Frankfurtin yliopiston valtiotieteiden tohtori Oskar Dirlewanger johti natsi-Saksan pahamaineisinta 36. divisioonaa SS-Sturmbrigade Dirlewangeria, joka oli Waffen-SS:n eniten sotarikoksia suorittanut yksikkö. Nürnbergin sotarikos-oikeudenkäyntien aikana yksikköä käytettiin esimerkkinä osoittamaan Waffen-SS:n olleen rikollisjärjestö.[1]
Dirlewanger-yksikön komentaja SS-ylijohtaja Oskar Dirlewanger.
[...] Dirlewanger näytti ulkoisesti ja käyttäytyi kuin kaltaisensa murhaaja. Kapeine huulineen hänen naama muistutti korppikotkaa. Hänen julmien, lähes pilkkaavien silmien alla oli syvät ympyrät ja tummat hiukset oli rajattu lähelle kulmikkaan luumaista päälakea.[2] —Alexandra Richie
Rassenschande-rotuhäpeää juutalaisten naisten kanssa harjoittanut Oskar "SS:n ilkein mies"[3] Dirlewanger oli kieroutunut alkoholisti, vainoharhainen huumeidenkäyttäjä, väkivaltainen psykopaatti, mielisairas sadisti sekä nekropedofiili.[4]
Dirlewanger liittyi natsipuolueeseen vuonna 1922, mutta jäsenyys ehti vanhentua. Hän liittyi puolueeseen uudestaan vuonna 1926, mutta erosi toimiakseen vuodet 1928-1931 Erfurtissa juutalaisen vaateyrityksen toimitusjohtajana. Dirlewanger liittyi natsipuolueeseen kolmannen kerran vuonna 1932.[5]
14. heinäkuuta 1934 alkoholin vaikutuksen alaisena natsipuolueen autoa ajanut Dirlewanger aiheutti kaksi kolaria yrittäessään ajon aikana hipelöidä vieressään istunutta nuorta tyttöä. Ennen onnettomuuspaikalta pakenemista Dirlewanger oli myös käskenyt onnettomuudessa loukkaantunutta tyttöä olla paljastamatta viranomaisille mitä yön aikana oli tapahtunut.
Tämä ei kuitenkaan auttanut ja puolueesta erotettu Dirlewanger tuomittiin kahden vuoden vankeuteen 13-vuotiaiden tyttöjen raiskaamisista, valtion omaisuuden varastamisesta ja hänet lähetettiin Welzheimin kylän seksuaalisesti kieroutuneiden psykopaattien keskitysleirille.[6]
Dirlewanger oli sarjaseksipervo ja murhaaja. Ainostaan kuolema olisi voinut pysäyttää hänen saalistukset.[7] —French L. MacLean
Vapauduttuaan Welzheimin keskitysleiriltä Dirlewanger pidätettiin uudestaan seksuaalisesta pahoinpitelystä ja hänet lähetettiin vangiksi Dachaun keskitysleirille.[8] Dirlewanger otti yhteyden ystäväänsä SS-kenraaliin Gottlob Bergeriin, joka järjesti Dirlewangerin vapaaksi sillä ehdolla, että Dirlewanger lähtisi taistelukentälle.[9]
Natsipuolueeseen uudestaan kelpuutettu Dirlewanger lähetettiin taistelemaan Espanjan sisällissotaan saksalaisessa Kondoori-legioonassa, mutta hänen rikosrekisterin paljastuttua Dirlewanger pidätettiin ja hänet lähetettiin takaisin Saksaan. Natsien eutanasiaohjelman Aktion T4:n organisoinut Viktor Brack kuitenkin potki Dirlewangerin takaisin Espanjaan, jossa hän lopulta palveli vuodet 1936-1939.[10]
SS:n ja Gestapon johtaja, saksanjuutalainen SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler ei aluksi uskaltanut päästää Dirlewangeria SS:ään. Himmler kuitenkin lopulta taipui kun SS-kenraali Gottlob Berger pystytti Dirlewangerille oman rangaistusyksikön, joka tulisi koostumaan vankeustuomion saaneista partisaanien vastaisiin taisteluihin soveltuvista salametsästäjistä.[11]
Salametsästäjistä useat olivat kuitenkin palveluskelvottomia, joten sotatoimien laajentuessa lisää vapaaehtoisia värvättiin slaavilaisista,[12] venäläisistä,[13] muslimeista,[14] mustalaisista,[15] kommunisteista,[16] murhaajista,[17] raiskaajista,[18] homoseksuaaleista,[19] pedofiileistä[20] ja mielisairaaloiden psykopaateista.[21]
Dirlewanger piti hätäisesti siirtää Krakovasta, sitten Lublinista, jossa hänen kokeensa puolalaisilla tytöillä eivät ole tänäkään päivänä kovin julkaisukelpoisia, sillä ne yhdistelivät halujen tyydytystä kummallakin, sadismilla ja nekrofilialla.[22] —Alan Clark
Mainospuheiden mukaan Dirlewangerin alaisuudessa palvelleet rikolliset kunnostautuisivat taitelukentällä ja ansaitsisivat siten kunniallisesti vapautensa. Todellisuudessa yksikön jäsenet saivat jatkaa rikollisia toimiaan univormun takana, kohdistivat tekonsa sodan nimessä hyväksytysti alistettuun vastustajan siviiliväestöön[23] ja heidän oletettiin joka tapauksessa kuolevan taistelukentille.[24]
Väitetysti osa vapaaehtoisista oli niin häijyjä, että heidät oli pakko pitää taisteluiden välissä lukituissa rakennuksissa.
Dirlewanger pidätti ihmisiä laittomasti ja mielivaltaisesti. Nuorille juutalaisille naisvangeilleen hän teki seuraavan: Hän kutsui yhteen jalkaväen tukijoukoista koostuneen pienen ystävien ryhmän. Sitten hän teki niin sanottuja tieteellisiä kokeita, joihin liittyi uhrien vaatteiden riisuminen. Sitten heille annettiin pistos ketunmyrkkyä. Dirlewanger katseli, ystäviensä tapaan poltti sikarin ja he näkivät, kuinka tytöt tekivät kuolemaa. Välittömästi sen jälkeen ruumiit leikattiin pieniin paloihin, sekoitettiin hevosenlihaan ja keitettiin saippuaksi.[25] —Konrad Morgen
Lemmikkiapina olkapäällään kulkenut[26] ja alaistensa keskuudessa lempinimellä "teurastaja"[27] tunnettu Dirlewanger piti kuria yllä hakkaamalla, ampumalla ja hirttämällä joukkojaan jatkuvasti.[28]
Suosittu rangaistusmetodi oli myös "Dirlewanger-laatikko", johon tuomittu lukittiin seisonta-asentoon pitkiksi ajoiksi ja pois päästessään hän oli joko kuollut tai seonnut murhanhimoinen tappaja.[29]
Yksikkö kehitti myös kiinnijääneistä partisaaneista ja siviileistä koostuneen "kävelevän miinaharavan", joka lennätti sodan aikana 3000 vankia taivaantuuliin. [30]
Dirlewanger-yksikkö tuhoutui kokonaan useasti, mutta vapaaehtoisia vankeja löytyi aina lisää ja yksikkö jatkoi toimintaansa.
[...] [Dirlewanger-yksikön jäsenet olivat ärsyyntyneitä] Sarah Bergmanista, nuoresta juutalaisesta naisesta, joka toimi Dirlewangerin kääntäjänä ja taloudenhoitajana. He olivat katkeroituneet joko siitä syystä, että hänestä oli tullut virallinen rakastajatar tai yksinkertaisesti koska hänestä oli tullut avainhenkilö getossa olleiden juutalaisten rahojen kiristämisessä.[31] —Christian Ingrao
SS-tuomari Konrad Morgen, joka oli tuominnut Buchenwald,- Sachsenhausen ja Majdanek-keskitysleirien komentajan Karl Kochin korruptiosta ja murhista kuolemaan, yritti toistuvasti saada Dirlewangerin pidätetyksi, mutta SS-kenraali Gottlob Berger ja Himmler estivät aikeet.[32]
Lublin on hauska paikka; toisaalta minulla on suhde juutalaisnaisen kanssa ja juon snapseja juutalaisten kanssa; toisaalta olen sydämetön ja myrkytän miehiä ja naisia.[33] —Oskar Dirlewanger
Muut SS-divisioonat eivät halunneet olla missään tekemisissä Dirlewanger-yksikön kanssa, joten normaalien SS-riimukirjainten sijasta Dirlewangerin joukot tunnistettiin kauluslaatoissa olevista ristikkäisistä käsikranaateista.[34]
Dirlewangerin keskenäänkin taistelleiden joukkojen[35] oli sanottu olleen niin vihattuja omienkin keskuudessa, että vastaan tullessa pienemmät SS-divisioonat taistelivat heitä vastaan.[36]
Toimintaryhmiä [Einsatzgruppen] lukuun ottamatta itärintaman sodan aikana Dirlewangerin miehet ja muut taistelujoukot tappoivat enemmän lapsia kuin mikään toinen yksikkö. [...] Suurin osa lapsista tapettiin ryhminä suuren luokan puhdistusoperaatioiden aikana, ja silloin kun heitä ei teloitettu aseilla, he joutuivat erikoislaatuisen pahuuden kohteiksi: raiskatuiksi, heitetyiksi kokkoihin tai kuoliaiksi hakatuiksi.[37] —Christian Ingrao
Bandenkampf
Toukokuussa 1943 operaatio Cottbusin aikaan Valko-Venäjällä partisaanien vastaisissa taisteluissa Dirlewanger-yksikön suosima tapa oli ahtaa siviilit suljettuun latoon, jonka jälkeen lato sytytettiin tuleen. Ulkopuolella odottaneet konekiväärit ampuivat jokaisen, joka yritti karata sisältä. Seuraavina päivinä ilman isäntiä jääneet paikalliset siat ja koirat vaelsivat alueella ladoissa grillaantuneet ihmisten raajat suussaan.[38]
Valko-Venäjän Lahoiskissa sijainneessa linnassa Dirlewangerin känniset upseerit pahoinpitelivät ja ruoskivat alastomia naisia, jotka oli aamulla jätetty raiskattuina ja ammuttuina linnan edustalle.[39]
Dirlewanger myös pyöritti seksiorjakauppaa joukkoraiskatuilla naisvangeilla, joita hän kauppasi tuttavilleen. Taisteluiden aikana vankeja pidettiin omatekoisissa vankiloissa, jotta heitä voitiin hyväksikäyttää myöhemmin.[40]
[Vastapuolen partisaanien jäljiltä] miehet löysivät alastomiksi riisutut toverinsa, jotka oli hakattu kuoliaiksi tai paloiteltu. Eräs törmäsi kuolleiden sotilaiden joukkoon, joiden kielet oli naulattu pöytään.[41] —Alexandra Richie
Kun vastapuolen partisaani haavoittui, hänen kumppaninsa ampuivat hänet, jottei haavoittunut jäisi vangiksi ja paljastaisi partisaanien salaisuuksia.[42] Epäselvissä tilanteissa kumpikin osapuoli ampui ensin ja vasta sitten tarkisti kuka makaa maassa.[43] Myös kannibalismin harjoittamisesta syytetyt partisaanit[44] tunnettiin Dirlewanger-yksikön kaltaisista toimintamalleista,[45]
Olin Venäjällä kolme vuotta partisaanien vastaisissa toimissa, jonka aikana itse näin, tai näin kuvailtuna uskottavissa raporteissa, tapauksia tuhansista elossa olleista sotilaista ja Punaisen ristin hoitajista, jotka oli riiputettu pää alaspäin silmät tai sukupuolielimet irti leikattuina. Muistan etenkin yhden tapauksen, koska siihen liittyi tuntemiani sotilaita; Horodyschen poliisiyksikkö ja oman komppaniani osasto. Horodyschen poliisiyksikkö oli haudattu elävältä ja luutnantti Jonathin osaston kuolleet ja haavoittuneet oli raakalaismaisesti silvottu. Heidän vielä ollessa elossa, heidän silmät revittiin irti ja heidän sukupuolielimet leikattiin irti. Se oli haavoittuneen miehen raportin sisältö, joka oli kuollutta esittämällä selviytynyt tästä teurastuksesta.[46] —Hans Siegling
Dirlewanger-yksikön jäseniä Varsovassa.
Nekropoli
Dirlewanger-yksikön kuuluisin taidonnäyte oli Varsovan kansannousun kukistaminen, jolloin yksikkö sai pelkästään kahden päivän aikana tapettua 40,000 miestä, naista ja lasta.[47]
Varsovan kansannousun alettua 1. elokuuta 1944 ilmoittivat Hitler ja Himmler, että kaupunki on tuhottava ja asukkaat tapettava.[48]
Yli kaksi kuukautta kestäneiden taisteluiden jälkeen Varsova savusi raunioina ja kaupungin 200,000 asukasta oli ryöstetty, raiskattu, kidutettu ja tapettu.
Himmler oli määrännyt Varsova-operaation johtamisen SS-kenraalille ja partisaanien vastaisten yksiköiden johtajalle, juutalais-slaavilaiselle Erich von dem Bach-Zelewskille (alkujaan Lewinski).
Oskar Dirlewanger oli yhtä kuriton kuin alaisensa, eikä häntä aluksi kiinnostanut lähteä Varsovaan. Himmler joutui käskemään Dirlewangerin kahdesti matkaan ennen kuin hän totteli.[49]
Kansannousun kukistuksen aikana Dirlewanger-yksikkö poltti bensiinillä elävältä vankeja, lävisti vauvoja pistimillä, heitti asukkaat ulos ikkunoista ja roikotti naisia ylösalaisin parvekkeilta [...][50] —French L. MacLean
[Varsovan Wolan kaupunginosassa] Dirlewanger-yksikön miehet polttivat maan tasalle kolme sairaalaa potilaiden ollessa sisällä. [...] Tavanmukaisesti he toivat illaksi hoitajat takaisin leiriin. Joka yö ennen murhaamista upseerit tulisivat piiskaamaan ja joukkoraiskaamaan valikoidut naiset. Tämä ilta oli epätavallinen jopa niillä standardeilla. Huilumusiikin tahdittamana miehet nostattivat hirttopuun ja hirttivät tohtorit ja alastomat hoitajat.[51] —Timothy Snyder
Tyhjät Nebelwerfer-rakettilaatikot kuvastavat Varsova-pommitusten laajuutta.[52]
Dirlewanger käski joukkojensa olla mahdollisimman raakalaismaisia siviileille ja rohkaisi alaisiaan varastamaan heidän arvoesineensä. Tämän jälkeen Dirlewanger ampui ahkerimmat ryöstösaaliin hamstraajat, jotta sai saaliin itselleen.[53]
Saarrettuina ilman ruokaa jääneet nälkäiset varsovalaiset söivät varpusia, kyyhkyjä, kissoja, koiria ja hevosia.[54] Saksalaiset vastaavasti käyttivät samoja eläimiä huvi- ja harjoitusammuntaan.[55]
[Vanhassa kaupungissa] tusinoittain vanhempansa menettäneitä lapsia itki pelosta. Heillä ei ollut tietoa siitä mitä tehdä tai kuka pitäisi heistä huolen. [...] Osa äideistä piteli kuolleita vauvoja käsissään. [...] [Wolan kaupunginosassa] oli sydäntä särkeviä kohtauksia kuolleina makaavista lapsista, jotka edelleen halasivat suosikkilelujaan; perheen lemmikkejä kidutettiin omistajiensa edessä ennen kuin heidät myös tapettiin; hevoset hirnuivat kauhuissaan liekkien polttaessa ne elävältä. [...] Eräs Dirlewanger-yksikön kauheimmista ominaisuuksista oli lasten tahallinen murhaaminen. [Wehrmachtin pioneeri Matthias] Schenk todisti useita sellaisia tappamisia mukaan lukien 5. elokuuta Wolska 149:ssa sijainneen Ortodoksilastenkodin teurastuksen. "Useat lapset seisoivat portaissa kädet ylhäällä. Useita lapsia. Kaikki pienet kädet ilmassa. Vahdimme heitä jonkin aikaa, kunnes Dirlewanger ilmestyi. Hän käski, että heidät kaikki tapetaan. He tappoivat heidät ja sitten astuivat lasten ruumiiden päälle hakaten heidän pienet päät aseidensa tukeilla. Portaat olivat veren peitossa". Nykyään kyltti kunnioittaa 350 lasta, jotka kuolivat siellä. Samalaisia kohtauksia tapahtui St Vincent de Paul nunnien pyörittämässä naisorpojen maan tasalle poltetun sairaalan tuhossa. Schenk todisti Dirlewangerin ottaneen pienen lapsen naiselta, joka seisoi kadulla yleisön seassa. "Hän nosti lapsen korkealle ja sytytti lapsen tuleen. Sitten hän ampui äidin." Wolskassa ikkunasta kadulle katsonut katollinen pappi näki kuinka Dirlewangerin sotilaat "ottivat kiinni pelokkaat naisen ja lapsen, jotka olivat selkeästi juoksemassa pois päin palavasta talosta ja heittivät heidät ikkunan läpi takaisin liekkeihin." [...] "Lapset tulivat usein meidän luoksemme" Matthias Schenk muisteli. "He eivät löytäneet vanhempiaan ja halusivat leipää." [...] Dirlewanger-yksikössä oli puhtaan sadismin elementti. Yhdessä vaiheessa he nimesivät raajarikkoisen 12-vuotiaan pojan heidän Wolan "maskotikseen". "Hän oli menettänyt toisen jalan, mutta pystyi hyppimään todella nopeasti toisella jalalla" Schenk muisteli. "Hän oli erittäin ylpeä tästä. Hän aina hyppi sotilaiden ympärillä, ensin yhteen suutaan, sitten toiseen suuntaan. Hän sanoi sen tuovan onnea. Hän auttoi meitä hieman. Yhtenä päivänä SS-miehet kutsuivat häntä. Hän hyppi innokkaana heidän luokse. Nauraen he ohjeistivat häntä hyppimään puiden suuntaan. Kaukaa näin kuinka he olivat laittaneet kaksi kranaattia hänen laukkuun, mutta hän ei huomannut sitä. Hän hyppi pois ja he nauroivat hänelle huutaen 'Nopeammin! Nopeammin!’ Sitten poika räjähti." Dirlewangerin miehet nauroivat urheilu-lajilleen.[56] —Alexandra Richie
Talon kellarissa Dirlewanger-yksikön edustaja raiskasi tytön pitäen toisella kädellä hänen päätään pöytää vasten ja toisessa kädessä hänellä oli pistin. Siemensyöksyn jälkeen hän repi tytöltä paidan ja leikkasi hänet auki mahasta kurkkuun.[57]
[Wolan kaupunginosassa] eräs päärynnäkköjohtaja yhdisti raiskaamisen ja raakalaismaisuuden keskitetysti naisten sukupuolielimiin laittamalla käsi-kranaatin vankien vaginoihin ja räjäytti ne. Meiltä menisi olennainen ohi, mikäli eristäisimme tämän toimen psykopatologian sfääriin. Historiallisen antropologian analyysi näkee enemmänkin intohimon vihollisen kohtuun hyökkäämiselle olevan sen funktio sukujuurten ja identiteetin lähettäjänä. Kirjaimellinen idea oli perin pohjin hävittää vihollinen ennen syntymää.[58] —Christian Ingrao
Kansannousun aikaan Dirlewangerin huoli keskittyi hänen lemmikkiapinansa hyvinvointiin, jolle Dirlewanger oli syöttänyt liikaa sokeria ja eläin oli sairastunut.[59]
[Kun Vanhassa kaupungissa] erään sotilaan siteet lopulta leikattiin irti, mätää suihkusi ulos ja hän lähes pyörtyi, ei kivusta, vaan hänen oman mätivän lihan hajusta. [...] Toinen vanha mies makasi parin askeleen päässä. Hän oli kyljellään yrittäessään kerätä hiekkaan sotkeutuneet sisälmyksensä ja työntää ne takaisin sisälle.[60] —Alexandra Richie
Dirlewanger-yksikkö oli Varsovan tehokkain, joka hyökkäsi eniten ja kärsi suurimmat tappiot.[61] Operaation jälkeen Hitler palkitsi Dirlewangerin rautaristin ritariristillä, joka oli natsi-Saksan korkein kunniamerkki.
Ruumiit jäivät usein viikoiksi hautaamatta ja saivat osan kaupungista näyttämään ruumishuoneelta. Saksalaiset patistivat puolalaisia vankeja palvelemaan ruumiiden poisviennissä. Näissä toimissa usein käytettiin koukuilla varustettuja pitkiä seipäitä, jotka useasti aiheuttivat ruumiin hajoamisen säikäyttäen mätää lihaa syömässä olevia rottaparvia.[62] —French L. MacLean
5. elokuuta 1944 Wolan kaupunginosassa tapahtuneet murhat käsittivät yhteen lasketusti toisen maailmansodan suurimman taistelukentällä tapahtuneen joukkomurhan.[63]
Varsovassa suoritettujen sotarikosten ja siellä otettujen valokuvien seurauksena Dirlewangerin joukot käyttivät usein naamareita, jotta heitä ei tunnistettaisi.
Näytin oksettavalta. Kasvoillani ei ollut ainoastaan verta ja kuivuneita aivonkappaleita, sillä olin myös yltä päältä paskan peitossa. Minulla oli ripuli, makasin sängyssä ja minulla oli juuri ollut suolentoimintaa.[64] —Jerzy Chybowski
Varsovan tuhoaminen oli ainoa kerta kun natsit tuhosivat pikkutarkasti kokonaisen kaupungin.[65] Ihmiskunnan historiassa yksikään toinen kaupunki ei ole kokenut vastaavanlaista totaalista tuhoa.[66] Tšekinjuutalainen Adolf Hitler halusi kuitenkin säästää Wolassa sijainneen juutalaisen hautausmaan.[67]
Taistelun jälkeen kaupunki oli aavemainen. Näimme muutamia siviilejä. Ruumiita oli joka paikassa. Näin ilman käsiä ja jalkoja edelleen elossa olleen saksalaisen sotilaan makaavan maassa. Hän kirkui meille, luultavasti kutsuen meitä tappamaan hänet.[68] —Ludwig Skokuń
Varsovan kansannousua kukisti neljä maailman suurinta itseliikkuvaa Karl-kenttätykkiä.[69]
Karl-osuma Varsovan korkeimpaan rakennukseen 24. elokuuta 1944.
Bronislav Kaminski, 1899-1944
Varsovan kansannousun neutraloinnin toisiksi ankarin yksikkö oli slaavilaisista ali-ihmisistä ja venäjänjuutalaisista[70] alkoholisteista, ryöstäjistä ja raiskaajista koostunut SS-prikaatinkenraalin Bronislav Kaminskin komentama S.S. Sturmbrigade R.O.N.A. "Venäjän kansallinen vapautusarmeija".[71]
Vaikka hän väitti syntyneensä Poznańissa saksalaiselle äidille, hän oli väärentänyt henkilöhistoriansa päästäkseen natsien suosioon. Todellisuudessa Kaminski syntyi vuonna 1899 Vitsebskissä sekarotuisille puolalais-venäläisille vanhemmille.[72] —Alexandra Richie
Rähjäiset RONA-joukot, joista monet eivät olleet koskaan nähneet Varsovan kaltaista modernia kaupunkia, olivat niin luokattoman näköisiä, että aluksi varsovalaiset nauroivat heille. Revenneissä eri kokoisissa ja värisissä likaisissa univormuissa konekiväärit roikkuivat nahkahihnojen sijaan narujen päässä. Kädet olivat ranteista olkapäihin täynnä varastettuja kelloja ja päähineinä toimivat Varsovan posteljoonien hatut.[73]
Siten ei ollut ihme, että Ochotan asukkaiden ensikertaa nähdessä RONA-sotilaiden lähestyvän, oli heidän vaikea ottaa heitä tosissaan. "He eivät näyttäneet armeijalta", Hanna Paradowska muisteli, "He näyttivät sirkushahmoilta."[74] —Alexandra Richie
Varsovaan saavuttuaan RONA-yksikön ensimmäinen tehtävä oli valloittaa Ochotan kaupunginosa, jota puolusti vaatimattomat 300 huonosti aseistautunutta puolalaista. Hyökkäys suunniteltiin aamuksi, mutta kun oli aika toimia, Kaminskin miehiä ei löytynyt mistään. Etsintöjen jälkeen heidät lopulta paikannettiin takalinjasta ryypiskelemästä ja ryöstelemästä hylättyjä taloja.[75]
Ochotassa RONA-yksikön jäsenet myös hyökkäsivät terminaalivaiheen syöpäpotilaiden instituuttiin, jossa he 14 päivää kestäneen verilöylyn aikana joukkoraiskasivat ja tappoivat potilaat sekä lopulta sytyttivät rakennuksen tuleen.[76]
Kaiken kaikkiaan RONA-yksikkö menestyi huonosti Ochotassa, joten heidät siirrettiin Wolan kaupunginosaan, jossa he eivät suoriutuneet sen paremmin. Eräässä tapauksessa yksikön alajaos lopetti etenemisen jäädäkseen ryöstelemään etulinjasta kaapattua rakennusta. Tämän jälkeen jaos jäi eristyksiin ja puolalaisten kotiarmeija tuhosi sen.
Varsovaan saapumisen jälkeen RONA-yksikkö menetti nopeasti taisteluarvonsa, sillä esimerkiksi strategisesti tärkeän korttelin hallinnan sijaan yksikköä kiinnosti enemmän kaapatun liköörivaraston vartioiminen. RONA-yksikkö ei saavuttanut Varsova-kuukautensa aikana edes yhtä sille määrättyä strategista päämäärää.[77]
Tappaminen suoritettiin usein erittäin sadistisesti: Jadwiga Freistadtia marssitettiin kadulla, kun hän näki kauhistuneena, kuinka RONA-sotilas otti yleisöstä nuoren naisen ja hänen vauvan. "Hän nosti vauvan jaloista ja paiskasi sen seinään." [...] Natalia Stawiarska muisteli itikoiden parveilemaa majaa, jossa vauvat syntyivät: "Nainen synnytti lasta ilman vettä ja tohtori ryömi auttamaan, mutta teki sen täydellisessä hiljaisuudessa ollakseen provosoimatta RONA-sotilaita." Zieleniakissa yksi vauvojen synnyttämisessä avustaneista tohtoreista tuli itse kranaatin tappamaksi. "Hänen oma vauva paiskattiin aitaa vasten." Genowefa Lange katsoi avuttomana kuinka RONA-sotilas puukotti vastasyntynyttä vauvaa pistimellään.[78] —Alexandra Richie
Ochotan kampanjan aikana moraali oli niin alhainen, että joukko Kaminskin omia miehiä yritti tappaa hänet ja liittyä partisaaneihin. Päästyään juonesta selville, Kaminski henkilökohtaisesti kuristi salaliiton johtajan omien alaistensa edessä ja pihalla hirtätti useita kapinaan osallistuneita.[79]
RONA-yksikön komentaja SS-prikaatinkenraali Bronislav Kaminski.
Ajoittain natsit teloittivat RONA-jäseniä tottelemattomuudesta, mutta eivät yrityksistään huolimatta saaneet yksikköä tottelevaiseksi.[80]
Lopulta RONA-yksikkö vedettiin pois Varsovasta, kun siitä oli tullut hallitsematon känniläisten joukko ja SS-kenraali Erich von dem Bach-Zelewski määräsi Gestapon teloittamaan Kaminskin salaisesti Varsovan ulkopuolella.
Kaminski eliminoitiin, koska hän oli Varsova-tapahtumien vaarallinen todistaja sekä Himmlerille lähettämisen sijaan Kaminski aikoi pitää varsovalaisilta anastetun ryöstösaaliin itsellään.[81]
He polttivat maan tasalle Marie Curie instituutin sairaalan tappaen kaikki sisällä olijat, joskin ennen sitä pikkutarkasti raiskasivat hoitajat. Kuten yksi Kaminskin miehistä luonnehti Ochotan kampanjaa, "He raiskasivat nunnat sekä ryöstivät ja varastivat kaiken käsiin saaman." [...] Erich von dem Bach-Zelewski pidätytti ja teloitutti Kaminskin: ei tappamisesta tai seksuaalisesta väkivallasta, vaan hänen tavastaan varastaa valtakunnan kirstujen sijasta itselleen.[82] —Timothy Snyder
Kaminskin jäljelle jääneet RONA-joukot lähetettiin läheiseen Kampinosin metsään sulkemaan Varsovaa hyökkäyksiltä. Keskiyöllä partisaanit hyökkäsivät RONA-asemien kimppuun, jonka seurauksena kännipäissään paenneet sotilaat hylkäsivät aseensa ja jäivät sokeasti vaeltelemaan metsään.[83]
RONA-sotilaiden tekemisissä oli aina kauheaa raakalaismaisuutta. Honorata Wolska katsoi kuinka yksi mies otti 12-vuotiaan tytön, tappoi äidin joka oli tarjonnut itseään lapsen sijasta, ja raiskasi tytön kuolleen äitinsä ruumiin vieressä. […] Kazimierz Tomaszewskin mennessä hallintorakennuksen lähelle, näki hän kauheaa todistusaineistoa RONA-eläimellisyydestä. "Kuusi alastonta nuoren naisen ruumista, joissa oli haavoja niskassa korvien vieressä ja silmien ympärillä. Joidenkin rinnat oli leikattu irti ja toisilla oli pullot jalkojen välissä." 12-vuotias Lech Kulicki meni hakemaan koulusta vettä. "Kolme tai neljä RONA-tyyppiä istui pöydän ympärillä seinän vieressä. Pöydän alla heidän vieressä nainen oli polvillaan pidellen sisälmyksiään käsissään." [...] Siihen aikaan 16-vuotias Kazimierz Tomaszewski muisteli RONA-miesten pakottaneen poikien masturboimaan edessään.[84] —Alexandra Richie
Endgame
Kun Oskar Dirlewangerilta kysyttiin miksi hän käyttäytyi niin tylysti Varsovassa, alkoi hän nauraa ja tokaisi ylpeänä, "Tämä ei ole mitään! Sinun olisi pitänyt nähdä mitä teimme Valko-Venäjällä!"[85]
Balkanilla oli laajasti levinnyttä riistoa ja rosvoilua; ihmiset pakotettiin pakenemaan tai jäivät vuoriseen joutomaahan. Hirmutekojen muodot tekevät oksettavan vertauksen idän tappojen kanssa. Miehiä lukittiin palaviin kirkkoihin; kiinni jäänyt kroatialainen kantoi mukanaan säkkiä, joka oli täynnä ihmisten silmiä; lapsia paiskattiin kuoliaiksi seiniä vasten; ruumiita silvottiin; raskaana olevien naisten sikiöt revittiin ulos; lapsia sidottiin palaviin heinäpaaleihin; naiset pakotettiin kaivamaan hautoja, raiskattin ja sitten tapettiin; kyliä poltettiin; satoa tuhlattiin ja papisto teloitettiin. [...] Jälkioperaation rangaistuksiin kuului elossa kiinnijääneiden vastarintaliikkeen vankien lukitseminen palaviin rakennuksiin; 14-vuotias tyttö raiskattiin 11 kertaa; nuori tyttö suolistettiin ja hänen sisälmykset käärittiin hänen kurkkunsa ympärille; yhden naisen raiskasi 17 sotilasta samalla kun saksalainen lääkäri piti huolen siitä, että nainen pysyy tajuissaan.[86] —Philip W. Blood
Vuoden 1944 viimeisinä viikkoina Dirlewanger-yksikkö lähetettiin rintamalle Pohjois-Unkariin, mutta niin moni mies loikkasi venäläisten puolelle, että yksikkö piti vetää takaisin.[87] Loikkarit eivät kuitenkaan ymmärtäneet, etteivät venäläisjoukot ottaneet SS-univormussa olleita sotilaita vangeiksi, joten heidät usein murhattiin raa’asti.[88]
15. helmikuuta 1945 käydyn taistelun aikana Dirlewanger haavoittui sotilasuransa 12 kerran, jonka jälkeen hänet evakuoitiin sairaalaan. Yksikön johtaminen lankesi Dachaun keskitysleirin entiselle komentajalle ja korruptiosta tuomitulle SS-everstiluutnantti Ewald Ehlersille, joka hirtettiin puusta turhautuneiden alaistensa toimesta.[89]
Lopulta Dirlewanger hylkäsi yksikkönsä ja venäläisjoukot tuhosivat sen lopullisesti suuressa joukkomurhassa teloittaen samalla suuren määrän saksalaisia siviilejä.[90]
SS-ylijohtaja Oskar Dirlewangerin kuolemis- tai selviytysmistarinoista on useita versioita. Erään väitteen mukaan Dirlewangerin omat venäläiset alaiset tappoivat hänet hitaasti tulella käristämällä.[91]
[Dirlewanger-yksikkö] saattoi olla paras partisaanien vastainen yksikkö, joka on minä tahansa aikakautena taistellut missä tahansa sodassa.[92] —Richard Landwehr
Viihde
Vuonna 2012 "tohtori Peeler Watt" kirjoitti novellin Dirlewangerista Monkeywanger: The Crimes of Oscar Dirlewanger, jonka otsikossa hän kirjoittaa Dirlewangerin etunimen c-kirjaimella. Novellissa Dirlewangerin lemmikkiapinan nimi on Moses.
Vuoden 1977 italialaisen sadiconazista-natsieksploitaatioelokuvan Natsinuket eräs eriskummallisimmista tapahtumasarjoista alkaa kun SS-taloon[93] saapuu rellestämään kolme sekopäistä natsivirkailijaa: Giovanni Attanasion ruoskaa käyttävä slaavilainen "Kaminski", Thomas Rudyn nunchakun ja miekan kanssa heiluva aasialainen "Wang" sekä Lucic Bogoliub Bennyn ainoassa roolisuorituksessa esittämä "Oskar Dirlewanger".
Natsinuket-elokuvassa SS-talossa rellestävän kolmikon (”Oskar Dirlewanger", "aasialainen Wang" ja "slaavilainen Kaminski") viimeisenä mainittu henkilöhahmo on viittaus Dirlewangerin kanssa Varsovan kansannousun kukistukseen osallistuneeseen SS-prikaatinkenraaliin Bronislav Kaminskiin.[94]
Natsinuket (1977) -elokuvan "Kaminski", "Dirlewanger" ja "Wang".
Natsinukkejen ohella Oskar Dirlewangerista inspiroitu hahmo piipahtaa myös itävallanjuutalaisen Otto Premingerin Israelin valtion perustamisesta kertovassa elokuvassa Exodus (1960).
Dirlewanger-yksikön pohjalta tehty tunnetuin sotaelokuva on Nelson Aldrich Rockefellerin serkun, amerikanjuutalaisen Robert Aldrichin[95] Likainen tusina (1967). Enzo G. Castellari teki Aldrichin elokuvasta italialaiskäännöksen Panssarijunalla helvettiin (Inglorious Bastards, 1978). Israelilaisen Daniella Pickin kanssa naimisissa oleva Quentin Tarantino ja amerikanjuutalainen Eli Roth jalostivat Aldrichin ja Castellarin teoksia modernissa natsieksploitaatioelokuvassa Kunniattomat paskiaiset (Inglorious Basterds, 2009), jonka tuotti Tarantinon läheinen ystävä, amerikanjuutalainen sarjaraiskaaja Harvey Weinstein.
Valko-Venäjän partisaanitaisteluja kuvaavassa Elem Klimovin venäläisessä elokuvassa Tule ja katso (1985) siviilien teurastuksen keskellä tapahtumaa seuraa "rangaistus-divisioonan SS-majuri", jolla on olkapäällään hoikkalori-puoliapina.
Vuonna 2002 puolanjuutalainen sarjapedofiili ja holokaustiselviytyjä Roman Polanski ohjasi Varsovan raunioiden kuuluisimmasta selviytyjästä puolanjuutalaisesta Wladyslaw Szpilmanista kolme Oscar-palkintoa voittaneen elokuvan Pianisti.
Vuonna 2010 Shaun Robert Smithin oli tarkoitus ohjata natsizombielokuva The 4th Reich, jossa veritehosteistaan tunnetun Tom Savinin oli tarkoitus esittää Oskar Dirlewangeria, mutta elokuva ei koskaan toteutunut.
Varsovan kansannoususta kertovassa puolalaisessa elokuvassa Varsova 44 (2014) viitataan kahdessa kohtauksessa Oskar Dirlewangerin ja Bronislav Kaminskin yksiköihin.
Jälkimmäisessä kohtauksessa yksiköiden jäsenet hirttävät sairaalan potilaat, pinoavat loput kasoihin ja sytyttävät rakennuksen tuleen.
________________________
[1] French L. MacLean, The Cruel Hunters: SS-Sonderkommando Dirlewanger, Schiffer, Pennsylvania, (1998), s. 13; The unit responsible for more atrocities than any other was the SS Special Commando Dirlewanger, which had arrived in Belarus in February 1942. In Belarus and indeed in all the theaters of the Second World War, few could compete in cruelty with Oskar Dirlewanger. —Timothy Snyder, Bloodlands: Europe Between Hitler and Stalin, Basic Books, New York, (2010), s. 241; Victor McQueen, The 10 Worst Psychopaths: The Most Depraved Killers in History, Arcturus, London, (2016), s. 60; Joseph Howard Tyson, The Surreal Reich, iUniverse, Bloomington, (2010), s. 197.
[2] Alexandra Richie, Warsaw 1944: The Fateful Uprising, William Collins, London, (2013), s. 45.
[3] Chris Bishop, SS: Hell on the Western Front, Amber Books, Minnesota, (2003), s. 92; Ksm. McQueen, s. 57.
[4] He [Oskar Dirlewanger] was an alcoholic and drug addict, prone to violence. —Timothy Snyder, s. 241-242; McQueen, s. 59, 65; Tyson, s. 58.
[5] Christian Ingrao, The SS Dirlewanger Brigade: The History of the Black Hunters, Skyhorse, New York, (2011), s. 63, 68; MacLean, s. 23, 37.
[6] MacLean, s. 14, 15, 26, 27, 28-32, 38, 225, 234, 236; Ingrao, s. 68, 69, 183; Richie, s. 45-46; Snyder, s. 242; Gerald Reitlinger, The SS: Alibi of a Nation, 1922-1945, Arms and Armour Press, London, (1981), s. 172; Alan Clark, Barbarossa: The Russian-German Conflict, 1941-1945, William Morrow & Co., New York, (1965), s. 391, v. 3; George H. Stein, Waffen-SS: Hitlerin eliittikaarti sodassa, 1939-1945, Gummerus, Jyväskylä, (2009), s. 294; Guenter Lewy, The Nazi Persecution of the Gypsies, Oxford University Press, (2000), s. 180; David M. Crowe, Oskar Schindler: The Untold Account of His Life, Wartime Activities, and the True Story Behind the List, Westview Press, New York, (2004), s. 346; Peter Longerich, Heinrich Himmler: A Life, Oxford University Press, (2012), s. 345; Steven J. Zaloga, The Polish Army, 1939-45, Osprey, Oxford, (1982), s. 26; Sean M. McAteer, 500 Days: The War in Eastern Europe, 1944-1945, 2nd ed., Red Lead Press, Pittsburgh, (2012), s. 212; Tyson, s. 434-435; McQueen, s. 59.
[7] MacLean, s. 260.
[8] MacLean, s. 32-33; Stein, s. 294.
[9] Tyson, s. 435.
[10] Ingrao, s. 72.
[11] Some Nazi leaders romanticized these men, seeing them as pure primitive German types, resisting the tyranny of the law. —Timothy Snyder, s. 242.
[12] MacLean, s. 13, 267, 269.
[13] MacLean, s. 163, 267, 269; Stein, s. 296.
[14] MacLean, s. 163, 164, 172; Richie, s. 278.
[15] Lewy, s. 180; Bryan Mark Rigg, Hitler's Jewish Soldiers: The Untold Story of Nazi Racial Laws and Men of Jewish Descent in the German Military, University Press of Kansas, (2002), s. 165.
[16] Ingrao, s. 8, 42; MacLean, s. 203; Richie, s. 278; Stein, s. 296; Terry Goldsworthy, Valhalla's Warriors: A History of the Waffen-SS on the Eastern Front 1941-1945, Dog Ear, Indianapolis, (2007), s. 76.
[17] Ingrao, s. 28; MacLean, s. 231; Snyder, s. 242.
[18] Ingrao, s. 89, 134, 142.
[19] Frank Rector, The Nazi Extermination of Homosexuals, Stein and Day, New York, (1981), s. 142; Ingrao, s. 134.
[20] Ingrao, s. 220, v. 67; Dirlewanger-yksikössä palvelleita pedofiiliupseereita olivat Oskar Dirlewangerin lisäksi ainakin SS-alirynnäkköjohtaja Wilhelm Reiner ja SS-ylirynnäkköjohtaja Adelbert Trattenschegg. MacLean, s. 121, 194.
[21] Richie, s. 49; Snyder, s. 242.
[22] Clark, s. 391, v. 3; ”[Dirlewanger] oli tuhoamisen ekspertti ja sadismin sekä nekrofilian harrastaja.” —J. Bowyer Bell, Besieged: Seven Cities Under Siege, Transaction, New Jersey, (2006), s. 190; ”Tämä yksikkö nimettiin SS-ylijohtajan Oskar Dirlewangerin mukaan, joka oli sadisti ja nekrofiili.” —Bryan Mark Rigg, s. 344, v. 77. [...] This unit was named after SS Oberführer Oskar Dirlewanger, who was a sadist and necrophiliac. Alan Clark, Barbarossa: The Russian-German Conflict, 1941-1945, William Morrow & Co., New York, (1965), s. 391, v. 3; John Keegan, The Second World War, Viking Press, New York, (1989), s. 482; Heinz Guderian, Panzer Leader, Noontide Press, California, (1988), s. 356; Ja. McQueen, s. 67.
[23] Ingrao, s. 49; ”[Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Dirlewangeria kuvailtiin poliisiraportissa] ’henkisesti epätasapainoiseksi, väkivaltaiseksi fanaatikoksi ja alkoholistiksi, jolla oli huumeiden vaikutuksen alaisuudessa tapana purkautua väkivaltaisuuksiin.’ [...] Dirlewangerin Sonderkommandon johtajuutta kuvastivat jatkuva alkoholin väärinkäyttö, ryöstelyt, sadistiset hirmuteot, raiskaukset ja murhat [...]” —Peter Longerich, s. 345, 346; Kursivointi Longerichin.
[24] Hitlerin henkivartijat, "Kuinka Hitlerin henkivartija työskenteli?", K1/J1, Netflix, Suomi, (2017), 0:44:00; Hitlerin henkivartijat, ”Myrkkykaasua bunkkerissa”, K1/J13, Netflix, Suomi, (2017), 0:38:00.
[25] MacLean, s. 60-61; Sama. Philip W. Blood, Hitler's Bandit Hunters: The SS and the Nazi Occupation of Europe, Pontomac Books, Washington, D.C., (2006), s. 356, v. 49; Ksm. Ingrao, s. 108-109; MacLean, s. 236; Blood, s. 195; Herlinde Pauer-Studer & J. David Velleman, Konrad Morgen: The Conscience of a Nazi Judge, Palmgrave Macmillan, New York, (2015), s. 36; Richie, s. 47-48; Reitlinger, s. 173; Richard Grunberger, The 12-Year Reich: A Social History of Nazi Germany 1933-1945, Da Capo Press, New York, (1995), s. 104; Crowe, s. 346; Tyson, s. 435; McQueen, s. 61; Secrets of the Nazi Criminals, VHS, Something Weird Video, USA, (1994), 1:10:00.
[26] Goldsworthy, s. 76; McAteer, s. 212; Krisztián Ungváry, Battle for Budapest: 100 Days in World War II, I.B. Tauris, London, (2011), s. 21; Samuel W. Mitcham, Jr., The German Defeat in the East: 1944-45, Stackpole Books, Mechanicsburg, (2007), s. 230.
[27] McQueen, s. 66.
[28] Ingrao, s. 81, 89; MacLean, s. 13, 204; Richie, s. 53, 282, 303, 304; Stein, s. 296.
[29] MacLean, s. 13.
[30] Ingrao, s. 25, 113, 143-144; Richie, s. 52-53; Snyder, s. 239, 242; McQueen, s. 63.
[31] Ingrao, s. 91; Oskar Dirlewangerin Rassenschande-syytöksistä ks. Ingrao, s. 71, 72, 85, 87, 107, 109, 158; MacLean, s. 14, 61-63; Richie, s. 47-48.
[32] Pauer-Studer & Velleman, s. 36-27.
[33] Tyson, s. 434, lainaa, Michael Burleigh, The Third Reich: A New History, Pan Books, London, (2001), s. 585, lainaa, 3/20/42 letter of Oskar Dirlewanger to "Friedrich"; ”Uskomatonta oli, että samaan aikaan kun [Dirlewanger] operoi juutalaisia vastaan, oli hänellä itsellään naispuolinen juutalainen palvelija. 16-vuotias lapsi, tuore kuin päivänkakkara, joka nukkui viereisessä makuuhuoneessa ja oli kaiken aikaa hänen kanssaan.” —Konrad Morgen, Pauer-Studer & Velleman, s. 37; Ksm. Blood, s. 217.
[34] SS-eversti Otto Skorzeny perusti Dirlewanger-yksikön kaltaisen keskitysleireille vangituista SS-miehistä koostuneen rangaistusyksikön SS-Sonderverbände Friedenthal; "Muut [Skorzeny-yksikön] värvätyt olivat olleet osallisina raakalaisuuksiin, polttoaineen kiritykseen ja naisten tuomiseen operatiiviselle alueelle. Erityisesti kaksi 'vapaaehtoista' kuitenkin nousee esiin. Hans Steinfurth oli 36-vuotias rikostutkija ja SS-virkamies. Vuonna 1941 palvellessaan Brünnissa (Itävalta) hän oli palkannut Weiss-nimisen juutalaisen leipurin Gestapon luottohenkilöksi. Weiss ilmoittautui vapaaehtoisena tutkimaan juutalaisen yhteisön salaisia rahoituksia ja liiketoimia, mutta hän osoittautui myös kaksinaamaiseksi ottamalla suojelurahaa. Weiss käytti rahat viihdyttääkseen SS:ää ryyppyputkilla ja orgioilla. Weissin rangaistus pysyy tuntemattomana, mutta pakkotyön lisäksi Steinfurth sai 14 vuoden tuomion. Lopuksi oli 20-vuotiaan Waffen SS:n SS-ylijunkeri Karl Gebauerin tapaus. Vuonna 1943 Kroatiassa partisaanioperaation aikana hän ja tuntematon SS-upseeri, kumpikin humalassa, yrittivät raiskata 31-vuotiaan naisen. Keskeytyksen jälkeen Gebauer siirtyi toiseen perheeseen ja raiskasi heidän 17-vuotiaan tyttären hänen vanhempiensa edessä. Hän sai 10 vuoden vankeustuomion. Himmler määräsi Gebauerin Skorzenylle, loput lähetettiin Dirlewanger-yksikköön." —Philip W. Blood, s. 139-140.
[35] Ingrao, s. 90; McQueen, s. 64.
[36] SS:n ja Dirlewanger-yksikön välisestä vihamielisyydestä ks. MacLean, s. 187-188, 235; Richie, s. 279.
[37] Ingrao, s. 135, 137; Ksm. Ingrao, s. 113.
[38] Snyder, s. 242, 246; Reitlinger, s. 174; McQueen, s. 63; Dirlewanger-yksikkö poltti enemmän kyliä kuin bolševikit. Richie, s. 53.
[39] Richie, s. 54; MacLean, s. 156; Ingrao, s. 85, 134.
[40] Richie, s. 53.
[41] Richie, s. 60.
[42] Blood, s. 193.
[43] "Partisaanisodassa opimme, että epäselvässä tapauksessa ammutaan ensin ja sitten katsotaan kuka makaa maassa." —Gerardo Serravalle, Gladio, Edizioni Asociate, Rooma, (1991), s. 90, lainattu, Daniele Ganser, Naton salaiset armeijat: Operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa, Like, Helsinki, (2009), s. 98, v. 35.
[44] Blood, s. 117, v. 87.
[43] Blood, s. 112-113.
[46] Ingrao, s. 128-129; Ksm. Ingrao, s. 17, 149, 242, v. 14; Blood, s. 117.
[47] Snyder, s. 304; The most infamous Waffen-SS unit in Belarus now became the most infamous Waffen-SS unit in Poland. —Timothy Snyder, s. 303.
[48] Blood, s. 232, 239, 240, 287-288, 290; Snyder, s. 303-304, 307.
[49] Richie, s. 277-278; Snyder, s. 303.
[50] MacLean, s. 177; Ksm. Goldsworthy, s. 74.
[51] Snyder, s. 304; Ksm. Ingrao, s. 115-116, 157; McQueen, s. 65-66.
[52] Krowa-raketeista ks. Richie, s. 422-424.
[53] Stein, s. 297.
[54] Richie, s. 421, 571; We do not know what it was like in the Warsaw Ghetto and elsewhere, to have been reduced to eating dogs, cats, horses, insects and even, in rare unpublished instances, human flesh [...] —Lawrence Langer, Judith E. Doneson, The Holocaust in American Film, 2nd ed., Syracuse University Press, New York, (2002), s. 185, v. 90.
[55] Richie, s. 393.
[56] Richie, s. 469, 276, 284, 286; Ksm. McQueen, s. 66-67.
[57] "Joskus jotkut miehistä raiskasivat aseet kädessään saman naisen toinen toisensa jälkeen. Dirlewangerin miehet hyökkäsivät yhteen kellariin. Yksi otti naisen. Hänen oli nätti, eikä huutanut. Hän raiskasi hänet, painaen yhdellä kädellä hänen pään pöytää vasten ja piti pistintä toisessa kädessä. Jälkeenpäin hän leikkasi hänen paidan auki. Sitten hän leikkasi hänet mahasta kurkkuun.” —Matthias Schenk, Richie, s. 283; Ksm. McQueen, s. 67, joka väittää Oskar Dirlewangerin suorittaneen teon.
[58] Ingrao, s. 158; Ksm. Richie, s. 283.
[59] Der Spiegel widmete letzten Montag, am 21. Juli, Dirlewangers Anteil an der Niederwerfung des Warschauer Aufstands von 1944 einen langen illustren Artikel, der Scheußlichkeiten anreiht, aber dem Affen auf Dirlewangers Schulter zu viel Zucker gibt. —Gerhard Zwerenz, Dirlewangers SS-KZler, Neues Deutschland, (26.07.2008).
[60] Richie, s. 469, 414.
[61] Richie, s. 306.
[62] MacLean, s. 187.
[63] Richie, s. 255.
[64] Richie, s. 463.
[65] Richie, s. 3, 627.
[66] Richie, s. 14, 20, 131.
[67] Richie, s. 362.
[68] Richie, s. 637.
[69] Karl-kenttätykistä ks. Richie, s. 418-419.
[70] Rolf-Dieter Müller, The Unknown Eastern Front: The Wehrmacht and Hitler's Foreign Soldiers, I.B. Tauris & Co., London, (2014), s. 222.
[71] Blood, s. 235; RONA-yksiköstä ks. Reitlinger, s. 375-377, 390.
[72] Richie, s. 309; "Kaminski" on tyypillinen juutalainen sukunimi. David S. Zubatsky ja Irwin M. Berent, Sourcebook for Jewish Genealogies and Family Histories, Avotaynu, Teaneck, (1996), "Kaminski”, s. 200-201; Heinrich W. Guggenheimer ja Eva H. Guggenheimer, Jewish Family Names and Their Origins: An Etymological Dictionary, Ktav Publishing House, New York, (1992), "Kaminski", s. 381.
[73] Richie, s. 320-321.
[74] Richie, s. 320.
[75] Richie, s. 316, 319.
[76] Richie, s. 324-326.
[77] Richie, s. 337-338, 340, 350.
[78] Richie, s. 323, 331-332.
[79] Richie, s. 313.
[80] Richie, s. 351.
[81] Blood, s. 235-236, 288, 290; MacLean, s. 187-188; Richie, s. 352, 355; Stein, s. 293; Reitlinger, s. 377, 468; Zaloga, s. 26.
[82] Snyder, s. 303; ”Kaminskin miesten ryöstelyt ja raiskaukset saivat niin suuret mittasuhteet, että Himmler lopulta hajotti tämän rosvoilevan palkkasotilaiden joukkion. Kaminski ilmeisesti joutui hallitsijoidensa kehittämän murha-salaliiton uhriksi.” —Rolf-Dieter Müller, s. 222-223.
[83] Halik Kochanski, The Eagle Unbowed: Poland and the Poles in the Second World War, Harvard University Press, (2012), s. 429.
[84] Richie, s. 333, 335.
[85] Richie, s. 27, 282.
[86] Blood, s. 258, 267.
[87] Stein, s. 297; Ksm. MacLean, s. 205.
[88] Ingrao, s. 96.
[89] MacLean, s. 223; Tyson, s. 436.
[90] Ingrao, s. 2; Richie, s. 646; Clark, s. 460; Stein, s. 437, v. 687, lainaa, Alan Clark, Barbarossa: The Russian-German Conflict, 1941-1945, William Morrow & Co., New York, (1965), s. 460.
[91] Oskar Dirlewangerin erilaisista kuolemis,- selviytysmis- tai katoamistarinoista ks. Ingrao, s. 174-182; MacLean, s. 13, 225, 226, 229, 243-244, 249-260, 263; Richie, s. 646; Reitlinger, s. 463; Clark, s. 391, v. 3; Crowe, s. 346; Stein, s. 437, v. 687; Tyson, s. 436; McQueen, s. 69-70.
[92] MacLean, s. 262; Ksm. Blood, s. 138.
[93] Natsinukkejen sisäkuvat ovat ainakin osittain tallennettu samassa paikassa, jossa kuvattiin myös Bloody Pit of Horror (1965) ja Blood for Dracula (1974). Leimallinen "paholaistakka" on havaittavissa jokaisessa kolmessa elokuvassa.
[94] Snyder, s. 248; Stein, s. 292.
[95] Robert Aldrichin juutalaisesta syntyperästä ks. Encyclopaedia Judaica, 2nd ed., Vol. 1, Macmillan Reference USA, Michigan, (2007), s. 606-607.
