Komedia-arvojen lisäksi Suomen äärioikeistojärjestöt samaistuvat muiden maiden vastaaviin oikeisto- ja vasemmistojärjestöihin myös toisessa mielessä: tuloksettomuudessa.
Vuonna 2018 tutkimuskoordinaattori Tommi Kotonen kirjoitti kirjan Suomen äärioikeistojärjestöistä Politiikan juoksuhaudat: Äärioikeistoliikkeet Suomessa kylmän sodan aikana, joka käy läpi kaikki Suomen merkittävät äärioikeisto-järjestöt toisen maailmansodan päättymisestä kylmän sodan päättymiseen asti (1945-1991).
Kirjassa luetellaan kaikki suurimmat mellakat, pommi-iskut, tuhopoltot sun muut primitiivisten villi-ihmisten julkiset teot, joita väkivaltaiset äärioikeistolaiset suorittivat Suomessa yli 50 vuoden aikana. Tästä huolimatta kirjassa ei mainita edes yhtä kuolemaan tai vaikeaan vammautumiseen johtanutta väkivallantekoa.[1]
Vuonna 2016 entinen uusnatsijohtaja Henrik Holappa, jolla oli järjestön johtamisen aikaan somalialainen naisystävä ja joka on sittemmin mennyt naimisiin kiinalaisen naisen kanssa,[2] kirjoitti tilityskirjan Minä perustin uusnatsijärjestön: Suomen Vastarintaliikkeen ex-johtajan muistelmat. Myöskään tässä kirjassa ei mainita edes yhtä murhaa tai vaikeaa vammauttamista, jonka suomalaiset uusnatsit olisivat saaneet aikaiseksi.
Vuonna 2013 vasemmistolaiset Dan Koivulaakso, Mikael Brunila ja Li Andersson kirjoittivat kirjan Äärioikeisto Suomessa,[3] joka pyrki tuomaan esiin kaikki äärioikeiston suorittamat vakavat rikokset. Nolla kuolemaan tai vaikeaan vammautumiseen johtanutta tapausta. Ironisesti kirjan julkaisutilaisuus Jyväskylän kirjastossa vuonna 2013 toi mukanaan mainospuukotuksen, joka ei johtanut edes vaikeaan vammautumiseen.[4]
Vuonna 2001 vasemmistolainen Vesa Puuronen toimitti erilaisten kirjoittajien artikkeleista koostuvan Joensuun skinheadeja käsittelevän kirjan Valkoisen vallan lähettiläät: Rasismin arki ja arjen rasismi.[5] Kirjasta löytyy tarkat tilastot kaikista järjestelmään kirjatuista Joensuun skinheadien tekemistä rikoksista: Ei yhtäkään kuolemaan tai vaikeaan vammautumiseen johtanutta rikosta.
Vaikka uusnatsijärjestöjen jäsenet ovat useasti tuomittuja väkivalta,- huumausaine-, omaisuus jne rikollisia, he eivät silti saa murhattua tai vaikeasti vammautettua edes yhtä vastapuolen poliittisen ideologian edustamaa väkivaltarikollista.
Mikäli uusnatsit, skinheadit, äärioikeistolaiset jne eivät ole 70 vuoden aikana saaneet - "omasta synnynnäisestä halustaan", "ulkoisesta provokaatiosta" (esim. sotilastiedustelupalvelut) tai erilaisten tekijöiden synteesistä huolimatta - murhattua tai vaikeasti vammautettua edes yhtä heidän vastapuolen edustamaa väkivalta- ja/tai seksuaalirikollista, on kyseessä näennäiseen vihamielisyyteen ja järjestöhistorian pitkäkestoisuuteen suhteutettuna kaikista Suomen ääriliikkeistä kukkahattutätisimmät toimijat, joista ei ole ollut edes sitä vähää hyötyä Suomen sivistyneesti käyttäytyville kansalaisille.[6]
Sen sijaan vuonna 1949 perustettu Pohjois-Atlantin liitto (Nato) ja vuonna 1877 perustettu P2 (Propaganda Due) -vapaamuurariloosi ovat yhdessä saaneet aikaan enemmän tuloksia tuottaneita terroritekoja, pommi-iskuja ja salamurhia kuin kaikki maailman muut näpertelyjärjestöt yhteensä.
Toisen maailmansodan jälkeen Naton operaatio Gladio ja P2-vapaamuurariloosi perustivat, rahoittivat ja johtivat ääriuusnatsi- ja äärikommunistijärjestöjä Italiassa sekä muissa Euroopan maissa. Yhteistyössä sotilastiedustelu-palveluiden ja Sisilian mafian kanssa Naton ja P2:n oikeisto- ja vasemmistojärjestöt suorittivat satoja siviilejä tappaneita salamurhia, pommi-iskuja ja terroritekoja.
Kuten arvata saattaa Hessenin osavaltio piti täysin uskomattomana ja kestämättömänä, että Valkoinen talo oli salaa kouluttanut saksalaisia uusnatseja, joiden tappolistoilla oli maan kunnianarvoisimpia kansalaisia. [...] [Hessenin pääministeri August] Zinn oli niin raivoissaan, että hän päätti ottaa skandaalin esille liittopäivillä Yhdysvaltain ankarasta painostuksesta huolimatta. Ja 8. lokakuuta 1952 Länsi-Saksan kansa ja kansainvälinen lehdistö saivat ensimmäisen kerran tietää, että Saksassa toimi Yhdysvaltain rahoilla salaisia uusnatsiarmeijoita.[7] —Daniele Ganser
Paljastus oli järkyttänyt Italian kansaa, joka joutui toteamaan, että maassa toimi vaikutusvaltainen vapaamuurariloosi, joka "piilovaltiona valtiossa" piteli italialaisen yhteiskunnan lankoja käsissään. [...] P2 oli armoton vastustajilleen, ja se on yhdistetty lukuisiin murhiin ja salajuoniin.[8] —Hanne-Luise Danielsen
Yllätyksettömästi Suomen Gladio-verkosto oli kaikkien maiden Gladio-verkostoista epäpätevin. Verkosto jäi välittömästi perustamisensa jälkeen kiinni kesällä 1945 ennen kuin jäsenet kerkesivät suorittaa ensimmäistäkään terroritekoa, pommi-iskua tai salamurhaa.[9]
Edellä mainituissa Suomen äärioikeistoa käsittelevissä kirjoissa, jotka olivat kirjoittaneet Tommi Kotonen, Henrik Holappa, Dan Koivulaakso, Mikael Brunila, Li Andersson ja toimittanut Vesa Puuronen ei mainita Naton operaatio Gladiota tai P2-vapaamuurariloosia kertaakaan.
Kaikki edellä mainitut kirjat ovat muiltakin informaatioarvoiltaan joko huonoja (Kotonen) tai erittäin huonoja (kaikki muut).
Sitä vastoin sveitsiläisen Daniele Ganserin vuoden 2005 kirja Naton salaiset armeijat: Operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa on ainoa suomenkielelle käännetty lavastettuihin hyökkäyksiin (tai "false flag" -operaatioihin) keskittynyt teos ja siten oletusarvoisesti merkittävin suomenkielinen äärioikeistoa ja äärivasemmistoa käsittelevä tietokirja.
Ganserin kirja osoittaa jälleen kerran itsestään selvän tosiasian, että äärijärjestöt ovat tiedustelupalveluiden, vapaamuurariloosien ja vastaavien tahojen perustamia, rahoittamia ja johtamia.
Italian parlamentin Gladiota ja Italian terrori-iskuja tutkinut valiokunta teki yhteenvedon vuonna 2000: "Näiden joukkomurhien, pommi-iskujen ja sotatoimien järjestämisestä, edistämisestä tai tukemisesta vastasivat Italian valtiokoneiston sisällä operoineet henkilöt ja, kuten viime aikoina on paljastunut, Yhdysvaltain tiedustelujärjestelmään kytkeytyneet henkilöt."[10] —Daniele Ganser
CIA tukee mitä tahansa ääriryhmää huolimatta siitä kuinka äärimmäinen ryhmä on. [...] CIA haluaa kaiken sortin ääriryhmiä ympäri Yhdysvaltoja. Heitä ei kiinnosta se mihin sinä uskot tai se mitä sinä teet, kunhan teet jotain. Näitä ryhmiä käytetään ihmisten ohjailuun, koska osa ihmisistä tulee olemaan innoissaan mistä tahansa näiden ryhmien keksimästä hölmöstä ideasta ja osa ihmisistä tulee olemaan äärimmäisesti ideaa vastaan. Siten sinulla on välittömästi yhteenotto, joka ojennettiin hopeatarjottimella. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Päästät vain nämä ihmiset vapaiksi, annat heidän hyökätä toistensa kimppuun ja saat sodan käsiisi.[11] —Eustace Mullins
____________________
[1] Tommi Kotonen kirjoittaa valtakunnanjohtaja Pekka Siitoinin järjestöön liittyneestä tuntemattomasta henkilöstä, joka päätyi vankilaan taposta: "Lyhytaikaiseksi jääneeseen Kansanliittoon ehti liittyä myös räjähteistä kiinnostunut nuori mies, joka suojelupoliisin mukaan 'halusi tehdä uuteen yhdistykseen ns. 'mustan siiven'. Viimeksi mainittu olisi tehnyt iskuja valittuihin kohteisiin. Näitä olisivat olleet juutalaisten, kommunistien ja eräiden vähemmistöryhmien (Seta) toimitilat'. Aiemmin muun muassa presidentti Koiviston murhaa suunnitellut mies, jonka radikaaleja puuhia oli ehditty seurata suojelupoliisissakin jo 1970-luvun lopulta, päätyi kuitenkin pian vankilaan taposta tuomittuna." —Tommi Kotonen, Politiikan juoksuhaudat: Äärioikeistoliikkeet Suomessa kylmän sodan aikana, Atena Kustannus Oy, Jyväskylä, (2018), s. 202; Tekstistä ei käy selväksi liittyikö tappo poliittiseen ideologiaan ja oliko tapettu vasta-aatteen edustaja. Mikäli teko olisi liitettävissä poliittiseen ideologiaan, olisi todennäköistä, että Tommi Kotonen olisi maininnut asiasta, koska hän pyrkii tekemään linkityksen kaikissa muissakin lievempien rikosten tapauksissa, joissa linkki vaikuttaa vähintään todennäköiseltä.
[2] Henrik Holappa, Minä perustin uusnatsijärjestön: Suomen Vastarintaliikkeen ex-johtajan muistelmat, Into Kustannus Oy, Helsinki, (2016), s. 114-117, 192.
[3] Dan Koivulaakso, Mikael Brunila ja Li Andersson, Äärioikeisto Suomessa, Toinen painos, Into Kustannus Oy, Helsinki, (2012); Äärioikeisto Suomessa -kirjasta ksm. Tosi-tv-idea: Gladio-Gladiaattorit.
[4] "Jyväskylän kirjastopuukotus tapahtui 30. tammikuuta 2013 Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuudessa Jyväskylän kaupunginkirjastossa. Yhteenotto syntyi, kun kolme henkilöä pyrki tilaisuuteen ja tilaisuuden järjestäjät estivät sen. Yhteenotossa yhtä tapahtuman järjestäjää viillettiin teräaseella ja hyökkääjiä lyötiin teleskooppipatukalla."
—Wikipedia, Jyväskylän kirjastopuukotus.
[5] Vesa Puuronen (toim.), Valkoisen vallan lähettiläät: Rasismin arki ja arjen rasismi, Vastapaino, Tampere, (2001); Ksm. Kyösti Pekonen (toim.), The New Radical Right in Finland, The Finnish Political Science Association, Jyväskylä, (1999), jossa ei myöskään mainita yhtäkään kuolemaan tai vaikeaan vammautumiseen johtanutta Suomen äärioikeiston väkivallantekoa.
[6] Uusnatsien tuloksia tuottavaa gladiaattoritoimintaa jouduttiin odottaa vuoden 2016 syykuuhun asti eli 70 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Sittemmin lakkautetun Suomen Vastarintaliikkeen (SVL) jäsen, useasti tuomittu väkivaltarikollinen ja jalkapallohuligaani Jesse Torniainen potkaisi vihaista narkomaania ja omaisuusrikollista Jimi Joonas Karttusta hyppypotkulla mahaan sillä seurauksella, että Karttunen kaatui maahan, löi päänsä ja sai aivoverenvuodon. Hoidosta kieltäytynyt Karttunen kuitenkin käytti sairaalassa huumeita, karkasi sairaalasta käyttääkseen lisää huumeita ja löydettiin myöhemmin kotoaan kuolleena huumeiden yliannostukseen ja/tai hoitamatta jätettyyn aivoverenvuotoon. "Ideologiasta johtuneen poliittis-rasistisen viharikoksen" sijaan tapahtuma oli kokonaisuudessaan itsemurhausmainen voitto-voitto-tilanne, jossa kumpikin väkivaltainen ja rikollinen osapuoli edusti yhteiskunnan tuhoisaa ainesosaa. Jesse Torniaisen rikostaustasta ks. Holappa, s. 201.
[7] Daniele Ganser, Naton salaiset armeijat: Operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa, Like, Helsinki, (2009), s. 290-291.
[8] Hanne-Luise Danielsen (toim.), Historian käännekohtia: Salaperäiset piilovaikuttajat, Bonnier Publications International As, Tanska, (2013), s. 92, 94; P2-vapaamuurariloosista ksm. Ganser, s. 116-117; Hannu Yli-Karjanmaa, Valtiot ja terrorismi: Katsaus propagandan luomien kulissien taakse, Multikustannus, Vaajakoski, (2008), s. 157, 158, 162, 163-165, 171-172; Danielsen, s. 91-95.
[9] Ganser, s. 269-270.
[10] Ganser, s. 37, v. 35; "Huolestuttavin piirre operaatio Gladiossa on sen ilmeinen kytkentä vallankaappaus-hankkeisiin ja terrorismiin. Ei ole myöskään olemassa todisteita siitä, että nämä organisaatiot olisi lakkautettu, vaikka niin on vakuutettu." —Hannu Yli-Karjanmaa, s. 153-154.
[11] Randy Atkins, The Neo-Zionist Order: Who Rule Your Rulers – My Interview with Eustace Mullins, DVD, Arsenal of Hypocrisy, USA, (2005), 0:53:00.
[11] Randy Atkins, The Neo-Zionist Order: Who Rule Your Rulers – My Interview with Eustace Mullins, DVD, Arsenal of Hypocrisy, USA, (2005), 0:53:00.
