Saksalainen ristiriitaisuus juutalaisia kohtaan saavutti absurdisimmat mittasuhteet "rotuekspertti" Ludwig Ferdinand Claussin (1892-1974) tapauksessa.[1] —Joseph Howard Tyson
Antropologian professori Ludwig Ferdinand Clauss oli yksi natsi-Saksan johtavimmista rotuteoriitikoista, joka väitti olleensa vastuussa natsien rotuopeista.[2] Claussin teokset, kuten "Pohjoismainen sielu" (1923), "Rotu ja sielu" (1926) sekä "Rotu ja luonne" (1936) toimivat osana natsien rotuteorioiden akateemista pohjaa.
Vuonna 1925 tehdessään kenttätyötä Palestiinassa, Clauss rakastui juutalaiseen antropologiin, sionisti Margarete Landéen.[3] Clauss kääntyi Islamiin ja Landé hylkäsi sionismin. Clauss ei kuitenkaan mennyt naimisiin Landén kanssa, jotta hän pystyi säilyttää uskottavuutensa natsi-piireissä.
Vuonna 1936 Clauss meni naimisiin Mechtilde von Wuchnowin kanssa. Von Wuchnowin palkkaamat yksityisetsivät saivat kuitenkin selville, että Clauss petti häntä Landén kanssa. Von Wuchnowin ilmiantoi parin lukuisille natsivirkailijoille, joista yksi oli Claussin läheinen ystävä tohtori Walther Gross, joka johti natsipuolueen rotupolitiikan yksikköä.
Kun Gross oli nuhdellut Claussia ”kansallissosialististen perinteiden häpäisystä”, vastasi Clauss syytökseen ilmoittamalla Grossille, että hän harrasti seksiä Landén kanssa, koska hänen täytyi tutkia juutalaista lähietäisyydeltä samaan tapaan kuin tieteellinen tutkija tutkisi tautia.
Clauss ei antanut Landén joutua Gestapon käsiin, joten Clauss yritti "arjalaisoida" Landén väärentämällä hänelle uudet kömpelöt sukutaulut. Kun tämä ei tuottanut tuloksia, Clauss tarttui hakkuun ja lapioon. Clauss teki takapihalleen maanalaisen piilopaikan, jossa Lande piilotteli natseja vuodet 1942-1945.[4] Toisen maailmansodan jälkeen Clauss ja Landé jatkoivat rotusielu-tutkimuksiaan.
________________________
[1] Joseph Howard Tyson, The Surreal Reich, iUniverse, Inc., Bloomington, (2010), s. 446.
[2] Lionel Gossman, Brownshirt Princess: A Study of the "Nazi Conscience", Open Book Pub., Cambridge, (2009), s. 157, v. 8.
[3] Tyson, s. 446; Christopher M. Hutton, Race and the Third Reich: Linguistics, Racial Anthropology and Genetics in the Dialectic of Volk, Polity Press, Cambridge, (2005), s. 57; Gossman, s. 157, v. 8; Heather Pringle, The Master Plan: Himmler's Scholars and the Holocaust, Hyperion, New York, (2006), s. 415, v. 7.
[4] Tyson, s. 446-447; Pringle, s. 415, v. 7.
