Sisäsiittoisen Hitler-perheen sukuhistorian[1] jatkumona Adolf Hitlerin rakastajattarena toimi vuodet 1927-1931 hänen puolisiskonsa Angela Hitlerin tytär Geli Raubal.[2]
Kesäkuussa 1919 Gelin äiti Angela oli mennyt töihin kokiksi Itävallan Wienin Zimmermannsdammilla sijainneeseen juutalaisten opiskelijoiden hostelliin, jonka omisti juutalaisten lukioiden johtokunta.
Ruuan täytyi olla kosher-standardien mukaista ja kahta kokkia, Angelaa sekä ortodoksijuutalaista naista, vahti johtokunnan edustaja. Kun keittiöön tuli myöhemmin töihin tyttö, joka ei osannut oikeaoppisesti valmistaa kosher-ruokaa, uhkasi Angela antaa hänelle potkut.[3]
Ruuan täytyi olla kosher-standardien mukaista ja kahta kokkia, Angelaa sekä ortodoksijuutalaista naista, vahti johtokunnan edustaja. Kun keittiöön tuli myöhemmin töihin tyttö, joka ei osannut oikeaoppisesti valmistaa kosher-ruokaa, uhkasi Angela antaa hänelle potkut.[3]
Adolf Hitlerin suurin rakkaus, hänen puolisiskonsa Angela Hitlerin tytär Geli Raubal.
Kansallissosialistien mellakoinnin aikana Angela hyökkäsi nuija aseenaan natsien kimppuun,
[Angela Hitler] meni Wieniin, jossa hän sodan jälkeen oli Mensa Academica Judaican johtaja. Jotkut ilmiantajistamme tunsi hänet tähän aikaan ja he raportoivat, että opiskelijoiden mellakoissa Angela puolusti juutalaisia opiskelijoita hyökkäyksiltä ja moneen kertaan hakkasi nuijalla arjalaiset opiskelijat pois ruokasalin portailta.[4] —Walter C. Langer
Vuonna 1927 Hitler nöyryyttävästi palkkasi 43-vuotiaan Angelan itselleen palvelijaksi Baijerin Berghofin asuntoonsa, jonka seurauksena Angela ja 19-vuotias Geli muuttivat sinne.[5]
Vuonna 1929 Hitler kuitenkin siirsi Gelin asumaan Münchenissä olleeseen yhdeksän huonetta sisältäneeseen luksusasuntoonsa, jotta Angela ei puuttuisi heidän suhteeseensa.[6]
Hitler oli äärimmäisen mustasukkainen Gelistä, eikä päästänyt häntä muiden miesten kanssa ulos. Matkoilla ollessaan Hitler piti parhaansa mukaan kevytkenkäisen Gelin lukittuna asuntoonsa.[7]
Puolueen sisällä natsien mainetta jo vuosikausia vahingoittaneen Hitlerin ja Gelin skandaalimaista suhdetta paheksuttiin,[8] mutta Hitler vaiensi vastustajat.[9]
Geli ja Hitler
Tähän aikaan Hitlerin jälkeen natsipuolueen toiseksi vaikutusvaltaisimman johtajan saksanjuutalaisen Gregor Strasserin[10] mukaan Geli oli kyyneleet silmissä kuvaillut hänelle Hitlerin vaatimuksia,
Kuvaillessaan seksuaalisia kokemuksia Hitlerin kanssa Geli alleviivasi tosiasiaa, että Hitlerille oli kaikista tärkeintä, että Geli menee kyykkyyn Hitlerin päälle siten, että Hitler pystyy näkemään kaiken. [...] Kaikkea todistusaineistoa pohdittua näyttää siltä, että Hitlerin perversio on kuin Geli on sen kuvaillut. Sen tyydyttämisessä suuri vaara on kuitenkin se, että henkilö saattaa saada ulosteita tai virtsaa suuhunsa.[11] [...] Hitler kärsi masokismin äärimmäisestä muodosta, jossa hän sai seksuaalista nautintoa naisen virtsatessa tai ulostaessa hänen päälleen.[12] —Walter C. Langer
Vuoden 1929 alussa Hitler kirjoitti Wienissä musiikinopintojaan suorittaneelle Gelille uro- ja koprofilia-fantasioistaan kertoneen rakkauskirjeen. Hitler ei kuitenkaan heti lähettänyt kirjettä vaan jätti sen lojumaan pöydälleen. Hitlerin vuokraemännän poika tohtori Rudolph varasti kirjeen ja alkoi kiristää kirjeen sisällöllä Hitleriä. Kiristysuhkauksen saatuaan Hitler käski natsipuolueen varainhoitajan Franz Xaver Schwartzin hankkia kirje takaisin.
Schwartz pyysi kahta poliittisia muistoesineitä kerännyttä henkilöä, katollista pappia Bernhard Stempfleä ja hänen kumppaniaan valokuvaaja J. F. M. Rehseä hankkimaan kirje takaisin Rudolphilta verukkeella, että ”kaksikko halusi tämän tärkeän kirjeen muistokokoelmiinsa”. Huhtikuussa 1929 Stempfle ojensi kirjeen Hitlerille, joka kiitokseksi teki Stempflestä ja Rehsestä "natsien muistoesine-kokoelman kuraattoreita".[13]
Piirtämistä harrastanut Hitler teki Gelistä useita pornograafisia luonnoksia itselleen. 1930-luvun alussa osa luonnoksista varastettiin, jonka jälkeen niillä kiristettiin Hitleriltä rahaa.[14]
Natsipuolueen ulkomaanlehdistöpäällikkö, saksanjuutalainen Ernst Hanfstaengl (äidin puolelta Sedgwick-Heine)[15] kutsui Geliä "hävyttömäksi pikkulutkaksi, jolla ei ollut aivoja tai luonnetta".[16]
Kun natsipuolueen varainhoitaja Franz Xaver Schwartz oli koprofilia-rakkauskirjeen tapaan ostanut varastetut luonnokset takaisin uudelta kiristäjältä, kommentoi Hanfstaengl tapausta,
Kun natsipuolueen varainhoitaja Franz Xaver Schwartz oli koprofilia-rakkauskirjeen tapaan ostanut varastetut luonnokset takaisin uudelta kiristäjältä, kommentoi Hanfstaengl tapausta,
Ne olivat yksityiskohtaisen haureellisia luonnoksia Geli Raubalista, joissa oli kaikki anatomiset yksityiskohdat. Sellaisia joita ainoastaan perverssi tirkistelijä piirtäisi paperille puhumattakaan, että pyytäisi naisen malliksi sellaisiin. Schwartz oli ostanut ne takaisin. "Taivas auttakoon meitä mies! Miksi et revi sitä törkyä?" sanoin. "Ei" sanoi Schwartz, "Hitler haluaa ne takaisin".[17] —Ernst Hanfstaengl
Emil Maurice, 1897-1972
Lopulta Hitler ei enää riittänyt Gelille ja hän aloitti suhteen Emil Mauricen kanssa.[18] Maurice oli Hitlerin läheinen ystävä, henkivartija, autonkuljettaja, SA:n ensimmäinen johtaja, SS:n perustajajäsen ja yksi pitkien puukkojen yön teloitusryhmien johtajista.
Mauricen isoisänisä oli Hampurin Thalia-teatterin perustanut saksanjuutalainen Charles Maurice Schwartzenberger.[19]
Emil Maurice
Vuonna 2003 Anna Maria Sigmund julkaisi saksankielisen elämäkerran Mauricesta Hitlers jüdischer Freund: Das Drama um Adolf Hitler, den "Ehrenarier" Emil Maurice und Geli Raubal "Hitlerin juutalainen ystävä: Adolf Hitlerin, 'kunniallisen arjalaisen' Emil Mauricen ja Geli Raubalin draama".[20]
Vuonna 2016 Georges Bernage julkaisi ranskankielisen elämäkerran Mauricesta Emil Maurice: Garde du corps et ami juif de Hitler "Emil Maurice: Hitlerin henkivartija ja juutalainen ystävä".[21]
Geli Raubalin ja Emil Mauricen rakkauskirjeitä.[22]
[...] Adolf-setä haluaa, että odotamme kaksi vuotta [ennen naimisiin menoa]. Mieti sitä Emil, kaksi kokonaista vuotta, joiden aikana voimme suudella toisiamme vain silloin tällöin ja aina Adolf-sedän vahtivien silmien alla [...][23] —Geli Raubal, 24.9.1928
Adolf Hitler, Emil Maurice, Hermann Kriebel, Rudolf Hess ja Friedrich Weber Landsbergin vankilassa epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen vuonna 1924. Vankilassa ollessaan Hitler, Maurice ja Hess kirjoittivat Mein Kampfin Remington-kirjoituskoneella, jonka heille vankilaan oli toimittanut[24] Rothschild- ja Warburg-sukujen omistaman Deutsche Bankin johtaja sekä natsipuolueen päävarainkerääjä, saksanjuutalainen investointipankkiiri Emil Georg von Stauss.[25]
Hitler henkivartijoidensa kanssa vuonna 1925. Vasemmalla Hitlerin ja Julius Schreckin takana seisoo Emil Maurice, joka on tylysti mustattu kuvasta pois, joskin Mauricen kengät jäivät näkyviin.
CSI: Natsi-Saksa
Gelin, Hitlerin ja Mauricen kolmiodraama päätyi lopulta siihen pisteeseen, että 8. syyskuuta 1931 mustelmilla ollut ja nenänsä murtanut Geli löydettiin kuolleena Hitlerin asunnosta ammuttuna Hitlerin aseella. Pöydällä oli keskeneräiseksi jäänyt kirje, jossa Geli ilmoitti muuttavansa Wieniin.[26]
Asuntoon ennen viranomaisten saapumista kokoontuneet natsijohtajat olivat niin huolissaan Gelin kuolemasta seuraavasta skandaalista, että he nimittivät Gregor Strasserin Hitlerin seuraajaksi.[27]
Kokouksen jälkeen natsijohtajat ilmoittivat Gelin kuoleman lehdistöön itsemurhaksi, jonka jälkeen he muuttivat kuoleman vahingoksi.
Itsemurhaversio oli kuitenkin jo levinnyt julkisuuteen, joten tämän jälkeen keksittiin tarina, jonka mukaan laulajan uralle tähdännyt Geli teki itsemurhan, koska esiintyminen jännitti häntä niin suuresti.[28]
Hermann Kriebel, Adolf Hitler ja Emil Maurice Landsbergin vankilassa epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen vuonna 1924.
Todistajalausunnot puhuivat ristiin, niitä manipuloitiin[29] ja Gelin kuoleman tutkintaa johtanut tohtori Franz Gürtner[30] pysäytti tutkimukset nopeasti[31] tullen johtopäätökseen, että kyseessä oli itsemurha.
Gürtner oli aikaisemmin järjestänyt Hitlerin pikaisesti vapauteen Landsbergin vankilasta epäonnistuneen kapinan jälkeen ja julkisti Valtiopäivätalon tuhopoltosta seuranneen hätälain päivää ennen tuhopolttoa.
Gürtnerista tuli myöhemmin Hitlerin kabinetin oikeusministeri ja hän legitimisoi pitkien puukkojen yön joukkomurhat.[32]
Natsijohtaja Gregor Strasserin mukaan yleinen syyttäjä, saksanjuutalainen tohtori Alexander Glaser[33] oli halunnut syyttää Hitleriä Gelin murhasta, mutta Gürtner ei sallinut syytteen nostamista. Strasser ja Glaser murhattiin pitkien puukkojen yönä.[34]
Gelin kuoleman aikaan Hitlerin asunnossa asui Hitlerin ja Gelin lisäksi palvelijat Maria Reichert ja hänen Dachs-niminen kuuro äiti. Asunnossa työskentelivät palvelijoina myös aviopari Georg ja Anni Winter.[35]
Gelin kuoleman aikaan hänen huoneen ovi oli oletetusti lukittu sisäpuolelta, jonka oli tarkoitus vahvistaa itsemurhatarinaa.
- Hitlerin hovivalokuvaajan, puolijuutalaisen Heinrich Hoffmannin[36] tyttären Hennyn mukaan laukauksen aikaan Geli oli kuuron Dachsin kanssa kahdestaan asunnossa. Dachs ei kuitenkaan ollut enää paikalla viranomaisten saapuessa, eikä häntä koskaan haastateltu.[37]
- Maria Reichert väitti omassa lausunnossaan myös olleensa talossa laukauksen aikaan, mutta ei välittänyt siitä ja meni nukkumaan. Aamulla kun Geli ei ollut ilmestynyt aamiaiselle, meni Reichert Gelin ovelle ja huomasi oven olevan lukittuna sisäpuolelta. Reichert soitti SS-kenraali Max Amannille ja koprofilia-kirjeen sekä pornograafiset luonnokset takaisin kiristäjiltä hankkineelle Franz Xaver Schwartzille, jotka kutsuivat Hatzk-nimisen lukkosepän murtamaan oven. Tämä uusi viranomaislausunto oli ristiriidassa Reichertin ja hänen aviomiehensä aikaisempien viranomaislausuntojen kanssa, joiden mukaan Reichertin aviomies oli murtanut oven.[38]
- Ilse Hess sanoi, että hänen aviomies Rudolf Hess mursi oven.[39]
- Hitlerin henkivartija Julius Schaub sanoi, että Anni Winter kutsui Hatzk-nimisen lukkosepän murtamaan oven.[40]
- Anni Winterin mukaan hän soitti Rudolf Hessille, joka mursi oven.[41]
- Georg Winterin mukaan hän itse mursi oven.[42]
Ja miksi oven murtajasta on niin monta ristiriitaista lausuntoa? Georg ja Anni Winter todistivat, että he mursivat sen ruuvimeisselillä. Ilse Hess sanoi, että hänen aviomiehensä mursi sen. Maria Reichert sanoi Max Amannin ja Franz Schwarzin lähettäneen lukkosepän murtamaan oven ja Schaub joka vihjaa, että Anni Winter kutsui lukkosepän, toimittaa hänelle nimen – Hatzk. Ehkä totuus sekavuudesta on se, ettei ovi ollut lukossa ampumisen aikaan. Natsit saattoivat lukita oven murtaakseen sen juuri ennen poliisien saapumista.[43] —Ronald Hayman
Hitlerin asunto, josta Geli löydettiin kuolleena ammuttuna Hitlerin aseella. Gelin kuoleman jälkeen Gelin äiti Angela erosi Hitlerin palveluksesta, ja monet Hitler-suvun jäsenet eivät enää koskaan puhuneet Adolfille. Gelin kuolemasta ei tehty kuolemansyyn tutkimusta, ruumiinavausta ei suoritettu, eikä virallista raporttia julkaistu.
Natsijohtaja Gregor Strasserin veljen Otto Strasserin mukaan Hitler oli myöntänyt Gregorille tappaneensa Gelin, jonka jälkeen Gregor joutui kolme päivää estää Hitleriä tekemästä itsemurhaa.[44]
Gelin kuoleman taustoista olivat tietoisia myös Gregor Strasserin asianajaja Alexander Voss ja Der Gerade Weg ”Oikea tie” -lehden päätoimittaja Fritz Gerlich – koko kolmikko Strasser, Voss ja Gerlich murhattiin pitkien puukkojen yönä.[45]
Gerlich ja toimittaja George Bell olivat keränneet aineistoa natseista ja aikoivat julkaista tiedot Der Gerade Wegin pääartikkelissa 12. maaliskuuta 1933. Näihin liittyivät tiedot Gelin murhasta ja siitä, kuinka natsit järjestivät Valtiopäiväntalon tuhopolton.
Lisäksi artikkeli tulisi paljastamaan kuinka homoseksuaalia SA:n johtajaa Ernst Röhmiä rahoitti irakinjuutalaisen Samuel-suvun perustaman öljy-yhtiön Shellin toimitusjohtaja Henri Deterding.[46]
Gerlichin mukaan Geli ja Hitler olivat Gelin kuolinpäivänä ryyppäämässä natsien kantapaikassa Bratwurst Glöckl -kapakassa, josta he siirtyivät Hitlerin asuntoon. Asunnossa heidän välilleen tuli kinaa, jonka päätteeksi Hitler ampui Gelin. Virallisen version mukaan Hitler oli Gelin kuoleman aikaan Nürnbergissä. Bratwurst Glöcklin omistaja, homoseksuaali Karl Zehnter murhattiin pitkien puukkojen yönä.[47]
Natsijohtajien kantakapakka, Bratwurst Glöckl -homobaari, jonka homoseksuaali omistaja Karl Zehnter murhattiin pitkien puukkojen yönä.
Natsivastaista Der Gerade Wegiä julkaisi Hitlerin ystävä Adolf Müller, joka julkaisi myös natsien pää-äänenkannattajaa Völkischer Beobachteria "Kansan tarkkailija."[48]
Gerlich ei välittänyt siitä, että Hitlerin valtaannousun jälkeen oppositiolehdet oli kielletty. Gerlich ei myöskään välittänyt siitä, että hänen ystävät varoittivat Gerlichiä palaamasta takaisin lehden toimituksen tiloihin.
Kaksi kuukautta Hitlerin valtaannousun jälkeen ja neljä päivää ennen artikkelin julkaisua Emil Maurice, Max Amann ja joukko SA-miehiä ryntäsi lehden toimitukseen. He tuhosivat laitteet, irtaimiston, asiakirjat sekä Gerlichin parasta aikaa valmisteleman Der Gerade Wegin seuraavan numeron.
Amann löi Gerlichiä naamaan niin rajusti, että Gerlichin silmälasit hajosivat ja hänen silmät vaurioituivat. Gerlich vangittiin ja lähetettiin Dachaun keskitysleirille, jossa hänet tapettiin pitkien puukkojen yönä. Murhan jälkeen Gerlichin vaimolle Sophielle lähetettiin hänen veriset ja rikkinäiset silmälasit.
Natsivastaisen Der Gerade Weg "Oikea tie" -vasemmistolehden vuoden 1932 ensinumero, jossa kyseenalaistettiin Hitlerin syntyperä.
Der Gerade Wegin toimituksen hyökkäyksen aikana Gerlichin apuri George Bell piilotteli natseja rakennuksen katolla, jonka jälkeen hän pakeni Itävaltaan. Natsien agentit lähtivät hänen perään ja 3. huhtikuuta 1933 ampuivat Bellin hotellihuoneeseen.[49]
Valtakunnanvarajohtaja, egyptinjuutalainen homoseksuaali Rudolf Hess,[50] jota kutsuttiin Berliinin homoseksuaaliyhteisössä lempinimellä "Musta Paula",[51] oli raivoissaan Hitlerille siitä kuinka pitkien puukkojen yönä hänen lukuisat SA-homoseksuaaliystävät murhattiin,
Puhdistukset ovat juutalais-bolševikkien ilmiö, jolle ei ole arvoa kansallis-sosialistisessa valtiossa. [...] Jos aiot ampua heidät, voit yhtä hyvin myös tappaa minut![52] —Rudolf Hess
Hitler ja Geli
Hitler oli oletetusti paljastanut murhanneensa Gelin myös katolliselle papille Bernhard Stempflelle,[53] joka oli haukkunut yksisilmäistä SS-prikaatinkenraalia ja biseksuaalia Christian Weberiä[54] sutenööriksi sekä syyttänyt Weberiä bordellin pyörittämisestä.[55]
Stempfle oli myös aikaisemmin ostanut Hitlerin Gelille kirjoittaman ja myöhemmin varastetun koprofilia-rakkauskirjeen takaisin kiristäjältä. Stempfle vangittiin Dachaun keskitysleirille ja eliminoitiin pitkien puukkojen yönä.[56]
Vuoden 1934 pitkien puukkojen yönä Maurice oli johtavassa osassa. Hän oli yksi asemiehistä joka 30. kesäkuuta 1934 Bad Wiesseessä teloitti Edmund Heinesin ja homoseksuaalin pojan. Hän myös johti Bernhard Stempflen tappanutta murhajengiä. Stempfle oli puhunut liian paljon Hitlerin ja Geli Raubalin suhteesta.[57] [...] Asiaan sotkeutuneille kävi kehnosti. Isä Bernhard Stempfle, joka oli auttanut Hitleriä Mein Kampfin kirjoittamisessa ja joka teki virheen puhuessaan liian paljon Hitlerin ja Gelin välisestä suhteesta, löydettiin kuolleena Münchenin läheisestä metsästä. Hänen sydämessään oli kolme luotia.[58] —Louis L. Snyder
Yhdysvaltoihin muuttaneen Hitlerin veljenpojan William Patrick Hitlerin pidettyä puhetilaisuus Kanadassa vuonna 1939, kirjoitettiin Toronto Globe and Mail -lehdessä,
Hänen veljenpojan mukaan pelkurimaisin rikos, josta Saksan kansleria syytetään, oli Führerin siskontyttären ja William Patrickin serkun Angelica (Geli) Raubalin murha. Nuori tyttö oli Hitlerin suuri suosikki. Hitlerillä oli erittäin epäluonnollinen suhde häneen. Hänet löydettiin kuolleena asunnostaan ammuttuna sydämeen. Hitlerin armeijarevolveri löydettiin hänen huoneestaan. Sen jälkeen, kun hänet oli löydetty kuolleena, juoksi Hitler nyyhkien ulos talosta ja lähes romahti Göringin käsiin, joka järjesti kaikki hautajaisyksityiskohdat tytölle. Heillä on keinot järjestää nämä asiat Saksassa.[59] —Toronto Globe and Mail, 1939
Vuonna 1939 lukiessaan Le Journal -lehteä, natsi-Saksasta Ranskaan paennut pappi Johann Pant löysi Gelin nimen artikkelista, jonka oli kirjoittanut pitkien puukkojen yönä murhatun natsijohtajan Gregor Strasserin veli Otto Strasser.
Tämän jälkeen Pant otti yhteyden Courier d'Autriche -lehden toimittajaan, joka julkaisi Pantin kirjoituksen lehdessään,
Tämän jälkeen Pant otti yhteyden Courier d'Autriche -lehden toimittajaan, joka julkaisi Pantin kirjoituksen lehdessään,
Se olin minä joka hautasi Angela Raubalin, pikku Gelin, josta Otto Strasser kirjoitti. He esittivät, että hän teki itsemurhan. En olisi koskaan sallinut itsemurhan tehnyttä tulla haudatuksi pyhälle maalle. Voit vetää omat johtopäätöksesi, joita en voi kommunikoida sinulle, siitä tosiasiasta, että annoin hänelle kristilliset hautajaiset.[60] —Johann Pant
Gelistä ja Hitleristä yhteiselämäkerran kirjoittanut englanninjuutalainen Ronald Hayman ilmoitti,
Yksi syy, jonka vuoksi Geli vihasi osallistumista Hitlerin masokismiin oli se, ettei hän enää voinut ihailla miestä, joka rukoili Geliä häpäisemään häntä, potkimaan häntä ja pissaamaan hänen päälleen.[61] [...] Luullakseni on melkein varmaa, että Geli tapettiin joko Hitlerin suostumuksesta, määräyksestä tai Hitler itse tappoi hänet. Geli täytyi nitistää ja hiljentää, koska Hitler oli tehnyt erilaisia perverssejä, sadistisia ja masokistisia vaatimuksia hänelle. Gelille se oli epämukavaa, eikä hän voinut hillitä itseään ja puhui siitä muille, joka tarkoitti että hän oli vaaraksi natsipuolueelle.[62] —Ronald Hayman
Viihde
Hitler & kumpp. (1944)
The Hitler Gang (1944)
Ensimmäinen Geli Raubalin ja Adolf Hitlerin suhteesta sivujuonen verran maininnut Hollywoodin toisen maailmansodan aikainen ”antinatsi”-elokuva oli natsipuolueen alkuvaiheet pitkien puukkojen yöhön asti kerrannut Hitler & kumpp. (1944).
Potentiaaliseen seksinharrastamiseen viita-taan kohtauksessa, jossa Hitler (Bobby Watson) avaa takkinsa ja menee Gelin (Poldi Dur) huoneeseen, josta alkaa hetken kuluttua kuulua voihkinnan kaltaista nyyhkytystä.[63]
Hitler & kumpp. esittämässä versiossa Gelistä eroon haluavien natsijohtajien juonimisten seurauksena Hitler murhaa Gelin.
Der Gerade Weg -lehden Fritz Gerlich (Frederick Giermann) yrittää vakuuttaa Franz Gürtnerin (Frank Reicher) nostamaan syytteen Hitleriä vastaan Gelin murhasta ja uhkaa paljastaa todistusaineiston lehdessään. Gürtner kuitenkin varoittaa natseja, jotka murhaavat Gerlichin. Katollinen pappi Bernhard Stempfle (Ernest Golm) sidotaan puuhun ja ammutaan.
Alleviivatun neitimäisesti kukkia kastelevan SA:n johtajan Ernst Röhmin (Roman Bohnen) homoseksuaalisuuteen viitataan Röhmin huoneen lihaksikkaitten miestaulujen lähikuvien sekä Hitlerin koskettelun kautta.
Valtakunnanvarajohtajan Rudolf Hessin (Victor Varconi) homoseksuaalisuuteen viitataan kohtauksessa, jossa Hitler tapaa Gelin ensikertaa ja välittömästi hylkää silminnähden järkyttyneen Hessin.
Röhm, Franz Ritter von Epp (Fred Nurney) ja Heinrich Himmler (Luis Van Rooten) keräävät kiristystarkoituksessa skandaalimateriaalia natsivirkailijoista, mukaan lukien Hitleristä.
Valtakunnanmarsalkka Hermann Göring (Alex Pope) on psykoottinen morfiini-addikti, joka yrittää ruotsalaisessa mielisairaalassa kuristaa ja puukottaa hoitajia.
Hitler (1962)
Hitler (1962)
Mainoskampanjoinnin ja ensimmäisen puolen tunnin osalta Hitlerin (Richard Basehart) ja Gelin (Cordula Trantow) suhteeseen keskittynyt Hollywood-elokuva Hitler (1962) alkaa Landsbergin vankilasta, jossa Hitler ja Emil Maurice (Albert Szabo) kirjoittavat Mein Kampfia.
Viereisen sellin asukas alkaa haukkua heidän ideologiaansa, jonka jälkeen Maurice sylkee hänen kasvoilleen ja haukkuu häntä ”viheliäiseksi juutalaiseksi”.
Viereisen sellin asukas alkaa haukkua heidän ideologiaansa, jonka jälkeen Maurice sylkee hänen kasvoilleen ja haukkuu häntä ”viheliäiseksi juutalaiseksi”.
Natsipuolueen juhlatilaisuuden aikana Hitler raivostuu nähdessään natsiluutnantin tanssimassa Gelin kanssa ja nousee vihaisena pöydästä seisomaan.
Tämän jälkeen Hitlerin vieressä istuva, skenaariosta häpeissään oleva natsijohtaja Gregor Strasser (John Banner) käy Hitlerin kanssa keskustelun,
Tämän jälkeen Hitlerin vieressä istuva, skenaariosta häpeissään oleva natsijohtaja Gregor Strasser (John Banner) käy Hitlerin kanssa keskustelun,
Strasser: Adolf istu alas tämä on häpeällistä!
Hitler: Strasser! Jos sinulla on jotain mielipiteitä käytöksestäni, suosittelen että pidät ne omana tietonasi!
Strasser: En voi, kun kerran vaadit saada saattaa puolue naurunalaiseksi!
Hitler: Puolueella ei ole mitään tekemistä yksityiselämäni kanssa!
Strasser: Führerinä et voi erottaa toista toisesta. Suhteesi Geliin on kautta Münchenin julkisen juoruilun kohteena.
Hitler: Kuinka sinä kehtaat! Suhteeni on ainoastaan sedän ja sisarentyttären välinen!
Strasser: Siinä tapauksessa olet vaarantanut itsesi tarpeettomasti. Hän on asunut asunnossasi jo yli vuoden.
Hitler: Saatamme asua samassa talossa, mutta emme jaa samaa makuuhuonetta!
Strasser: Jos se on totta, sitten ehdotan, että joko menet hänen kanssaan naimisiin tai lähetät hänet takaisin äitinsä luokse.
Hitler: Strasser sinä menet liian pitkälle! Kansallissosialistisessa puolueessa ei ole tilaa pikkuporvarilliselle moralistille! En siedä enää yhtään keskustelua suhteestani Geliin!
Strasser: Pelkäänpä, että tulet silti kuulemaan siitä. Halusitpa tai et. Edes sinä et pysty estää tämänkaltaisen huhun kiertämistä.
Adolf Hitler (Richard Basehart) ja Geli Raubal (Cordula Trantow) siirtymässä makuuhuoneeseen, jossa Hitler ei kykene seksuaalisesti tyydyttämään Geliä. Geli haukkuu Hitleriä impotentiksi ja seuraavana aamuna Emil Maurice (Albert Szabo) ampuu Gelin.
Pitkien puukkojen yönä SA:n varajohtaja Edmund Heines (Lester Fletcher) kehuu SA:n johtajan "sadistisen perverssin" Ernst Röhmin (Berry Kroeger) "pariisilaista parfyymia". Tämän jälkeen Hitler SS-joukkoineen ryntää paikan päälle ja Emil Maurice ampuu Heinesin. Röhm vangitaan ja myöhemmin teloitetaan.
Hitler ei kykene seksuaalisesti tyydyttämään Eva Braunia (Maria Emo) ja haukkuu häntä "likaiseksi lutkaksi".
Tapahtumasta järkyttyneenä Braun yrittää tehdä itsemurhan viiltämällä ranteensa auki.
Snide and Prejudice (1997)
Musta komedia Snide and Prejudice (1997) kertoo nykyaikaisesta yhdysvalta-laisesta mielisairaalasta, jossa juutalainen tohtori Sam Cohen yrittää henkilö-kuntansa kanssa suoritettujen lavastettujen teatteriesitysten avulla parantaa seonneita potilaitaan, jotka kuvittelevat olevansa natsipuolueen jäseniä.
Pitkien puukkojen yönä juutalainen Michael Davidson,[64] joka luulee olevansa Adolf Hitler (Angus Macfadyen), yllättää SA:n johtajan Ernst Röhmin (Brad Wilson) sängystä miehen kanssa, jota esittää mielisairaalan tohtori Sam Cohen (Rene Auberjonois).
Pakkopaidassa ja morfiinipsykoosissa oleva valtakunnanmarsalkka Hermann Göring (Brion James) vangittuna ruotsalaisessa mielisairaalassa.
Hitler kourii valokuvausliikkeen Eva Braunia (T.C. Warner).
Kourimisen jälkeen Hitler yrittää lepyttää tapahtuneesta suuttunutta Geli Raubalia (Mena Suvari),
Hitler: Kaipasin sinua tänään.
Geli: Mene pois.
Hitler: Rakastan sinua Geli.
Geli: Tiedän valokuvausliikkeen huorasta, setä! Lähden tänä iltana.
Hitler: Hän ei merkitse minulle mitään. Tiedät, että rakastan sinua. Ihosi on niin pehmeä…
Geli: Olen kertonut joillekin ihmisille mitä olet tehnyt minulle.
Hitler: Kenelle sinä olet puhunut?
Geli: En kerro sinulle! Asiat joita olet pyytänyt minua tekemään sinulle ovat perverssejä! Nyt sinulla on toinen lutka opetettavana, joka on täysin sinun! Aion päästä kauas sinusta, puolueestasi! Vihaan sinua!
Hitler: Jos vihaat minua, sinun on käytettävä piiskaa…
Geli: Aion kertoa koko maailmalle sinusta!
Keskustelun jälkeisessä kohtauksessa Geli löydetään kuolleena. Gelin ruumiin ympärille kerääntyneet natsijohtajat käyvät keskustelun,
Rudolf Hess: Voin nähdä otsikot "Hitlerin siskontytär tekee itsemurhan hänen asunnossaan" tai pahempaa.
Hermann Göring: Pidämme jutun hallussamme. Poliisit ovat kansallissosialisteja, jotka voivat nuolla persettäni. En itse koskaan nähnyt viehätystä, mutta tietysti Führer pitää nuoremmista naisista ja hän oli hänen siskontytär. Hitlerin isä ja äiti olivat sukua, joten ehkä se on suvussa.
Hess: Tuo menee liian pitkälle Göring!
Gregor Strasser: Tiedättehän, että kommunistit tulevat tekemään ison skandaalin tästä.
Göring: He osuvat kiviseinään.
Strasser: Virallisesti tämän täytyy olla itsemurha. Geli uskottautui minulle, hän ei ollut asioihin tyytyväinen. Führer oli pyytänyt häntä suorittamaan tiettyjä epänormaaleja seksuaalitoimia.
Göring: Niinkö? Kuten mitä?
Hess: Göring, pyydän!
Göring: No, itsestään selvästi hän oli hysteerikko.
Hess: Führer on matkalla takaisin Nürnbergistä. Tragedia, ettei hän voinut olla täällä estämässä tätä. Ymmärtääkseni hän lähti Nürnbergiin aikaisin tänä aamuna.
Göring: Juhuu! Geli! Hyvästi senkin pikkulutka! Ei enää Führerin päälle pissaamista.
Geli (kreditoimaton näyttelijätär) kaataa kahvipannusta "pahanhajuista nestettä" kiihottuneen Hitlerin naamalle. Aluksi kahvipannu on rajattu kuvasta pois siten, että neste vaikuttaa tulevan Gelin vaginasta.
Elokuvan kohtauksessa Hitler yllättää Gelin kuhertelemasta Emil Mauricen (kreditoimaton näyttelijä) kanssa ja solvausten saattelemana ruoskii piiskallaan Mauricen matkoihinsa.
Poistetussa kohtauksessa Hitler läiskii Mauricen matkoihinsa hanskallaan. Mauricen juostua karkuun Hitler ojentaa Gelille piiskan ja pyytää häntä rankaisemaan piiskalla Hitlerin takapuolta.[65]
Hitler: The Rise of Evil (2003)
Kaksiosainen minisarja Hitler - pahuuden nousu (2003) kertaa tapahtumat Hitlerin nuoruudesta pitkien puukkojen yöhön ja sisältää Geli Raubal -sivujuonen.
Hitler (Robert Carlyle) yllättää Gelin (Jena Malone) kuhertelemasta autossaan Emil Mauricen (Jirí Zeman) kanssa, jonka jälkeen Hitler uhkaa tappaa Mauricen.
Aikaisemmin Geli ja Maurice olivat käyneet keskustelun,
Maurice: Setäsi on hyvä mies. Hän on suojelevainen. Siinä kaikki.
Geli: Hän on hirviö. Et voisi kuvitella mitä hän pyytää minulta.
Myöhemmin Hitler ja propagandaministeri Joseph Goebbels (Justin Salinger) käyvät keskustelun,
Goebbels: Oppositiolehdet vihjaavat asioita suhteestasi sikontyttäreesi…
Hitler: Juutalaiset yrittävät maalata kaikki muut yhtä likaisiksi kuin he itse ovat.
Goebbels: Se ei ole ainoastaan he, myös puolueen henkilöt alkavat vastustaa...
Hitler: Herranjumala hän on minun siskontytär! Vierailemme oopperassa yhdessä!
Hitleristä tarpeekseen saanut Geli yrittää karata Wieniin, jonka jälkeen Hitler väkisin suutelee häntä autossaan. Tämän jälkeen Geli löytyy kuolleena Hitlerin asunnosta ammuttuna Hitlerin aseella. Minisarja vihjaa kuoleman olleen itsemurha.
Pitkien puukkojen yönä Hitler yllättää SA:n johtajan Ernst Röhmin (Peter Stormare) sängystä SA-miehen kanssa.
Der Gerade Wegin ensinumero, jossa kyseenalaistetaan Hitlerin syntyperä.
Hitler on raivoissaan nähdessään lehden ja repii sen riekaleiksi. Myöhemmin natsit tuhoavat lehden toimituksen ja George Bell (David Fisher) murhataan. Fritz Gerlich (Matthew Modine) tapetaan Dachaun keskitysleirillä ja hänen vaimolleen lähetetään Gerlichin veriset ja rikkoutuneet silmälasit.
Uncle Adolf (2005)
Adolf Hitlerin kälyn Bridget Hitlerin laajasti keksittyjen muistelmien pohjalta toteutettu brittiläinen tv-elokuva Uncle Adolf (2005) on kestoltaan Hitlerin ja Gelin suhteelle omistettu filmatisointi.
Emil Maurice (Jake Wood) yrittää suudella Geliä (Elaine Cassidy).
Tapahtuman jälkeen Hitler (Ken Stott) häätää Mauricen asunnosta.
Mauricen jälkeen Geli aloittaa suhteen Hans-nimisen (Grant Ibbs) juutalaisen laulunopettajan kanssa, jolle hän tulee raskaaksi. Hitlerin murhautettua Hans, käy hän Gelin kanssa keskustelun,
Hitler: Tämä johtuu siitä juutalaisesta eikö? No, et näe häntä enää. Mitä hän teki sinulle? Suuteliko hän sinua? Laittoiko hän kätensä ympärillesi?
Geli: Vihaan sinua!
Hitler: Kannatko hänen lastaan? Yksikään perheemme jäsen ei voisi ikinä synnyttää juutalaisen lasta. Se kulkee äidin kautta, eikö? He eivät pidä sitä edes yhtenä omistaan. Minun täytyy lähteä Nürnbergiin. Sinä et ole juutalaisen lutka! Sinä olet minun siskontytär!
Kinaamisen jälkeen Geli yrittää muuttaa pois, mutta Hitler estää aikeet. Tämän jälkeen Geli löytyy ammuttuna Hitlerin pistoolilla. Kuolema julistetaan lehdistöön itsemurhaksi.
Geli Raubalin kuolema on ja pysyy mysteerinä. Mutta huolimatta siitä, ampuiko Hitler kuolettavan laukauksen vai ajoiko hän Gelin itsemurhaan, hän eittämättä oli suoraan vastuussa Gelin varhaisesta kuolemasta.[66] —Alan Bartlett
________________________
[1] Ronald Hayman, Hitler and Geli, Bloomsbury Pub., London, (1997), s. 7-8, 63; George Victor, Hitler: The Pathology of Evil, Brassey's, Inc., Washington, (1998), s. 128; Stephen H. Roberts, The House that Hitler Built, Methuen Pub., London, (1937), s. 3; Joseph Howard Tyson, The Surreal Reich, iUniverse, Inc., Bloomington, (2010), s. 78; Ron Rosenbaum, Hitler's Doomed Angel, Vanity Fair, (April, 1992).
[2] Adolf Hitlerin ja Geli Raubalin välisestä suhteesta ks. Hayman, s. 4-5, 113-114, 118-119, 123, 124-125, 134, 206; Alan Bartlett (toim.), Eva Braun: Hitlerin valittu, Recallmed, Klaukkala, (2005), s. 8, 16, 20-24, 98-100; Glenn B. Infield, The Private Lives of Eva and Adolf: A Photographic Documentary of Hitler's Sixteen-Year Love Affair, Grosset & Dunlap, New York, (1978), "A Dangerous Love", s. 31-38, etenkin sivut 32 ja 34; Charles Hamilton, Leaders & Personalities of the Third Reich, Vol. 1., R. James Bender Pub., California, (1984), s. 161; Hennecke Kardel, Adolf Hitler: Founder of Israel - Israel in War with Jews, Modjeskis’ Society Dedicated to Preservation of Cultures, San Diego, (1997), s. 54-55; Walter C. Langer, The Mind of Adolf Hitler: The Secret Wartime Report, Basic Books Inc., Pub., New York, (1972), s. 100-101, 170, 187; Konrad Heiden, Hitler: A Biography, Constable & Co., Ltd., London, (1936), s. 208, 351-353; Henry Gonshak, Hollywood and the Holocaust, Rowman & Littlefield Pub., Inc., London, (2015), s. 54-55; Edward N. Peterson, The Limits of Hitler's Power, Princeton University Press, (1969), s. 310; Brigitte Hamann, Hitler's Vienna: A Dictator's Apprenticeship, Oxford University Press, (1999), s. 37, 378; Anna Maria Sigmund, Women of the Third Reich, NDE Pub., Ontario, (2000), s. 80, 133, 136; Guido Knopp, Hitlerin naiset ja Marlene, Gummerus Kustannus Oy, Jyväskylä, (2005), s. 42-43, 60, 66-67; Charles Wighton, Heydrich: Hitler's Most Evil Henchman, Chilton, Philadelphia, (1962), s. 128, 131; Louis L. Snyder, Encyclopedia of the Third Reich, Wordsworth Editions Ltd., Hertfordshire, (1998), s. 223, 282; Lothar Machtan, The Hidden Hitler, Basic Books, New York, (2001), s. 8, 156-165; Otto Strasser, The Gangsters Around Hitler, W. H. Allen & Co., Ltd., London, (1942), s. 35, 40-42; Victor, s. 152-156; Tyson, s. 17-21; Itävallanjuutalainen natsien metsästäjä Simon Wiesenthal uskoi, että Hitler tartutti kupan Geliin. Hayman, s. 41; [Werner] Maser, in fact, believes their relations were so conventional sexually that Geli was probably pregnant with Hitler’s child. —Ron Rosenbaum, op. cit; Katie Serena, Geli Raubal Was Adolf Hitler’s Only True Love – And His Niece, ATI, (Published February 8, 2018 | Updated February 8, 2019).
Ernst Hanfstaengl, Hitler: The Missing Years, Eyre & Spottiswoode, London, (1957), "Geli Raubal", s. 161-169.
[3] Hayman, s. 59, lainaa, v. 9. Süddeutsche Arbeiterzeitung, Stuttgart, 5 October 1931, and Pfälzische Post, Ludwigshafen, 28. October 1931; Ksm. Hayman, s. xi, 85; David Gardner, The Last of the Hitlers, BMM, Worcester, (2001), s. 87, lainaa, Langer, s. 120-121; M. Hirsh Goldberg, The Jewish Connection, Stein & Day, New York, (1976), s. 38, lainaa, Langer, s. 120-121; Anna Maria Sigmund kutsuu paikkaa "Jewish University Cafeteria" ja Angelan roolia "Kitchen Supervisor". Sigmund, s. 126; Hennecke Kardel kutsuu paikkaa "Jewish Community Kitchen". Kardel, s. 15-16, 54; ”Mensa Academia Judaica” ja ”Jewish Community Kitchen” saattavat olla sama paikka.
[4] Langer, s. 120-121.
[5] Hayman, s. 96-97; Gelin syntymävuodesta on erimielisyyksiä. Lähteestä riippuen hänen ikänsä on ilmoitettu vuonna 1927 olleen 16, 17 tai 19 vuotta. Hayman, s. 105; But Werner Maser, a sometimes reliable digger into Hitler’s domestic life, insists she had "black hair and a distinctly Slavonic appearance." —Ron Rosenbaum, op. cit.
[6] Hayman, s. 98; Rosenbaum, op. cit.
[7] Hayman, s. 162; Langer, s. 100; Knopp, s. 42; Otto Strasser, The Gangsters Around Hitler, s. 40.
[8] Hayman, s. 113; Langer, s. 100; Bartlett, s. 20.
[9] Soon others began to take note of his romantic fascination. According to [Joachim] Fest, a party leader from Württemberg named [Eugen] Munder complained that Hitler was "being excessively diverted by the company of his niece from his political duties." (Hitler later fired Munder.) —Ron Rosenbaum, op. cit.
[10] Gregor Strasserin ja Otto Strasserin juutalaisesta syntyperästä ks. Peter D. Stachura, Gregor Strasser and the Rise of Nazism, George Allen & Unwin Pub., Ltd., (1983), s. 56-57; Dietrich Bronder, Bevor Hitler kam: Eine historische Studie, 2. erweiterte Auflage, Marva-Verlag, Genf, (1975), s. 211; Robert Cecil, The Myth of the Master Race: Alfred Rosenberg and Nazi Ideology, B. T. Batsford Ltd., London, (1972), s. 53; David Irving, Goebbels: Mastermind of the Third Reich, Focal Point Pub., London, (1999), s. 106.
[11] Langer, s. 188-189; Rosenbaum, op. cit.; Ksm. Sex and the Swastika, TV, Channel 4, UK, (1999), 0:29:00; Inside the Mind of Adolf Hitler, TV, BBC | Discovery Channel | TF1, UK, (2005), 0:26.00.
[12] Hayman, s. 146-147; Sex and the Swastika, TV, Channel 4, UK, (1999), 0:45:00; Ksm. Hayman, s. 136, 142, 145-147, 180; Münchenin asuntoa useasti vartioineen SA-upseeri Wilhelm Stockerin mukaan Geli kertoi hänelle, että Hitler pakotti Geliä tekemään oksettavia asioita, mutta ei suostunut puhumaan aiheesta enempää. Hayman, s. 136; Rumors of Hitler’s strange sexual practices had haunted him in much the same way rumors of "Jewish ancestry" shadowed his rise. […] The Party of Perversion also includes the authors of the only full length psychoanalytic biography of Hitler, Hitler’s Psychopathology, medical writer Verna Volz Small and the late Dr. Norbert Bromberg, clinical professor of psychiatry at Albert Einstein College of Medicine, who connect Hitler’s alleged undinism to what they describe as an overly close confinement with his parents during which he witnessed "the primal scene." —Ron Rosenbaum, op. cit.
[13] Hayman, s. 142-143, lainaa, Robert G. L. Waite, The Psychopathic God: Adolf Hitler, Basic Books, New York, (1977), s. 238; Rosenbaum, op. cit; Ksm. Hayman, s. 147.
[14] Hayman, s. 147, 154, 159; One of the confiscated works is a nude watercolor of Hitler’s niece, Geli Raubal, dated 1929, one of two versions of the same painting supposedly by Hitler. But both versions are almost certainly phonies. And the other version illustrates how decades of imprecision and swindling have made it very difficult to sort out real Hitler paintings from knockoffs. Marc-Oliver Boger, an expert in art forgery and collector of known fakes, said that version was made by Konrad Kujau, a convicted German forger who became famous in the 1980s after he admitted to falsifying diaries by Hitler that were published in the magazine Stern. —Christopher F. Schuetze, Are These Paintings Really by Hitler? German Authorities Are Investigating, The New York Times, (March 6, 2019).
[15] Ernst Hanfstaenglin juutalaisesta syntyperästä ks. Bronder, s. 211; Kardel, s. 34, 37, kuvateksti sivujen 35 ja 36 välissä; Cris Whetton, Hitler's Fortune, Pen & Sword Military, Barnsley, (2004), s. 95; The party organization challenged me to produce a genealogical tree to prove that with a grandfather named Heine I was not partly Jewish - yet another example of their purblind obsessions. —Ernst Hanfstaengl, s. 274.
[16] Hanfstaengl, s. 162; Rosenbaum, op. cit.
[17] Hanfstaengl, s. 163; Rosenbaum, op. cit.
[18] Hayman, s. 5, 111-114, 120; Sigmund, s. 131-134; Hanfstaengl, s. 161; Machtan, s. 157-158.
[19] Emil Mauricen juutalaisesta syntyperästä ks. Michael D. Miller ja Andreas Schulz, Leaders of the Storm Troops - Volume 1: Oberster SA-Führer, SA-Stabschef and SA-Obergruppenführer (B-J), Helion and Co., Solihull, (2015), s. 22; John M. Steiner, Power Politics and Social Change in National Socialist Germany: A Process of Escalation into Mass Destruction, Mouton, The Hague, (1976), s. 257; Hamilton, s. 161; Wighton, s. 127; Sigmund, s. 130, v. 28. Biographical information according to Dr. Hedwig Maurice, Emil Maurice's, who suspects that Emil Maurice's grandfather was Jewish; Hayman, s. 120, lainaa, v. 10. Rolf Rietzler, "Das Grab von Onkel Adolfs Nichte", Der Spiegel, 1987, No. 24, s. 83-97; Wilhelm Hoettl, The Secret Front: The Story of Nazi Political Espionage, Frederick A. Praeger, New York, (1954), s. 35-37; Robin Lumsden, Himmler's SS: Loyal to the Death's Head, The History Press, Gloucestershire, (2009), s. 277; Peter Hoffmann, Hitler's Personal Security, 2nd ed., Da Capo Press, Boston, (2000), s. 50-51; Alan Abrams, Special Treatment: The Untold Story of the Survival of Thousands of Jews in Hitler's Third Reich, Lyle Stuart Inc., Secaucus, (1985), s. 121; Steven F. Sage, Ibsen and Hitler: The Playwright, the Plagiarist, and the Plot for the Third Reich, Carroll & Graf Pub., New York, (2006), s. 141, 356; Machtan, s. 164; Snyder, s. 223; Tyson, s. 15, 203; "Emil Mauricen sukupuu todistaa täysin selvästi, ettei hän ole arjalainen. Führer on tämän tapauksen kohdalla päättänyt, että Maurice veljineen voi jäädä SS:n riveihin. Tämä johtuu siitä, että Maurice oli hänen ensimmäinen kumppaninsa, ja siitä, että Maurice veljineen ja perheineen ovat palvelleet liikettämme huomattavan urheasti ja uskollisesti liikkeen vaikeimmista ensivuosista lähtien." —Heinrich Himmler, Hitlerin henkivartijat, ”Tappakaa uusi kansleri”, K1/J3, Netflix, Suomi, (2017), 0:26:00.
[20] Anna Maria Sigmund, Hitlers jüdischer Freund: Das Drama um Adolf Hitler, den "Ehrenarier" Emil Maurice und Geli Raubal, Ullstein Heyne List GmbH & Co., München, (2003); Samana vuonna kirjan nimi muutettiin muotoon Des Führers bester Freund: Adolf Hitler, seine Nichte Geli Raubal und der "Ehrenarier" Emil Maurice — eine Dreiecksbeziehung, Ullstein Heyne List GmbH & Co., München, (2003).
"Hitlerin juutalainen ystävä: Adolf Hitlerin, 'kunniallisen arjalaisen' Emil Mauricen ja Geli Raubalin draama" ja "Führerin paras ystävä: Adolf Hitlerin, hänen veljentyttären Geli Raubalin ja 'kunniallisen arjalaisen' Emil Mauricen kolmiodraama". Uusintajulkaisussa sana "juutalainen" on kadonnut.
[21] Georges Bernage, Emil Maurice: Garde du corps et ami juif de Hitler, Editions Heimdal, Normandy, (2016).
"Emil Maurice: Hitlerin henkivartija ja juutalainen ystävä".
[22] Sigmund, kuva kirjeistä sivulla 133.
[23] Hayman, s. 112-113; Sigmund, s. 123; Machtan, s. 158; Hitlerin henkivartijat, ”Varhaiset murhayritykset”, K1/J2, Netflix, Suomi, (2017), 0:40:00.
[24] George M. Taber, Chasing Gold: The Incredible Story of How the Nazis Stole Europe's Bullion, Pegasus Books, New York, (2014), s. 31; Stan Lauryssens, The Man Who Invented the Third Reich, The History Press, Gloucestershire, (1999), s. 157.
[25] Emil Georg von Staussin juutalaisesta syntyperästä ks. Bronder, s. 211.
[26] Hayman, s. 160, 177, 194; Sigmund, s. 137-142; Hanfstaengl, s. 165-168; At some point, Geli sat at her desk and began writing a letter. That letter, her last known act, in a way is the most eloquent clue of them all. According to the Münchner Post it was a letter to a girlfriend in Vienna. The letter began, "When I come to Vienna, hopefully very soon—we’ll drive together to Semmering an—". It ended there, in the midst of her first sentence, in the midst of a word—the final d of the German und was left off. That missing d suggests an interruption that was sudden and unwelcome and compelling. But even more consequential is the tone of the letter itself: remarkably upbeat, forward-looking, and hopeful-sounding for a young woman who is supposedly on the verge of shooting herself. Indeed, the big mistake made by the damage-control squad when it arrived at the death scene was not destroying this note, because it is actually a very strong piece of evidence against the suicide theory. Is it conceivable that Geli, happily envisioning a spell in the bracing air of the Semmering (a mountain resort sixty miles south of Vienna), would shortly thereafter proceed to ferret out Hitler’s 6.35-mm. Walther from where he kept it in his bedroom, and blast a hole in her chest?” —Ron Rosenbaum, op. cit; Hitlerin henkivartijat, ”Varhaiset murhayritykset”, K1/J2, Netflix, Suomi, (2017), 0:39:00.
[27] Rosenbaum, op. cit.
[28] Hayman, s. 162, 168; But from the time her body was discovered, heroic efforts were made at what we would now call "damage control." Or "cover-up." Some of the damage control was so inept it damaged him further—as when Hitler’s spin doctors at the party’s press bureau put out the dubious story that Geli, a vibrant, confident young woman, killed herself because she was "nervous" about an upcoming music recital. […] In his wake, Hitler left four men—Rudolf Hess, Gregor Strasser, Franz Schwarz, and party youth leader Baldur von Schirach—to handle damage control. Which they did badly: one of the first things this nervous group did was to subvert their initial "stage fright" suicide story. That afternoon, says [Ernst] Hanfstaengl, Baldur von Schirach phoned from the apartment to party headquarters at the Brown House to tell the press office "to issue a communiqué about Hitler having gone into deep mourning after the suicide of his niece. Then the group at the flat must have got into a panic, because twenty-five minutes later von Schirach was on the phone again asking if the communiqué had gone out and saying that the wording was wrong. They should announce that there had been a lamentable accident [emphasis mine]. But by then it was too late. The word was out..." Which is fairly suspicious when you think about it. They had decided to ask people to believe that Geli was playing with a loaded gun, which somehow shot her in the chest. And so, from the very first moment, the suicide story seems to have been just one of a number of possible stories, cover versions they were toying with, one that Hitler’s own advisers thought too shaky to foist upon the public—before they learned they were stuck with the theory that Geli killed herself because of stage fright. [...] Hitler claims that he did not object to the Vienna trip and that it was "not true that she was going to get engaged in Vienna," that, in fact, Geli was going to Vienna "to have her voice checked once again by a voice teacher" to help her prepare for her recital. In other words, she wasn’t suicidal over her debut, she was planning practical steps to prepare herself for it. Hitler’s statement, then, leaves us with no viable theory from him or his henchmen to explain why Geli wanted to kill herself, no counter to the suggestion advanced in contemporary newspapers that Geli killed herself because she was unable to bear Hitler’s sexual demands.” —Ron Rosenbaum, op. cit.
[29] Hayman, s. 162-163, 168, 171-172, 174-178, 182-184, 188-190; Sigmund, s.139.
[30] Hitlerin kabinetin oikeusministerillä Franz Gürtnerilla oli neljäsosajuutalainen apulainen Hans von Dohnanyi. Peterson, s. 69; Hennecke Kardel, Hitlers Abkunft: Das deutsch-israelische Tabu, Hamburg, (1995), s. 31-32; Bryan Mark Rigg, Hitler's Jewish Soldiers: The Untold Story of Nazi Racial Laws and Men of Jewish Descent in the German Military, University Press of Kansas, (2002), s. 286, v. 42.
[31] Otto Strasser, Hitler & I, Jonathan Cape, London, (1940), s. 212; Strasser, The Gangsters Around Hitler, s. 41; Peterson, s. 310; Sigmund, s. 142.
[32] Hayman, s. 81, 87, 89, 96, 177.
[33] Tyson, s. 263.
[34] Hayman, s. 188, 195-196; Ronald Hayman mainitsee, että Alexander Glaser pakeni Saksasta natsien noustessa valtaan, mutta ei mainitse, että Glaser murhattiin pitkien puukkojen yönä. Hayman, s. 188.
[35] [Ernst] Hanfstaengl says snidely of Frau [Anni] Winter, "I strongly suspect it was made worth her while for the rest of her life to adhere to the official version." —Ron Rosenbaum, op. cit.
[36] Heinrich Hoffmannin juutalaisesta syntyperästä ks. Hennecke Kardel, Adolf Hitler: Founder of Israel - Israel in War with Jews, Modjeskis’ Society Dedicated to Preservation of Cultures, San Diego, (1997), kuvateksti sivujen 75 ja 76 välissä; "Hoffmann" on tyypillinen juutalainen sukunimi. David S. Zubatsky ja Irwin M. Berent, Sourcebook for Jewish Genealogies and Family Histories, Avotaynu, Inc., Teaneck, NJ, (1996), "Hofman", "Hoffman", "Hofmann" ja "Hoffmann", s. 182-183; Heinrich W. Guggenheimer ja Eva H. Guggenheimer, Jewish Family Names and Their Origins: An Etymological Dictionary, Ktav Publishing House, Inc., New York, (1992), "Hofman", "Hoffman", "Hofmann" ja "Hoffmann", s. 343.
[37] Hayman, s. 168; Most sources say Hitler never saw the body. One uncorroborated account from a Hitler confidant, Otto Wagener, has Hitler present when the coroner removed the bullet from Geli’s chest. Wagener dates Hitler’s vegetarianism to that moment, but no one else places him in a room with Geli’s corpse. —Ron Rosenbaum, op. cit.
[38] Hayman, s. 168-168, 184.
[39] Hayman, s. 184.
[40] Hayman, s. 184.
[41] Hayman, s. 169.
[42] Hayman, s. 175, 184.
[43] Hayman, s. 184; ”And since there was no police investigation to confirm whether the door had been locked from the inside and then broken open by [Rudolf] Hess, we have only Frau [Anni] Winter’s word on the crucial assertion that Geli must have been alone when the gun was fired.” —Ron Rosenbaum, op. cit.
[44] Hayman, s. 188; G. M. Gilbert, The Psychology of Dictatorship: Based on an Examination of the Leaders of Nazi Germany, The Ronald Press Co., New York, (1950), s. 61; Douglas Reed, The Prisoner of Ottawa: Otto Strasser, Jonathan Cape, London, (1953), s. 127.
[45] Hayman, s. 184-185, 188; Strasser, Hitler & I, s. 211-212; Gilbert, s. 61; Peterson, s. 310.
[46] Hayman, s. 187-188; Ron Rosenbaum, Explaining Hitler: The Search for the Origins of his Evil, Harper Perennial, New York, (1998), s. xix, 155-159; According to the eyewitness report of [Fritz] Gerlich’s secretary, on the evening of March 9 a squad of fifty storm-trooper thugs burst into the Der Gerade Weg office, seized all the written and printed material they could find, cornered Gerlich in his office, and emerged shouting, "We kicked him in the face until the blood spilled out of his mouth!" And when his secretary came into the room, she reports, "there was Gerlich, full of blood." As for Gerlich’s about-to-be-published exposé, "the SA found the copies of his documents, took them over to the police headquarters, and destroyed them." Gerlich himself was dragged off to prison, first to a holding pen at Stadelheim, then to Dachau. He lived for another year and three months in "protective custody." Tortured by the SA, knowing he would eventually be killed, he tried desperately to smuggle out through his fellow prisoners his version of what had happened in Geli’s bedroom the night she died. Indeed, Gerlich’s newspaper colleague and biographer, one Baron Erwein von Aretin, reports that Gerlich never stopped trying. And that he did succeed in getting one fellow prisoner, who later escaped across the border to Switzerland, to publish a sketchy account of Gerlich’s ordeal over the Geli exposé, in a Swiss Catholic newspaper. What appeared there, and what has been repeated elsewhere over the years, were assertions, not proof, assertions that Gerlich had discovered that Hitler murdered Geli, and had the documents to prove it. But what documents? What was it the SA seized and burned the day of the raid? The late von Aretin describes them as documents concerning the mysterious 1933 Reichstag fire, scandalous material involving SA chief Röhm, and "the names of key witnesses in the murder of Hitler’s niece Geli." —Ron Rosenbaum, op. cit.
[47] Hayman, s. 188, 190; Machtan, s. 217.
[48] Hayman, s. 185.
[49] Hayman, s. 187-188; Rosenbaum, op. cit.
[50] Rudolf Hessin juutalaisesta syntyperästä ks. Bronder, s. 211; Kardel, s. 40; "IS RUDOLF HESS 'NON-ARYAN'? Nazis' Latest Theory. The anti-Semitic Slovak radio in Bratislava, apparently not quite satisfied with any of the assorted explanations of the flight of Rudolf Hess published in Germany, has put forward a quaint suggestion of its own to solve the mystery. It is necessary, it believes, to inquire whether Rudolf Hess has any Jewish blood in his veins, and particularly whether he has any connection with the family of Moses Hess." —American Hebrew and Jewish Tribune, #149, Nro 8, (1941); Ranskanjuutalainen Moses Hess oli kansallissosialismin luoja; "Hess" on tyypillinen saksanjuutalainen sukunimi. David S. Zubatsky ja Irwin M. Berent, Sourcebook for Jewish Genealogies and Family Histories, Avotaynu, Inc., Teaneck, NJ, (1996), "Hess", s. 177; Heinrich W. Guggenheimer ja Eva H. Guggenheimer, Jewish Family Names and Their Origins: An Etymological Dictionary, Ktav Publishing House, Inc., New York, (1992), "Hess", s. 337.
[51] "Mustan Paulan" lisäksi Rudolf Hessiä kutsuttiin pilkkanimillä "Neiti Hess" (Otto Strasser), "Neiti Anna" tai "Neiti Gusti" (Ernst Hanfstaengl), "Musta Grete" (Bella Fromm) ja "Musta Emma" (Erich Ebermayer). Machtan, s. 143.
[52] Tyson, s. 273.
[53] Tyson, s. 273.
[54] David Pietrusza, 1932: The Rise of Hitler and FDR - Two Tales of Politics, Betrayal, and Unlikely Destiny, The Lyons Press, Connecticut, (2016), s. 125; Tyson, s. 15, 41-42; Siobhan Pat Mulcahy, 'The Peculiar Sex Life of Adolf Hitler' offers insight into the dictator's gay partners, Irish Examiner, (Thursday, April 07, 2016).
[55] Hans Peter Bleuel, Sex and Society in Nazi Germany, J. B. Lippincott Co., New York, (1973), s. 94; Tyson, s. 41-42; Ksm. Strasser, The Gangsters Around Hitler, s. 35; Tyson, s. 41-42.
[56] Kardel, s. 54-55.
[57] Snyder, s. 223.
[58] Snyder, s. 282; Rosenbaum, op. cit; Ksm. Gerald Reitlinger, The SS: Alibi of a Nation, 1922-1945, Arms and Armour Press, London, (1981), s. 66, 471.
[59] Gardner, s. 145; Ksm. Hanfstaengl, s. 168.
[60] Hayman, s. 189; Ksm. Hayman, s. 179, 180; Strasser, Hitler & I, s. 213; Kardel, s. 54-55, v. 43. Otto Strasser, Hitler et moi, Bernard Grasset, Paris, (1940), s. 218; Bartlett, s. 22; Ksm. Langer, s. 100; Gilbert, s. 61; What’s ironic is that history and historians have let Hitler off so easily on the Geli case. Here’s a man who would go on to murder millions, who made the Big Lie his essential mode of operation. But a young woman is found shot with his gun a few steps away from his bedroom, and Hitler gets the presumption of innocence because he and his friends say he wasn’t there at the time? […] [Geli Raubal's] exhumation effort has the endorsement of an internationally respected professor at the University of Vienna’s Institute for Forensic Medicine, Professor Johann Szilvássy. It was Szilvássy who told me that it was "a scandal" that the city of Vienna has delayed for five years now granting Hans Horváth’s petition to exhume the body of Geli Raubal. Szilvássy has endorsed the legitimacy of Horváth’s request, agreed to perform the examination, and believes that at the very least it could resolve such crucial questions as whether, in fact, as the Münchner Post first reported, Geli’s nose was broken (suggesting a violent quarrel before her death). And whether she was pregnant at the time, which might be discerned if the pregnancy had gone more than three months (there are rumors that she was carrying either Hitler’s child or the child of a Jewish music teacher—and some believe that a pregnancy announcement was the cause of her final, perhaps fatal quarrel with Hitler). [...] Horváth comes close to saying that the obliteration of Geli’s grave is a conscious effort by the city of Vienna to bury all disturbing memories and ghosts of Hitler forever. [...] Hatzl and Vienna mayor Helmut Zilk, he says, are just searching for an excuse to deny the exhumation. (Zilk insists the chief reason for the city’s refusal to approve the exhumation is the absence of a request from the deceased’s family.) [...] Horváth told me he wants me to meet his Israeli girlfriend, Miriam Kornfeld. "He says this will show you he’s not a neo-Nazi," my translator explained. Horváth’s memorabilia collection has grown so extensive over the years, he’s accumulated such a copious supply of W.W. II army and SS uniforms and insignia, that he’s often relied upon by movie companies filming period pieces in Austria to outfit whole detachments. His Vienna apartment is hung with Nazi uniforms and insignia. I once asked Horváth’s Israeli girlfriend, Miriam, how she felt spending her time in that kind of environment. Miriam is a tall, attractive young apartment-rental agent, not much older than Geli was when she died. "In Israel," she said, "it is impossible to speak at all of Hitler. He is, you know, too awful to talk about. But I believe it is important to learn about him, and through knowing Hans I have.” —Ron Rosenbaum, op. cit.
[61] Hayman, s. 214-215.
[62] Sex and the Swastika, TV, Channel 4, UK, (1999), 0:40:00.
[63] Vito Russon mukaan elokuvassa viitataan Hitlerin oletettuun homoseksuaalisuuteen. Vito Russo, The Celluloid Closet: Homosexuality in the Movies, Rev. ed., Harper & Row, Pub., New York, (1987), s. 333.
[64] "Audio Commentary by Philippe Mora and Angus Macfadyen", Snide and Prejudice, DVD, Image Entertainment, USA, (2003), 0:12:00.
[65] Geliä näyttelee elokuvassa pääsääntöisesti Mena Suvari, mutta alkupuolella virtsaamiskohtaukseen asti hänet on korvattu kreditoimattomalla näyttelijättärellä.
[66] Bartlett, s. 24.
