarvikekorttien, leimamerkkien ja rahojen väärentäjät Mattilan Einon rinnalla. Heistä on toisilla ollut ammattitaito, kemialliset aineet ja asianmukaiset koneet käytettävissään. Mutta tällä Mattilalla ei ollut muita apuneuvoja kuin viila, puukko, joku naulasta valmistettu lyöntirauta, viilapenkki ja auton nosturi, sekä kaikkein tärkein: oma terävä päänsä kokeilun ja keksimisen haluineen. [...] Vielä mainittakoon Mattilan valmistama erittäin kätevä korttikansio, jolla kykeni jymäyttämään kuinka viisasta kauppiasta tahansa. Yleisostokortista oli valmistettu ainoastaan alaosa, jossa olivat tarpeelliset kupongit, yläosa peilattiin kansistossa visusti toisten korttien alle ja taakse.[9]
—”Lata”, Hyvinkään Sanomat, 1948
Näytösoikeudenkäynti
Maaliskuussa 1948 Eino joutui hyvinkääläisen oikeuden eteen vastaamaan väärennysrikoksistaan.
Eino syötti viranomaisille tarinan, jonka mukaan hän oli ainut väärennyksistä tiennyt ja ainoa väärennettyjä ostokortteja käyttänyt henkilö. Tunnustuksensa mukaan Einon oli myös tarkoitus väärentää ainoastaan 200,000mk lentokoneen rakentamisen kustantamiseksi. Tämän jälkeen Eino olisi omien sanojensa mukaan lopettanut väärentämisen.
Vuoden 1948 tammikuun kiinnijääntiinsä asti Eino ilmoitti tehneensä väärennyksillä voittoa 41,000mk, joista lentokoneen tarvikkeisiin oli käytetty 7000-8000mk.
Toisin sanoin, Eino ilmoitti vuosien aikana kerenneensä tekemään väärennyksillä vain suurin piirtein sen verran rahaa kuin häneltä oli juuri takavarikoitu. Surkuhupaisan tarinan pätevyys tultaisiin puntaroimaan arvovaltaisessa oikeudessa.
Vuoden 1948 tammikuun kiinnijääntiinsä asti Eino ilmoitti tehneensä väärennyksillä voittoa 41,000mk, joista lentokoneen tarvikkeisiin oli käytetty 7000-8000mk.
Toisin sanoin, Eino ilmoitti vuosien aikana kerenneensä tekemään väärennyksillä vain suurin piirtein sen verran rahaa kuin häneltä oli juuri takavarikoitu. Surkuhupaisan tarinan pätevyys tultaisiin puntaroimaan arvovaltaisessa oikeudessa.
Rikoksen paljastuttua kyläläisille valkeni, mitä he olivat syrjäisessä Niemiharjun talossa käydessään nähneet: narulla roikkuneet paperit olivat Einon värjäämiä kuivumassa olleita ostokorttien pohjia. Niitä oli luultu höperön hassutuksiksi. […] Kriminaalilaboratorio otti väärennöksistä 1600-kertaisen suurennoksen, ennen kuin antoi lausuntonsa. Ylietsivä Erkki Laine kertoi oikeudessa: "Tällainen tapaus tulee poliisimiehen kohdalle kerran elämässä. Olen nähnyt monia väärennöksiä, mutta tämän edessä mykistyin.”[10] —Sauli Korpimo, Helsingin Sanomat, 5.5.2002
3. maaliskuuta 1948 pidetyn oikeudenkäynnin aikana Einon asianajaja oli opettanut päämiehelleen toimivat vuorosanat,
[Kirjeiden] kirjoittajilla näyttää olevan varma usko siitä, että mikäli saan vähän opetusta, olen vielä keksinnöilläni moneen kertaan sovittava yhteiskuntaa vastaan tekemäni rikokset ja optimistisimmat kirjoittajat näkevät minut jopa koko ihmiskunnallekin suuria palveluksia tekevänä tulevana nerona.[11]
—Eino Mattila, 3.3.1948
Syyntakeettomalta latvakakkoselta vaikuttanut Eino ”tuomittiin” 11 kuukauden ehdonalaiseen kolmen vuoden koeajalla. Kun niin sanotun tuomion jälkeen toimittaja tiedusteli Einolta hänen seuraavasta siirrosta, autopilotilla ollut Eino vastasi samaan tapaan kuin aina ennenkin: lentokone.
Rikostutkimuskeskuksen toimesta valmistetaan Mattilan tapauksesta poliisikoulutukseen tarkoitettu opetuselokuva, joka tietämämme mukaan on ensimmäinen laatuaan Euroopassa.[12]
—"M‒poika", Suomen Sosialidemokraatti, 3.3.1948
Keisari Nero
Fanipostikirjeissä kansalaiset tarjosivat Einolle rahaa lentokoneen rakentamiseen, töitä ja koulutusta. "Löylynlyömä" Eino oli kuitenkin saanut Kärkölässä niin huonon kokemuksen ihmiskunnasta, ettei hän uskaltanut tarttua yhteenkään epäilyttävään tarjoukseen. ”Talon romuista” ei koskaan valmistunut lentokonetta, eikä Eino päätynyt kouluun tai töihin.
Eino ei halunnut. Se pelkäsi kiinnittyvänsä työpaikkaan niin, ettei pysty enää ajattelemaan laajempia asioita. [...] Eino ei pystynyt miettimään minkään laitteen markkinointia, kehittämään keksintöään myyntikuntoon. Eino ajatteli suuria asioita eikä näperrellyt, mutta hän ei saanut keksintöjään valmiiksi, kun hänellä ei ollut rahaa eikä suhteita.[13] —Usko J. Mattila, 5.5.2002
Kärkölän korruptoituneen kunnan piti 1990-luvulla kunnostaa Mattiloiden tila ja tehdä paikasta kaikille avoin Eino-teemainen museotontti. Mitään ei tapahtunut, mutta tilit tyhjenivät. 2010-luvulla jäljellä on enää ryöstetyt rauniot.
[Eino] oli jo poikasena valmistanut itselleen haulikon aivan alusta alkaen, siihen kuuluvine panoksineen. Piippu oli valmistettu tavallisesta rautaputkesta ja sitten sisustettu messinkiputkella. Hylsyt olivat myöskin omaa tekoa. Nallina oli käytetty tavallista paperipyssyn nallia, sellaisia joita pikkupojat paukuttelevat ja joita saa ostaa kaikista paperikaupoista. Nalli oli taitavasti istutettu panoksen peräosan keskelle kuten ostohylsyissä konsanaan, alasinta vastaamassa oli sopivan kokoinen hauli. Hylsyn perästä katsoen näkyi nallista noin millimetrin kokoinen pyöriö iskurin osumakohtaa varten. Kaliiberin Mattila arvioi noin 40. Siis milteipä leikkikalu aseena laadultaan. [...] [Einolla oli myös] jo rakennettunakin sellainen haulikko, jonka ammus räjähtäisi esim. sorsaparven lähellä ja täten osumateho tulisi aivan toisenlaiseksi kuin tavallisella haulikolla. Tällä aseella hän oli jo kokeillutkin, mutta se ei ollut vielä viimeistelty, joten räjähdys oli tapahtunut n. 20 metrin päässä ampujasta, eikä se matka riittänyt kokeilijalle.[14] —”Lata”, Hyvinkään Sanomat, 1948
Lopulta 1990-luvun alussa kuolemansairas Eino raahattiin Kärkölän kodistaan ja teljettiin sairaalaan, jota hän vihasi yli kaiken. Houraileva Eino huusi luotettavaa Mauser-pistooliaan ja olisi halunnut teloittaa sairaalan työntekijät itsesuunnittelemillaan aseilla.
Einon nuorempi veli, Usko-ukkini kuoli optimoidusti vuoden 2017 ensimmäisenä päivänä helsinkiläisen sairaalan vessaan nikkaroidussa ”väliaikaismajoituksessa” samaan tapaan kiroten lääkärit alimpaan Helvettiin ja sylkemällä viimeisen hänen suuhunsa väkisin ängetyn Panadol-myrkkykapselin takaisin päin eutanaasiaohjelmoijan näköä.
Tapauksesta parinkymmenen minuutin jälkeen informoitu Uskon tytär eli äitini ilmoitti traumatisoituneille lääkäreille, että myrkynsyljentä oli loisteliain asia koko maailmassa. Äidin standardi-monologin aikana asiakasta sairaalan käytävällä työntänyt seksikäs hoitajatar ei saanut himokasta katsettaan irti minusta ja teutaroi ruumisvaunun käytävän seinään.
Eino Mattilan taidot hätkähdyttivät sodanjälkeistä Suomea, mutta pystyisikö hän väärentämään nykyisiä seteleitä ja arvopapereita? Rikosinsinööri Pirjo Miettinen keskusrikospoliisista sanoo, ettei kukaan kykene väärentämään euroseteleitä öljylampun valossa. "Mutta on mahdotonta sanoa, mitä Mattilan kaltainen lahjakkuus olisi pystynyt tekemään nykyisillä laitteilla." […] Yksikään Mattilan saamista kirjeistäkään ei ole säilynyt. Mitään ei ole liioin jäljellä hänen keksinnöistään ‒ paitsi väärennysvälineet rikosmuseossa.[15]
—Sauli Korpimo, Helsingin Sanomat, 5.5.2002
Kärkölän Koukunmaan Niemirannan Mattila-suvun ränsistynyt tukikohta 2010-luvulla. Geokätköilijät ovat työntäneet syöttinsä lattialautojen alle, jonne kurkottaessaan talon vallanneen verenhimoiset mäyrät kannibalisoivat aarteenetsijät.
Tukikohdan vieressä sijaitsevan savusaunan jäänteet eli Einon "tehdas-kompleksi, valtionvarainministeriö ja keskuspankki" 2010-luvulla.
Savusaunan lähistöllä sijaitseva, sittemmin sattuneesta syystä levinnyt "jemma" 2010-luvulla.
Keskusrikospoliisin Rikosmuseossa sijaitseva kuumennetusta rautasahan palasta valmistettu Einon Suomileijona-leimasin. Rikosmuseossa on oma tyrmä Einon tuotteille, joita raskaasti aseistetut vartijat partioivat yötä päivää.
Keskusrikospoliisin Rikosmuseossa sijaitsevia Einon ostokorttiväärennysten väärennysvälineitä.
Keskusrikospoliisin Rikosmuseossa sijaitsevia Einon ostokorttiväärennöksiä.
Henkilökohtaisten "Einon painatus- ja asekokoelmieni" kauaskantoisimmat inspiraationlähteet eivät sattuneesta syystä kestä modernin aikakauden päivänvaloa, joten tässä Einon suunnittelema random-vempain.
Yksinoikeudella Eino sai niin sanotun ehdollisen tuomion ainoastaan "ostokorttien väärentämisestä". Viranomaiset eivät löytäneet todistusaineistoa valuutan väärentämisestä.
Onko Eino Valfrid Mattila rikollinen? Onko hän suuri huijari? Onko hän määrätietoisesti puijannut poliisia? Onko hänen kotiväkensä vetänyt yhtä köyttä? Onko rikospoliisia, asiantuntijoita ja sanomalehdistöä yksinkertaisesti vedetty huulesta? Vai onko Eino Valfrid Mattila todella se "Kärkölän nero", joksi hänet on esitetty?[16] —"Myllypoika", Suomen Sosialidemokraatti, 8.2.1948
_________________________
Viitteet
[1] Sauli Korpimo, Nero väärentäjäksi, Helsingin Sanomat, (5.5.2002), s. D 7.
[2] ”Nuori mies Eino Mattila on sodanjälkeisen ajan olosuhteet huomioiden Suomen kaikkien aikojen taitavin väärentäjä.” —Klaus Kaartinen, Rikosmuseo kertoo miten rikos tehdään, Poliisi-tv; Sauli Korpimo, Nero väärentäjäksi, Helsingin Sanomat, (5.5.2002), s. D 7; "Lue huomenna: Suomen rikoshistorian nerokkain väärentäjä työskenteli ‒ saunassa", Helsingin Sanomat, (4.5.2002), s. A 15.
[3] Sauli Korpimo, Nero väärentäjäksi, Helsingin Sanomat, (5.5.2002), s. D 7.
[4] Sauli Korpimo, Nero väärentäjäksi, Helsingin Sanomat, (5.5.2002), s. D 7.
[5] Ellen H. Brown, Web of Debt: The Shocking Truth About Our Money System and How We Can Break Free, 3rd ed., Third Millennium Press, Louisiana, (2008), s. 88-89.
[6] Maisteri, "Väärentäjänero Eino Mattilan tapaus", Suomen Sosialidemokraatti, N:o 30, (1.2.1948), s. 9.
[7] Myllypoika, "Tarina löylynlyömästä Kärkölän pojasta, josta tulikin omalaatuinen 'nero'", Suomen Sosialidemokraatti, N:o 37, (8.2.1948), s. 4.
[8] Marjatta, "Nero ja väärentäjä", Maaseudun Tulevaisuus, päiväämätön irtoleike, (c. 1948); ”Tutkimuksissa todettiin tämän savusaunan olevan todellisen keksijän paja, sillä paitsi asiantuntijoiden mukaan erittäin nerokasta ostokorttien väärennysvälineistön ja -järjestelmän lisäksi keksijällä oli tekeillä eräitä muitakin keksintöjä, mm. erikoislaatuinen reki. Kuulusteluissa nuorukainen on ilmoittanut tällä korttien väärennystyöllä pyrkivänsä ainoastaan rahoittamaan uuden suurkeksintönsä, lentokoneen, rakentamista.” —Maakansa, "Ostokorttitehdas Kärkölässä savusaunassa", päiväämätön irtoleike, (c. 1948), s. 1.
[9] Lata, "Onni yksillä, kesä kaikilla", Hyvinkään Sanomat, päiväämätön irtoleike, (c. 1948).
[10] Sauli Korpimo, Nero väärentäjäksi, Helsingin Sanomat, (5.5.2002), s. D 7; M-poika, ”’Kärkölän nero’ sai ehdollisen tuomion”, Suomen Sosialidemokraatti, N:o 61, (3.3.1948), s. 2.
[11] Sauli Korpimo, Nero väärentäjäksi, Helsingin Sanomat, (5.5.2002), s. D 7.
[12] M-poika, ”’Kärkölän nero’ sai ehdollisen tuomion”, Suomen Sosialidemokraatti, N:o 61, (3.3.1948), s. 2.
[14] Lata, "Onni yksillä, kesä kaikilla", Hyvinkään Sanomat, päiväämätön irtoleike, (c. 1948); ”Eino puhui myös asekeksinnöistään. Hän kehitteli rakentamaansa haulikkoon panosta, joka räjähtäisi saaliin lähellä. Naapureille hän kertoi saaneensa tällä panoksella useita sorsia yhdellä laukauksella.” —Sauli Korpimo, Nero väärentäjäksi, Helsingin Sanomat, (5.5.2002), s. D 7.
[15] Sauli Korpimo, Nero väärentäjäksi, Helsingin Sanomat, (5.5.2002), s. D 7; "Esimerkiksi setelien turvaus on parantunut valtavasti, mutta niin ovat myös väärennökseen käytetyt välineet. Tämä on ikuinen kilpajuoksu. Tänä päivänä Kärkölän neron kaltainen väärentäjä tietysti valmistaisi itse hologrammit ja pujottaisi turvalangan setelin sisään. Tämmöiset turvatekijät hän saisi varmasti ohitettua, mutta ei varmaan kuitenkaan kaikkia.” —Klaus Kaartinen, Rikosmuseo kertoo miten rikos tehdään, Poliisi-tv.
[16] Myllypoika, "Tarina löylynlyömästä Kärkölän pojasta, josta tulikin omalaatuinen 'nero'", Suomen Sosialidemokraatti, N:o 37, (8.2.1948), s. 1.
_________________________
Liitteet
Sauli Korpimo, Nero väärentäjäksi, Helsingin Sanomat, (5.5.2002), s. D 7.
Myllypoika, "Tarina löylynlyömästä Kärkölän pojasta, josta tulikin omalaatuinen 'nero'", Suomen Sosialidemokraatti, N:o 37, (8.2.1948), s. 1, 4.
M-poika, ”’Kärkölän nero’ sai ehdollisen tuomion”, Suomen Sosialidemokraatti, N:o 61, (3.3.1948), s. 1, 2.
Timi, "Kärkölän Mattilasta elokuva", Helsingin Sanomat, N:o 4, (15.2.1948), s. 8.
"Ostokorttitehdas Kärkölässä savusaunassa", Maakansa, päiväämätön irtoleike, (c. 1948), s. 1.
"Ostokorttitehdas matkalaukussa", Rovaniemi, N:o 21, (1.28.1948), s. 1.
Marjatta, "Nero ja väärentäjä", Maaseudun Tulevaisuus, päiväämätön irtoleike, (c. 1948).
Lata, "Onni yksillä, kesä kaikilla", Hyvinkään Sanomat, päiväämätön irtoleike, (c. 1948).
Maisteri, "Väärentäjänero Eino Mattilan tapaus", Suomen Sosialidemokraatti, N:o 30, (1.2.1948), s. 9.
Eräs monista asiaan kiinnostuneista, "Kärkölän Edison", Helsingin Sanomat, päiväämätön irtoleike, (c. 1948).
