Horst Wessel oli ammatiltaan parittaja ja sai surmansa tappelussa toisen parittajan Ali Höhlerin kanssa.[1] —Roger Manvell ja Heinrich Fraenkel
Berliinin juutalaiskadulla (Jüdenstrasse 51/52) kasvanut[2] ja 22-vuotiaana ammuttu SA-rynnäkköjohtaja Horst Wessel[3] oli kansallissosialistien kuuluisin marttyyri. Wesselin tekemä kappale Horst-Wessel-Lied toimi natsien epävirallisena kansallislauluna.
Horst Wessel
Virallisen version mukaan Wessel riitaantui vuokraemäntänsä Elisabeth Salmin kanssa maksamattomista vuokrista, jonka seurauksena Salm palkkasi kommunisti Ali Höhlerin tappamaan Wesselin.
Vaihtoehtoisen version mukaan syyskuussa 1929 SA-yksiköstään eronnut tai erotettu Wessel[4] oli tavannut Café Mexiko -baarissa 24-vuotiaan prostituoidun Erna Jaenichen. Wessel muutti Jaenichen asuntoon ja alkoi parittaa häntä. Jaenichen entiset kommunistisutenöörit Ali Höhler ja Georg Ruhnke olivat raivoissaan tapahtumasta ja murhasivat Wesselin kostoksi.[5]
Natsien keskuudessa "Barrikadi-Albertina" tunnetun Berliinin SA-johtajan Albert Sprengelin on jopa annettu suoraan sanoa [natsien Horst Wessel -elämäkerrassa]: "Pohjimmiltaan Erna Jaenichen tulee aina olemaan ja pysyy asiana, jota hän ennen oli: Alexanderplatzilta kotoisin olleena likaisena huorana!". Berliinin SA:n noususta kertoneet kansallissosialistiset historialliset kertomukset eivät piilottaneet tosiasiaa, että jotkut pääkaupungin SA-miehet ansaitsivat elantonsa parituksella. Neuköllnin SA-Sturm 25 -rynnäkkö jopa tunnettiin "Sutenöörirynnäkkönä" (Ludensturm).[6] —Daniel Siemens
Kansallissosialistit väittivät, että Wessel oli itse säveltänyt ja sanoittanut Horst-Wessel-Liedin, vaikka sanoitus oli alkujaan kommunisti Willi Bredelin ja sävellys 1800-luvulla eläneen Peter Corneliuksen. Vuonna 1937 jopa kaksi natsi-saksalaista tuomioistuinta julisti Horst-Wessel-Liedin plagiaatiksi.[7]
Puolueen hymnistä pitkään jatkuneesta kinasta tuli hiljalleen taakka natsi-puolueelle, kunnes lopulta Joseph Goebbels päätti henkilökohtaisesti puuttua asiaan ja laittoi lopun kiistanalaisuudelle. Hän aloitti toukokuussa 1937 kieltämällä laulun melodian alkuperää käsittelevien kirjoitusten julkaisut.[8] —Daniel Siemens
Hanns Heinz Ewers
Hanns Heinz Ewers, 1871-1943
Natsipuolueen jäsen, homoseksuaali Hanns Heinz Ewers[9] oli aikansa merkittävimpiä kauhufiktiokirjailijoita.[10] Vuonna 1933 Hitler antoi toimeksiannon Ewersille kirjoittaa Wesselistä myyttiä rakentavan propaganda-elämäkerran.[11]
Marraskuussa 1933 edesmenneen Wesselin naisystävä Erna Jaenichen haastoi Ewersin ja hänen kustantamonsa oikeuteen, koska Ewers oli paljastanut elämäkerrassaan, että Jaenichen oli prostituoitu. Jaenichen vaati, että kirjan myynti lopetetaan, mutta hän ei onnistunut ja romaanista tuli bestseller.[12]
Mika Waltari, 1908-1979
Samana vuonna 1933 Ewersin romaanin suomensi nimellä Horst Wessel: Eräs saksalainen kohtalo raivoisa natsipropagandisti Mika Waltari.
Mika Waltari
Pakkotilan näytelmän [Yö yli Euroopan] tekemiseen aiheuttivat salaisten kommunistitoimitsijoiden pidätykset ja IKL:n julkinen uho. Sisällöllä on eittämätön yhteys myös Waltarin suureen mokaan - hän suomensi omasta aloitteestaan WSOY:lle syksyllä 1933 romaanin Horst Wessel. Waltari piti jo ennen julkaisua esitelmän kirjasta ja siihen sommittelemistaan taistelulauluista Kerho 33 -kirjallisuuskerhossa. Natsiteos kuvasi pateettisesti kansallis-sosialismin katutaisteluvuosia, joina liikkeen marttyyrihahmon Horst Wesselin sanottiin hakeutuneen käännytystyössään Berliinin kovimpiin punaisiin kortteleihin huorien ja vallankumousta ajaneiden kommunistien keskelle. Horst Wesselin herättämän tyrmistyksen ilmaisi Sylvi-Kyllikki Kilpi Suomen Sosialidemokraatissa kirjoittamalla, että julkaisulla "ei ole voinut olla muuta tarkoitusta kuin natsipropagandan levittäminen ja tehostaminen meillä". [...] Waltarin varhaisia poliittisia kannanottoja käsitellään nykyään ultrapehmein silkkihansikkain, niin tekee Waltarin elämäkerturi Panu Rajalakin.[13] —Jussi Karjalainen
________________________
[1] Roger Manvell ja Heinrich Fraenkel, Goebbels: Hitlerin mainosmies, Tammi, Helsinki, (1960), s. 98.
[2] Daniel Siemens, The Making of a Nazi Hero: The Murder and Myth of Horst Wessel, I.B.Tauris & Co., London, (2013), s. 15, 24, 149.
[2] Daniel Siemens, The Making of a Nazi Hero: The Murder and Myth of Horst Wessel, I.B.Tauris & Co., London, (2013), s. 15, 24, 149.
[3] Yet the pastor [Ludwig Wessel] was not only aggressive with words; there is evidence, too, of physical aggression. During his Kaunas period he was investigated for assault and battery. On the evening of 21 July 1916, while on holiday with his children at a spa in Bad Nenndorf, an altercation arose. A boy approximately 14 years old was supposedly bothering the younger Wessel children while playing in the spa gardens. The pastor was incensed, and demanded to see the boy’s parents. When the boy refused, the indignant paterfamilias struck him. Wessel later defended himself by saying that he merely ‘pulled the boy’s arm’ and lashed him ‘around the buttocks’ with his walking stick. But that was not the end of it. Wessel was taken to task by the boy’s father, a Jewish horse-dealer from Berlin named Carl Blumenberg, shortly after the incident and gave the latter three ‘slaps in the face’. Blumenberg’s wife pressed charges against him. On 19 May 1917, Ludwig Wessel was found guilty of ‘light, wilful bodily harm’ before the garrison court of Kaunus, and given a fine of 50 marks. The sentence had no further consequences for his work with the church, but he did retire just a few months later from ‘employment in military service’. —Daniel Siemens, s. 26; [Neo-Nazi priestess Savitri Devi's comppanion] Muriel [Gantry] managed to amuse her. In 1950, aboard the steamer Iona bound for Greece, she admitted thinking Horst Wessel a type of sausage. Poker-faced Savitri cracked a grin and replied: 'A sausage! Oh, I should be so angry with you, but i cannot. It is too funny!' —Joseph Howard Tyson, The Surreal Reich, iUniverse, Bloomington, (2010), s. 501, v. 28.
[4] Siemens, s. 76.
[5] Siemens, s. 3-4, 12, 13, 14, 16, 73, 79, 83-87, 125, 174, 181, 182; Hans Peter Bleuel, Sex and Society in Nazi Germany, J. B. Lippincott Co., New York, (1973), s. 3; Joachim C. Fest, The Face of the Third Reich, Weidenfeld & Nicolson, London, (1970), s. 92; Louis L. Snyder, Encyclopedia of the Third Reich, Wordsworth Editions, Hertfordshire, (1998), s. 171; Ronald Hayman, Hitler and Geli, Bloomsbury, London, (1997), s. 139; Tyson, s. 343; Jouni Hokkanen, ”Total Film: Kolmannen valtakunnan elokuva”, Blood Ceremony, #5, S-ART/Blood Ceremony, Vantaa, (2009), s. 31; There is disagreement about what happened in the ensuing minutes. Some claim that Wessel reduced his chances of survival by refusing treatment from his landlady’s Jewish general practitioner, Dr Max Selo, who lived nearby and was called in to help. This seems unlikely though, considering the state Wessel was in. Erna Jaenichen later explained to the court that the allegation made by the lawyers of the accused that Wessel initially refused the help of a Jewish doctor was in no way true. [...] In the vast Nazi literature about Horst Wessel there is not a single detailed description of his killers’ trial. The topic is a delicate one. Should the German people know about the circumstances surrounding and the reasons for the death of this ‘young hero’? This was Klaus Mann, writing in 1939. His words suggest that a hidden truth suppressed by the Nazis had come to light in the September 1930 trial. [...] In contrast to his 1934 essay Homosexuality and Fascism, Mann went so far in his first Wessel text to positing a link between Fascism and homosexuality. Homosexuality, Mann argued, was a pillar of the Nazi movement, ‘however compromising this may sound for homosexuals’. His observations were hardly original – what with the many jokes circulating in the Weimar Republic about the boys from the ‘Brown House’ (party headquarters) in Munich – but it was nonetheless a political hazard to openly make such claims. In the case of Klaus Mann, a homosexual himself, his anti-gay agitation against the Nazis clearly had strains of self-abasement. [Bertolt] Brecht, for his part, compared the whole of Nazi politics with sexual exploitation. —Daniel Siemens, s. 10, 93, 183; Ksm. Siemens, s. 179.
[6] Siemens, s. 84; "Ludensturm"-yksiköstä ksm. Fest, s. 151.
[7] Erika Mann, School for Barbarians: Education Under the Nazis, Modern Age Books, New York, (1938), s. 65-66; Ksm. Siemens, s. 166-168; Snyder, s. 171; Ernst Hanfstaengl, Hitler: The Missing Years, Eyre & Spottiswoode, London, (1957), s. 149.
[8] Siemens, s. 169.
[9] Siemens, s. 112; Florence Tamagne, A History of Homosexuality in Europe, Vol. I: Berlin, London, Paris, 1919-1939, Algora, New York, (2004), s. 95, 99-100; James W. Jones, "Acceptable Homosexual Heterosexuality: Hanns Heinz Ewers's Fundvogel and National Socialist Ideology", International Journal of Sexuality and Gender Studies, Kluwer Academic Publishers-Plenum Publishers, Volume 6, Issue 4, (2001-10-01); Lothar Machtan, The Hidden Hitler, Basic Books, New York, (2001), s. 127-128, 277-278; Ksm. Arthur J. Magida, Nazi Séance: The Strange Story of the Jewish Psychic in Hitler's Circle, Palgrave Macmillan, New York, (2011), s. 164, 258, v. 8.
[10] Hanns Heinz Ewersin kauhufiktiosta ks. Antti Alanen ja Asko Alanen, Musta peili: Kauhuelokuvan kehitys Prahan ylioppilaasta Poltergeistiin, Suomen elokuva-arkisto, Helsinki, (1985), s. 28, 197; Harto Hänninen ja Marko Latvanen, Verikekkerit: Kauhun käsikirja, Toinen uudistettu painos, Otava, Helsinki, (1996), s. 38.
[11] On 3 November 1931, Ewers, who was celebrating his 60th birthday, met with Adolf Hitler in Munich. He later claimed that it was Hitler himself who commissioned him to write a ‘great SA novel’. Most likely it was the other way around: Ewers presented his idea and tried to win Hitler’s approval. On the very same day he was admitted into the party as member No. 659,057. —Daniel Siemens, s. 111-112.
[12] Siemens, s. 84, 124; Erna Jaenichen testified in court in 1930 that in the end they were living off the charity of Wessel’s mother. Horst had also borrowed 'some money' from relatives in Hanover. —Daniel Siemens, s. 73.
[13] Jussi Karjalainen, Onko Mika Waltarille aihetta heilauttaa natsikorttia?, Helsingin Sanomat, (21.11.2012).
