Hitler-henkilöhahmo on tunnettu kuva- ja äänitallenteiden kautta raivokkaan intohimoisista puhetilaisuuksistaan.
Hitlerin puhe- ja esiintymiskoulutuksesta vastasi "Kolmannen valtakunnan selvännäkijänä" tunnettu Erik Jan Hanussen.[1]
Adolf Hitlerin puhe- ja esiintymiskouluttaja, määrinjuutalainen Erik Jan Hanussen (syntyjään Herschmann-Chaim Steinschneider).
Weimarin tasavallan aikakaudella (1919-1933) taikurina, ennustajana, okkultistina, astrologina, hypnotisoijana, selvännäkijänä jne tunnettu Hanussen opetti Hitlerille yleisönhallintatekniikoita, kädenliikkeiden käyttöä ja näytelmällisten taukojen pitämistä.
Hanussen painotti Hitlerille myös kuinka tärkeää oli lavastaa tapahtumapaikat ennakkoon, jotta saavutettaisiin mahdollisimman suuri dramaattinen vaikutus.[2]
Esiintymistaitojen opettamisen ohella multimiljonääri Hanussen kestitti natsipuoluetta rahalla, autoilla, varusteilla ja ylellisyystuotteilla.
Hanussenin rahoittamien korkea-arvoisten natsivirkailijoiden joukkoon lukeutui ainakin Berliinin poliisipäällikön Wolf-Heinrich Graf von Helldorfin[3] lisäksi SA-päällikkö Wilhelm von Ohst, SA-kenraali Karl Ernst, hänen miesystävä SA:n johtaja Ernst Röhm ja valtakunnanmarsalkka Hermann Göring.[4]
Hanussenin jahti toimi näyttämönä ylellisille ilotteluille, joissa tarjottiin huumeita, joista jopa kokaiinin lumon hyvin tunteneet sivistyneet berliiniläiset eivät olleet kuulleet. Alastomat naiset ja eksoottiset pojat esittivät järkyttäviä revyitä. Välillä keskiyön jälkeen Hanussen demonstroi yhtä erikoisosaamistaan: hänen kykyään hypnotisoida nainen seksuaalihurmioon ja sitten jatkuvaan orgasmiin. [...] Raportoidusti eräässä orgiassa [Berliinin poliisipäällikkö] Helldorf ruoski alastonta poikaa niin työläästi, että nuorukainen pyörtyi kivusta. Muut Berliinin natsivirkailijat pian liittyivät Helldorfin mukaan vierailuille Hanussenin jahdille.[5] —Mel Gordon
Natsipuolueen jäsenen Erik Jan Hanussenin wieniläinen syntymätodistus, #3386, 1889. Tekstissä lukee: "Herschmann-Chaim Steinschneider, heprealainen mies".[6]
Tanskalaisena aristokraattina esiintynyt määrinjuutalainen Erik Jan Hanussen[7] syntyi 2. kesäkuuta 1889 Itävallan Wienissä Herschmann-Chaim Steinschneiderina Julie Cohenille ja Siegfried Steinschneiderille, joka oli synagogan talonmies.
Hänen äitinsä Julie Cohen oli peräisin täysin porvarillisesta, ortodoksi-juutalaisesta perheestä. Julien isä Sami Cohen maahantoi turkisvöitä Venäjältä ja oli ylpeä mukavasta elämästään.[8] [...] Varhaisin tunnettu Steinschneider muutti Pressburgista böömiläiseen Prossnitzin kylään. Daniel Prossnitz nuorimman (n.1750-n.1800) ja hänen pojan Aaron Daniel Prossnitzin (1769-1809) oli sanottu olleen vunder-rebbejä tai hasidisialaisia rabbeja, joita juhlittiin heidän maagisten ja parantavien tapojen tähden. Aaron todennäköisesti mukautui sukunimeen Steinschneider (”Kivenleikkaaja”), koska hän myi kabbalistisia paperiamuletteja, joita oli painettu kaiverretuista kivipalikoista. Paikallisen tuomarin tyttären nainut Wolf Steinschneider (n.1790-n.1830) ja hänen poika Aron (Adolf) Steinschneider (1823-n.1875) jäivät Prossnitziin tavallisiksi kauppiaiksi ja kauppamiehiksi.[9] —Mel Gordon
Erik Jan Hanussen oli kolmesti naimisissa juutalaista syntyperää tai juutalaiseen uskoon kääntyneiden naisten kanssa.[10] Vuonna 1912 Herta Samter (Wienin juutalainen yhteisövaltuusto),[11] vuonna 1920 Theresia Luksch (Wienin sivusynagoga)[12] ja vuonna 1928 Elfriede Charlotte Rühle (Rumburgin keskussynagoga).[13]
Hitlerin tapaamisen jälkeen Hanussen muutti 200,000 jakelun kattaneen Berliner Wochenschau ja Die Hanussen-Zeitung -rajatietolehtensä natsipuolueen propagandavälineiksi.[14] Kolmea henkilöä lukuun ottamatta koko Berliner Wochenschaun toimitus koostui juutalaisista.[15]
12. tammikuuta 1933 Erik Jan Hanussenin vihamies, slovakianjuutalainen marxilaistotoimittaja Bruno Frei julkaisi Berlin am Morgen -lehdessä paljastuksen Hanussenin juutalaisesta syntyperästä ja hänen juutalaisesta vaimosta. Kansiotsikot lukevat "Hanussen rabbin kanssa" ja "Hanussen Hitlerin kanssa".[16]
Selvännäkijänä Hanussen teki muutamia ennenaikaisia ”ennustuksia” julkaisuissaan, jotka saattoivat koitua hänen kohtalokseen.
25. maaliskuuta 1932 Hanussen ennusti Berliner Wochenschaussa, että Hitler, jolla ei ollut vielä tähän aikaan edes Saksan kansalaisuutta, tultaisiin nimeämään Saksan kansleriksi vuoden sisällä.[17]
Valtakunnanmeedio Hanussenin kuuluisin saavutus oli ennenaikaisesti ennustaa tuleva Valtiopäivätalon tuhopoltto,[18] jonka avulla Hitler sai lopullisesti kaapattua itselleen Saksan yksinvaltiuden.
Pian tuhopolton jälkeen Hanussen murhattiin 25. maaliskuuta 1933 ja löytyi kuukauden päästä Berliinin lähistöltä pellolta hätäisesti haudattuna.
Murhan mahdollisia motiiveja oli lukuisia: Hanussenin juutalainen syntyperä oli levinnyt yleisön tietoisuuteen. Hanussen tiesi liikaa Valtiopäivätalon tuhopoltosta, Hitlerin ja Geli Raubalin suhteesta sekä muista natsien salaisuuksista, kuten Hanussenin Ursel IV -jahdilla filmatuista natsijohtajien orgioista. Helldorfin kreivillä oli kasautunut suuret uhkapelivelat Hanussenille, joten Helldorf halusi monien muiden Hanussenille velkaantuneitten natsivirkailijoiden tapaan päästä Hanussenista eroon.[19]
Vuonna 1940 tehty luonnos Hitlerin ja Hanussenin 1930-luvun alun koulutussessiosta.[24]
Lopulta Hanussen-Hitler-sagasta tuli nolo kaikille osapuolille: Natsihistorioitsijat, kuten myös heidän liittoutuneiden vastakappaleet, yrittivät tuhota tai salata kaiken materiaalin, joka linkitti kaksi "H:ta". Tuttavuus oli paha natseille ja juutalaisille.[20] —Mel Gordon
Vuonna 1962 Fritz Tobias kirjoitti harhaanjohtavan kirjan Valtiopäivätalon tuhopoltosta Der Reichstagsbrand: Legende und Wirklichkeit,[21] jossa yritettiin väittää, että natsien sijasta kommunistit olivat vastuussa tuhopoltosta.
Seuraavana vuonna kirjasta ilmestyi Secker & Warburg -kustantamon julkaisemana Arnold J. Pomeransin englanninkielinen käännös The Reichstag Fire: Legend and Truth.[22]
Saksankielisessä alkuperäisversiossa Hanussen mainitaan 22 kertaa, englantikäännöksessä ei kertaakaan. Esipuheen englantikäännökseen tuottanut Oxfordin yliopiston historioitsija A. J. P. Taylor kirjoitti esipuheessaan näkemyksensä sensuroinnille,
Jotkut näistä [Tobiaksen "virheellisistä johtolangoista"] on jätetty pois, jotta englantilainen lukija säästyisi niiltä. Minun mielestäni ne eivät vaikuta yleiskuvaan.[23] —A. J. P. Taylor
Vuonna 2001 amerikanjuutalainen professori Mel Gordon[26] kirjoitti elämäkerran Hanussenista "Erik Jan Hanussen: Hitlerin juutalainen selvännäkijä".[26]
Vuonna 2011 amerikanjuutalainen professori Arthur J. Magida[27] kirjoitti elämäkerran Hanussenista "Natsispiritismisessio: Kummallinen tarina Hitlerin piirin juutalaisesta meediosta".[28]
Vuonna 2014 Phil Mason kirjoitti Hanusseniakin käsitelleen triviakirjan "Hitlerin salainen juutalainen meedio: Sekä muuta kummallista ja hämärää historiaa".[29] "Elämänlinjani" (1930)[30] -muistelmissaan Hanussen ei mainitse juutalaista syntyperäänsä.[31]
Ensimmäinen Erik Jan Hanussenista kertonut elokuva oli saksalaisen O. W. Fischerin Hanussen (1955), joka tunnettiin Ranskassa nimellä Hanussen, l'astrologue d'Hitler ”Hanussen, Hitlerin astrologi”.
Juonessa Hanussen rahoittaa natsipuoluetta SA:n johtajan Ernst Röhmin kautta. Hitlerin luona käytyään Hanussen ennustaa Valtiopäivätalon tuhopolton. Lopulta metsässä natsit ampuvat Hanussenin.
Hanussenin avustajaa näytellyt Klaus Kinski kommentoi elokuvan taustoja muistelmissaan,
Münchenissä O. W. Fischer on pannut maat ja taivaat liikkeelle löytääkseen minut ja kiinnittääkseen minut Hanussen-elokuvaan. "Minä tarvitsen sinun silmiäsi", hän sanoo minulle. Minulle se ei riitä syyksi. Mutta hyväksyn tarjouksen, koska palkkio on tällä kertaa parempi. Enhän minä esiinny elokuvissa siksi, että kiihottuisin siitä seksuaalisesti. Palkkiorahoilla vuokraan itselleni asunnon uudisrakennuksesta, jossa on roskakuilu. Kaikkein ensimmäiseksi heitän kuiluun Hanussenin käsikirjoituksen.[32] —Klaus Kinski
Maineikkain Hanussen-elokuva on unkarinjuutalaisen István Szabón[33] Hanussen (1988), jossa jätettiin Hanussenin Hitler-yhteydet mainitsematta. Hanussen-elämäkerran kirjoittanut Mel Gordon kuvaili elokuvaa,
Esimerkiksi István Szabón vuoden 1988 unkarilais-saksalainen elokuva Hanussen vältteli viittaamasta Erikin "israelilaiseen" alkuperään tai hänen tunnettuun näyttämöjekkuiluun. Kyseisessä sekavassa elokuvassa Hanussen nähtiin ainoastaan sympaattisena taisteluarpisena selvännäkijänä, joka oli väärässä paikassa väärään aikaan.[34] —Mel Gordon
Vuonna 1929 koulutussession aikana Hanussen ohjeistaa Hitleriä ottamaan dramaattisia poseerauksia, jotka Hitlerin puolijuutalainen hovivalokuvaaja Heinrich Hoffmann taltioi.[35]
Tuorein Hanussen-filmatisointi Voittamaton nähtiin vuonna 2001 saksalaisen Werner Herzogin toimesta. Elokuvassa juutalaisuuttaan piilotteleva Hanussen (Tim Roth) viihdyttää natseja taika- ja mielenhallintaesityksillään, kun taas juutalaisuuttaan niin ikään piilotteleva voimamies Siegmund Breitbart[36] (Jouko Ahola) viihdyttää natseja voimannäytteillään. Homoseksuaalisutenöörin ja toisen maailmansodan jälkeisen Saksan merkittävimmän elokuvaohjaajan Rainer Werner Fassbinderin entinen miesystävä Udo Kier näyttelee Helldorfin kreiviä.
Sveitsinjuutalaisen Dani Levyn[37] komediassa My Führer (2007) juutalainen professori Adolf Israel Grünbaum (Ulrich Mühe) opettaa Hitlerille (Helge Schneider) puhe- ja esiintymistekniikoita tulevaa suurta puhetilaisuutta varten. Lopulta Hitler huutaa kurkkunsa käheäksi ja Grünbaum joutuu salaisesti toimimaan Hitlerin äänenä puheen aikana.[38]
My Führerin DVD-julkaisujen kansitaiteessa kulissien takaa Grünbaum ”ohjailee Hitlerin aivorattaita”. Elokuvan nimi ”Minun Führer” viittaa siihen, että Hitler on Grünbaumin nukke.[39]
My Führerista artikkelin kirjoittanut professori Steffen Hantke kutsuu ajatusta juutalaisesta opettamassa Hitleriä "surreaaliseksi absurdisuudeksi".[40]
Historioitsijat, jotka kaivautuvat arkistoihin rakentaakseen uudestaan 1900-luvun, joutuvat käsitellä tämän kummallisen Hanussen-ilmiön. Syntynyt Wienissä Herschmann Steinschneiderina köyhän juutalaisen näyttelijän vaatimattomassa kodissa. Heidän tehtävänä on purkaa todellisuuden ja legendan, myytin ja romanssin mutkikas sokkelo päästäkseen Steinschneiderin, piilonimi Hanussen, todellisen persoonan ytimeen ja hänen vaikutusvaltaan yhdessä Euroopan historian merkittävimmissä kappaleissa, Adolf Hitlerin nousussa ja hallinnassa.[41] —Pierre von Paassen
________________________
[1] Erik Jan Hanussenin piilonimistä ks. Mel Gordon, Erik Jan Hanussen: Hitler's Jewish Clairvoyant, Feral House, Los Angeles, (2001), s. 55; Hanussenin alkuperäinen nimi ilmoitetaan yleensä ”Herschmann-Chaim Steinschneider” tai ”Hermann Steinschneider”.
[2] Arthur J. Magida, Nazi Séance: The Strange Story of the Jewish Psychic in Hitler's Circle, Palgrave Macmillan, New York, (2011), s. 133, 163-164, 169; Gordon, s. 217-218; Walter C. Langer, The Mind of Adolf Hitler, Basic Books, New York, (1972), s. 34; William Allen Harbinson, Beauty and the Beast: The Story of Nastassja and Klaus Kinski, Custom Books, Isle of Wight, (2011), s. 31; Joseph Howard Tyson, The Surreal Reich, iUniverse, Bloomington, (2010), s. 10-11, 95, 96; Dusty Sklar, The Nazis and the Occult, Dorset Press, New York, (1977), s. 119.
[3] Magida, s. 4, 127-128, 133-134, 193-194, 201.
[4] Gordon, s. 216, 252; Magida, s. 9, 130, 131, 134, 201, 207.
[5] Mel Gordon, Hitler's Jewish Psychic, Guilt & Pleasure, Issue 3, (Summer 2006); Magida, s. 4; Phil Mason, Hitler's Secret Jewish Psychic: And Other Strange and Obscure History, Skyhorse Pub., New York, (2014), s. 114.
[6] Gordon, kuva sivulla 1.
[7] Erik Jan Hanussenin juutalaisesta syntyperästä ks. Gordon, s. 3, 222, 225, 226, 228, 245, 267; Magida, s. 4, 127-128, 133-134, 193-194, 201; Mason, s. 115; Sklar, s. 120; Otto Strasser, Hitler & I, Jonathan Cape Ltd., London, (1940), s. 37; Dietrich Bronder, Bevor Hitler kam: Eine historische Studie, 2. erweiterte Auflage, Marva-Verlag, Genf, (1975), s. 230, 440, v. 134; Nigel Graddon, Otto Rahn and the Quest for the Holy Grail: The Amazing Life of the Real “Indiana Jones”, Adventures Unlimited Press, Kempton, (2008), s. 159, 268; Harbinson, s. 31; Hennecke Kardel, Adolf Hitler: Founder of Israel - Israel in War with Jews, Modjeskis’ Society Dedicated to Preservation of Cultures, San Diego, (1997), s. 64, v. 50. People's Observer, (March 24, 1933); Jüri Lina, Architects of Deception: The Concealed History of Freemasonry, Referent Pub., Stockholm, (2004), s. 422.
[8] Gordon, s. 1.
[9] Gordon, s. 4; Ksm. Gordon, s. 228; "Bruno Frei, vasemmistojournalisti ja myöhemmin yksi Hanussen raivoisimmista kriitikoista Berliinissä raportoi, että Erik, tarkoituksenaan mielistellä itsensä Prahan sionistiklubiin, kutsui sukujuuriaan täysin 'tšekinjuutalaisiksi' ja itseään 'Prossnitzin ihmerabbin' ylpeäksi jälkeläiseksi." —Mel Gordon, s. 77, lainaa, Bruno Frei, Hanussen: Ein Bericht, Sebastian Brant, Strasbourg, (1934); Magida, s. 85.
[10] Magida, s. 158.
[11] Gordon, s. 17; Magida, s. 33.
[12] Gordon, s. 80; Magida, s. 60.
[13] Gordon, s. 228; Magida, s. 136.
[14] Gordon, s. 218, 242-243; Magida, s. 9, 134, 201; Ksm. Magida, s. 41.
[15] Gordon, s. 216.
[16] Gordon, s. 228 ja kuva sivulla 230.
[17] Gordon, s. 207; Mason, s. 114.
[18] Magida, s. 178-179, 184-185, 187, 194; Mason, s. 114-115; Sklar, s. 122; Harbinson, s. 31; Guido Giacomo Preparata, Conjuring Hitler: How Britain and America Made the Third Reich, Pluto Press, London, (2005), s. 206.
[19] Magida, s. 157, 202, 211, 212, 203-206; Gordon, s. 255; Strasser, s. 37-38; Harbinson, s. 31; Tyson, s. 14; Samuel Igra, Germany's National Vice, Quality Press Ltd., Pub., London, (1945), s. 72; On 7 April 1933 the body of well-known clairvoyant Erik Jan Hanussen, born Hermann Steinschneider, was found in an advanced state of decay near Zossen, just south of Berlin. Hanussen had been apprehended by SA men in late March and was presumably shot on 24 March, after being held in the concentration camp of SA field police at the barracks on General-Pape-Strasse, on the border between the Berlin municipal districts of Schöneberg and Tempelhof. In the 1960s, a former Gestapo employee stated for the record that he had once heard it was "Pig Face" Schmidt who had shot the famous clairvoyant. The case was never solved, as investigations were terminated on 1 June 1933 at the behest of the Prussian Ministry of Justice. Presumably the death of Hanussen, who had close contacts with leading Berlin Nazis, had something to do with his predicting the Reichstag fire. Several National Socialists, among them the future chief of police, Count von Helldorf, owed money to Hanussen as well. —Daniel Siemens, The Making of a Nazi Hero: The Murder and Myth of Horst Wessel, I.B.Tauris & Co. Ltd., London, (2013), s. 199, v. 58, 59; The ugliest allegation concerned the death of the famous Jewish clairvoyant Erik Jan Hanussen (alias Steinschneider): late in 1932 Hanussen, currying favour with the Nazis, like many Jews, had offered to donate 150 new uniforms, boots, and cash to the S.A., and he had been seen at Hedemann Strasse early in 1933 handing over money to Helldorff. In February 1933 a Berlin gossip columnist reported that Helldorff had attended a Hanussen séance in full uniform along with Marx, Jewish general manager of the Scala strip-club, and the purported Grand Duchess Anastasia. Helldorff was alleged to have accepted bribes to grant bookmaking concessions to a Jewish applicant, Josef Mihlan (he started a libel action, but withdrew). Gottlieb Rösner, who had founded the Berlin S.A., waged a bitter war against Helldorff without success. As the count dodged and weaved to evade bankruptcy action, an arrest warrant was issued. In March 1933 he became police chief of Potsdam. Frantically covering the tracks of his earlier misdeeds, Helldorff told his twenty-eight year old chief of staff Karl Ernst to have the Jew Hanussen liquidated. The clairvoyant was arrested late on March 24 and found soon after shot in the back of the head. The papers relating to his donations vanished. After Ernst in turn was shot during the Röhm purge a year later police searched his house and found an envelope marked 'Count Helldorff' behind a cupboard, containing receipts for the money paid over by Hanussen to Helldorff. —David Irving, Goebbels: Mastermind of the Third Reich, Focal Point Pub., London, (1999), s. 374-375.
[20] Mel Gordon, Hitler's Jewish Psychic, Guilt & Pleasure, Issue 3, (Summer 2006); Erik Jan Hanussenin juutalaisen syntyperän sensuroinnista kirjallisuudessa ja elokuvissa ks. Gordon, s. XIV-XV, 215, 232, 262.
[21] Fritz Tobias, Der Reichstagsbrand: Legende und Wirklichkeit, Grote, Rastatt/Baden, (1962).
[22] Fritz Tobias, The Reichstag Fire: Legend and Truth, Secker & Warburg, London, (1963).
[23] Gordon, s. XIV-XV.
[24] Gordon, kuva sivulla 232.
[26] Mel Gordon, Erik Jan Hanussen: Hitler's Jewish Clairvoyant, Feral House, Los Angeles, (2001); Ksm. Mel Gordon, Hitler's Jewish Psychic, Guilt & Pleasure, Issue 3, (Summer 2006); Tyson, "Hitler's Mischling Drama Coach", s. 10-14.
[27] Arthur Hirsch, Biography: "Prophet of Rage" Arthur Magida's attempt to understand the fiery Nation of Islam leader. The fact that Baltimore writer is Jewish, he says, didn't compromise his objectivity, The Baltimore Sun, (June 02, 1996).
[28] Arthur J. Magida, Nazi Séance: The Strange Story of the Jewish Psychic in Hitler's Circle, Palgrave Macmillan, New York, (2011).
[29] Phil Mason, Hitler's Secret Jewish Psychic: And Other Strange and Obscure History, Skyhorse Pub., New York, (2014).
[30] Erik Jan Hanussen, Meine Lebenslinie, Universitas, Berlin, (1930).
[31] Magida, s. 22.
[32] Klaus Kinski, Tarvitsen rakkautta, Kirjayhtymä, Helsinki, (1991), s. 168-169; Klaus Kinski, All I Need Is Love, Random House, New York, (1988), s. 114; Ksm. Harbinson, s. 31.
[33] George Robinson, "Confidence" Man: Hungarian filmmaker Istvan Szabo and the nature of trust, The Jewish Week, (01/25/2011); Jasper Rees, Theartsdesk Q&A: Director István Szabó, The Arts Desk, (27 August 2011); Joshua Hirsch, "Istvan Szabo: Problems in the Narration of Holocaust Memory", Journal of Film and Video, Vol. 51, No. 1, (Spring 1999).
[34] Gordon, s. XV.
[35] Tyson, kuvasarja sivulla 25, lainaa, Bundesarchiv, Bild #102-12772; Heinrich Hoffmannin juutalaisesta syntyperästä ks. Kardel, kuvateksti sivujen 75 ja 76 välissä; "Hoffmann" on tyypillinen juutalainen sukunimi. David S. Zubatsky ja Irwin M. Berent, Sourcebook for Jewish Genealogies and Family Histories, Avotaynu, Inc., Teaneck, NJ, (1996), "Hofman", "Hoffman", "Hofmann" ja "Hoffmann", s. 182-183; Heinrich W. Guggenheimer ja Eva H. Guggenheimer, Jewish Family Names and Their Origins: An Etymological Dictionary, Ktav Publishing House, Inc., New York, (1992), "Hofman", "Hoffman", "Hofmann" ja "Hoffmann", s. 343.
[36] Siegmund Breitbartista ks. Magida, s. 62-65.
[37] Steffen Hantke, "Hitler as Actor, Actors as Hitler: High Concept, Casting, and Star Performance in Der Untergang and Mein Führer", Cinephile: The University of British Columbia’s Film Journal, Vol. 5, No. 1, The University of British Columbia Film Program, Vancouver, (Winter, 2009), s. 22, v. 6.
[38] István Szabón ohjaamassa elokuvassa Hanussen (1988) Erik Jan Hanussenia näytellyttä James Bond -pahis Klaus Maria Brandaueria harkittiin alkujaan Grünbaumin rooliin.
[39] Based on the formal address to Hitler by all those in close proximity to him, the possessive pronoun "my" in "my Führer" points to the fact that, at the end of the coaching process, Hitler is, in fact, the product of his Jewish acting coach, Professor Adolf Israel Grünbaum (Ulrich Mühe)—a fact the film literalizes by having Grünbaum, hidden from view, speak the words that Hitler himself, having lost his voice, is incapable of uttering. —Steffen Hantke, s. 21.
[40] Hantke, s. 22.
[41] Gordon, s. XIII.
