Vuoden 1938 marraskuun 9. ja 10. päivän välisenä yönä toteutettu “kristalliyö”-nimellä tunnettu pogrom oli toista maailmansotaa edeltäneen natsi-Saksan pahamaineisin juutalaisiin kohdistunut hyökkäys. Terminä “kristalliyö” viittaa yön aikana rikottujen ikkunoiden kiliseviin lasinsiruihin.[1]
Juutalaisten ja arjalaisten välisten seksuaalisten suhteiden kieltävästä lainsäädännöstä huolimatta Berliinissä [kristalliyön aikana] arjalaisjoukkiot raiskasivat lukuisia juutalaisia naisia.[2] —Flint Whitlock
Kristalliyön iskujen aikana tuhottiin 1300 synagogaa, 7500 liikettä vandalisoitiin ja 236 juutalaista murhattiin sekä 30,000 lähetettiin keskitysleireille.[3]Iskujen tarkoitus oli terrorisoida saksan-juutalaista väestöä, jotta he muuttaisivat natsi-Saksasta Palestiinaan tulevaa Israelin valtion perustamista varten.[4]
Yksityiskohtaiset suunnitelmat siitä mitä marraskuun 9. ja 10. päivien yönä tulisi kolmannessa valtakunnassa tapahtumaan, ja vauhti jolla käskyt kierrätettiin sekä toteutettiin, ovat paras todistusaineisto siitä, ettei kristalliyö ollut hetken mielijohteesta toteutunut oikeudenmukaisen vihan purkaus. [...] Esimerkiksi niinkin aikaisin kuin helmikuussa 1938 "erittäin luotettava yksityinen lähde, joka voidaan jäljittää SS-johtajiston korkeimpiin portaisiin" varoitti Palestiinan sionistijohtajia "aikomuksesta toteuttaa lähitulevaisuudessa Saksassa suurenluokan aito ja dramaattinen pogrom."[5] —Jonathan Kirsch
Kristalliyön tuleva pogrom sai virallisen alkunsa, kun 7. marraskuuta puolanjuutalainen sionisti Herschel Grynszpan[6] ampui Pariisissa toimineen natsi-Saksan lähetystöneuvos Ernst vom Rathin.[7] 17-vuotiaan Grynszpanin motiivin oletettiin olleen kosto siitä, että natsit olivat karkottaneet hänen vanhempansa Saksasta Puolaan.[8]
Vom Rath haudattiin valtiollisin juhlamenoin tilaisuudessa, jota Hitler kunnioitti läsnäolollaan.[9] Natsien propaganda ylisti vom Rathia kansainvälisen juutalaisuuden kolmatta valtakuntaa vastaan käymän taistelun ensimmäisenä diplomaattisena veriuhrina.[10]
Järjestelmällisesti pitkään suunnitellulla kristalliyöllä[11] ei ollut todellisuudessa mitään tekemistä hetken mielijohteiden tai julkisesti esitettyjen poliittisten motiivien kanssa.
Herschel Grynszpan ja Ernst vom Rath
[...] Vihjaus, että kolmannen valtakunnan virallinen lähettiläs oli juutalaisista pojista pitävä seksuaalipeto, olisi ollut nolo ja jopa räjähtävä asia.[12] —Jonathan Kirsch
Lähetystöneuvos Ernst vom Rath oli Gestapon tutkinnan alla, koska hän ei ollut esittänyt riittäviä juutalaisvastaisia kannanottoja.[13]
Ernst vom Rath oli myös tunnettu hahmo Pariisin homoseksuaaliyhteisössä, jossa häntä kutsuttiin "Madame lähettilääksi" ja "Pariisin Notre Dameksi".[14]
Ernst vom Rathin veli, eskadroonayksikön ratsumestari ja yliluutnantti Gustav Rath oli tuomittu vuodeksi vankilaan harjoitettuaan homoseksuaalisia toimia yksikkönsä alaisten kanssa.[15]
Ernst vom Rath oli tavannut miesprostituoituna työskennelleen Herschel Grynszpanin edelleen 2010-luvulla pystyssä olevassa Le Boeuf sur le Toit "Härkä katolla" -homobaarissa, jonka jälkeen vom Rath raportoidusti paritti Grynszpania lähetystön silmäätekevien keskuu-dessa.[16]
Vom Rath asioi myös Berliinin röntgenologian instituutissa, jossa Israeliin muuttanut juutalainen tohtori Sarella Pomeranz yritti röntgensäteitä ampumalla parantaa vom Rathin Intian Kalkutasta saamaa peräsuolitippuria.[17]
Tohtori Pomeranzin mukaan Ernst vom Rathia hoidettiin instituutissa peräsuolitippurista, joka hoidosta vastanneen lääkärin mukaan oli tarttunut homoseksuaalisen kanssakäynnin seurauksena. Tohtori Pomeranzin mukaan hän suoritti lyhytaalto-sädetyshoitoa, jota siihen aikaan pidettiin tehokkaimpana hoitokeinona sairauteen. Tohtori Pomeranz ilmoitti, että hän muistaa Ernst vom Rathin siitä syystä kuka hän oli - ei yllättävää jos pitää mielessä, että instituuttia pyörittivät juutalaiset lääkärit, joista kaikki lopulta muuttivat maasta.[18] —Gerald Schwab
Grynszpanilla oli lukuisia mahdollisia motiiveja vom Rathin surmaamiselle: Hän oli vihainen perheensä karkotuksesta ja siitä, ettei vom Rath ollut lupauksistaan huolimatta hankkinut hänelle oleskelulupaa Ranskaan. Grynszpan ei välttämättä myöskään kestänyt ajatusta siitä, että hänen ja vom Rathin suhde päättyisi. Grynszpan oli saattanut olla myös vihainen siitä, että vom Rath oli tartuttanut peräsuolitippurinsa häneen.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan natsien oli tarkoitus käydä vuonna 1942 massiivinen näytösoikeudenkäynti Grynszpania vastaan, mutta Hitler lopulta kielsi kaikki juridiset toimenpiteet pelätessään, että tapahtumasta kehkeytyisi laajasti uutisoitu homospektaakkeli.[19]
Aika huvittava on ajatus, että niin arvossaan pidetty kolmannen valtakunnan edustaja harjoitti maansa lakien mukaan syntiä kahdesti.[20] —André Gide
Grynszpanin Endlösung on jäänyt mysteeriksi.[21] Vuonna 1960 Grynszpanin Saksasta Puolaan karkotetut ja lopulta Israeliin päätyneet vanhemmat[22] julistivat hänet kuolleeksi. Grynszpan oli aikoinaan itsekin yrittänyt muuttaa silloiseen Palestiinaan, mutta hän oli vuoden liian nuori, jonka seurauksena maahanmuuttohakemus hylättiin. Grynszpan ei jaksanut odottaa vuotta, joten Grynszpan perheineen päätti, että hän muuttaa setänsä luokse Ranskaan ja päätyi siellä tekemisiin Ernst vom Rathin kanssa.[23]
5. marraskuuta 2000 amerikanjuutalainen Jonathan Mark kirjoitti The New York Jewish Week -lehteen Grynszpanista ja vom Rathista artikkelin otsikolla "Seksi ja kristalliyö: Poikalelu (ja poikasalamurhaaja), joka aloitti sen kaiken",
Etenevissä määrin pyhien ja synkkien kristalliyö-muistotilaisuuksien yhteydessä oli liian epähienoa ja vaikeaa keskustella kurjasta homoseksuaalisuhteesta. Voin vannoa sinulle, että mikäli kaikki Grynszpanin tapauksessa olisi samaa, paitsi, että hän olisi Ernst vom Rathin sijaan maannut Anne Frankin tai jonkun toisen mukavan juutalaistytön kanssa, joka kristalliyö- ja holokaustimuistopäivä häneen kohdistuisi konferensseja, seminaareja, kouluteemapäiviä ja häntä kunnioitettaisiin israelilaisissa paraateissa.[24] —Jonathan Mark
Vuonna 2005 Grynszpanin ja vom Rathin välinen homoseksuaalisuhde inspiroi amerikanjuutalaista homoseksuaalia Harlan Greeneä kirjoittamaan aiheesta fiktiivisen novellin The German Officer's Boy.[25]
________________________
[1] "Kristalliyö"-termistä ks. Jonathan Kirsch, The Short, Strange Life of Herschel Grynszpan, Liveright, New York, (2013), s. 129-130.
[2] Flint Whitlock, The Beasts of Buchenwald: Karl & Ilse Koch, Human-Skin Lampshades, and the War-Crimes Trial of the Century, Cable, Wisconsin, (2011), s. 94; Ksm. Kirsch, s. 133, 134-135; Kristalliyön aikana natsit raiskaavat juutalaisen tytön myös Polttouhrit (1978) -minisarjassa.
[3] Kirsch, s. 129; Kristalliyön väkivallasta ks. Kirsch, s. 126, 130-132.
[4] Kirsch, s. 135-136, 138; Whitlock, s. 97, v. 17. Jack Fischel, The Holocaust, Greenwood Press, Santa Barbara, CA, (1933), s. 26; "Kristalliyön jälkeen Sionistiliitto Hazohar esitti julkisen vetoomuksen pohjoismaisille kansoille, jotta nämä tukisivat juutalaiskansan vaatimuksia Palestiinaan; niiden edustajien tuli kehottaa Englantia toteuttamaan Palestiinan mandaatissa ja Balfourin julistuksessa annetut lupaukset." —Taimi Torvinen, Kadimah: Suomen juutalaisten historia, Otava, Helsinki, (1989), s. 129, v. 4. Hannu Rautkallio, Ne kahdeksan ja Suomen omatunto: Suomesta 1942 luovutetut juutalaispakolaiset, Weilin+Göös, Espoo, (1985), s. 35.
[5] Kirsch, s. 128, v. 22.
[6] Kirsch, s. 10, 11-12, 26, 55.
[7] Based on the above surgical analysis, it seems clear that the Nazi regime had no interest in saving vom Rath's life. A successful assassination was of far greater propaganda value than an attempted assassination. The criminal response to a compatriot's shooting was determined on the one hand by their decision to sacrifice him for his three sins (homosexuality, treatment by a Jewish physician, and suspicion of spying), and on the other hand by officially making him a martyr, using his assassination as a pretext for the 'spontaneous' anti-Jewish pogrom of Kristallnacht. [...] Dr. Karl Brandt stands accused of betraying everything sacred in Medicine by covering up and falsifying medical information, deliberately neglecting the proper treatment of his compatriot and, inadvertently, also offering a pretext for a nationwide pogrom. —George M. Weisz, "Conspiracy in Paris, November 1938: Medical Fraud as Pretext for the Kristallnacht Pogrom", IMAJ, Vol. 13, (May 2011), s. 268, v. 24. Vivien Spitz, Doctors from Hell: The Horrific Account of Nazi Experiments on Humans, Sentient, Colorado, (2005), s. 189; Norbert Ehrenfreund, The Nuremberg Legacy: How the Nazi War Crimes Trials Changed the Course of History, Palgrave Macmillan, New York, (2007), s. 94-95, 150-152 ja v. 25. George M. Weisz, ”Seventy years since Kristallnacht”, Jerusalem Post, (November 9, 2008).
[8] Saksanjuutalaisen filosofin Hannah Arendtin mukaan Herschel Grynszpan oli Gestapo-agentti. Hannah Arendt, Eichmann in Jerusalem: A Report on the Banality of Evil, Rev. ed., The Viking Press, New York, (1965), s. 227-228; Kirsch, s. xii, xiii, 168-170, 203-204, 239, 263.
[9] Kirsch, s. 141.
[10] Kirsch, s. 140.
[11] Saul Friedländer, Nazi Germany & the Jews: The Years of Persecution 1933-39, Phoenix, London, (1998), s. 270.
[12] Kirsch, s. 231; Carlo Wolff, 'The Short, Strange Life of Herschel Grynszpan': The Mystery of One Odd WWII Figure, Pittsburgh Post-Gazette, (August 21, 2013 4:00 AM).
[13] Arendt, s. 227; Kirsch, s. 169, 239, 281; Ksm. Kisrch, s. 186-187, 188-189; Whitlock, s. 93, toinen alaviite; Charles Wighton, Heydrich: Hitler's Most Evil Henchman, Chilton, Philadelphia, (1962), s. 163; Publications about his life in Paris record him as devoted to work, quiet, private and frequenting meeting places of the gay community. Also recorded are his decency, his disappointment with the regime and his possible cooperation (as a double agent) with the French espionage. —George M. Weisz, s. 266, lainaa, Andy Marino, Herschel: The Boy Who Started World War II, Faber & Faber, London, (1995), s. 78-79, 144-146; Harlan Greene, The German Officer's Boy, Terrance Books, The University of Wisconsin Press, (2005), s. 198-205; Scott Andrew Selby, A Serial Killer in Nazi Berlin: The Chilling True Story of the S-Bahn Murderer, Berkley Books, New York, (2014), s. 33.
[14] Kirsch, s. 240, v. 28; Yotam Feldman, Before the Glass Began to Break, Haaretz, (Nov 13, 2008 12:00 AM Updated: 12:00 AM); Jonathan Mark, Sex and Kristallnacht: The Boy Toy (and Boy Assassin) Who Started It All, The New York Jewish Week, (11/05/2010 - 13:53).
[15] Kirsch, s. 240, v. 27; Yotam Feldman, Before the Glass Began to Break, Haaretz, (Nov 13, 2008 12:00 AM Updated: 12:00 AM).
[16] Kirsch, s. 240; G. S. Graber, The Life and Times of Reinhard Heydrich, Robert Hale, London, (1980), s. 126; Yotam Feldman, Before the Glass Began to Break, Haaretz, (Nov 13, 2008 12:00 AM Updated: 12:00 AM); Herschel Grynszpanin ja Ernst vom Rathin välisestä homoseksuaalisuhteesta ks. Kirsch, s. 174-178, 190, 226, 228-230, 231-232, 234-235, 238-239, 283; Louis L. Snyder, Encyclopedia of the Third Reich, Wordsworth Editions, Hertfordshire, (1998), s. 130.
[17] Kirsch, s. 240-241, v. 29; During 1935-36, while in Berlin, he contracted a homosexually transmitted infectious disease. To avoid discovery, he sought treatment from a Jewish doctor, Dr. Sarella Pomeranz. —George M. Weisz, s. 266, lainaa, Friedrich Karl Kaul, Der Fall des Herschel Grynszpan, Academie Verlag, Berlin, (1965), s. 130; Hans-Jürgen Döscher, Reichskristallnacht, Die Novemberprogromme 1938, Niederkassel rund um den Druck, (1988), s. 60; Gerald Schwab, The Day the Holocaust Began: The Odyssey of Herschel Grynszpan, Praeger, New York, (1990), s. 70-71; Ulf Schmidt, Karl Brandt - The Nazi Doctor: Medicine and Power in the Third Reich, Hambledon/Continuum International, New York, (2007), s. 107; Yotam Feldman, Before the Glass Began to Break, Haaretz, (Nov 13, 2008 12:00 AM Updated: 12:00 AM).
[16] Kirsch, s. 240; G. S. Graber, The Life and Times of Reinhard Heydrich, Robert Hale, London, (1980), s. 126; Yotam Feldman, Before the Glass Began to Break, Haaretz, (Nov 13, 2008 12:00 AM Updated: 12:00 AM); Herschel Grynszpanin ja Ernst vom Rathin välisestä homoseksuaalisuhteesta ks. Kirsch, s. 174-178, 190, 226, 228-230, 231-232, 234-235, 238-239, 283; Louis L. Snyder, Encyclopedia of the Third Reich, Wordsworth Editions, Hertfordshire, (1998), s. 130.
[17] Kirsch, s. 240-241, v. 29; During 1935-36, while in Berlin, he contracted a homosexually transmitted infectious disease. To avoid discovery, he sought treatment from a Jewish doctor, Dr. Sarella Pomeranz. —George M. Weisz, s. 266, lainaa, Friedrich Karl Kaul, Der Fall des Herschel Grynszpan, Academie Verlag, Berlin, (1965), s. 130; Hans-Jürgen Döscher, Reichskristallnacht, Die Novemberprogromme 1938, Niederkassel rund um den Druck, (1988), s. 60; Gerald Schwab, The Day the Holocaust Began: The Odyssey of Herschel Grynszpan, Praeger, New York, (1990), s. 70-71; Ulf Schmidt, Karl Brandt - The Nazi Doctor: Medicine and Power in the Third Reich, Hambledon/Continuum International, New York, (2007), s. 107; Yotam Feldman, Before the Glass Began to Break, Haaretz, (Nov 13, 2008 12:00 AM Updated: 12:00 AM).
[18] Schwab, s. 186; Gerald Schwabista ks. Kirsch, s. xiii-xiv, 223.
[19] Snyder, s. 130; Joseph Howard Tyson, The Surreal Reich, iUniverse, Bloomington, (2010), s. 355.
[20] Döscher, s. 165, 169, 182; Yotam Feldman, Before the Glass Began to Break, Haaretz, (Nov 13, 2008 12:00 AM Updated: 12:00 AM); Jonathan Mark, Sex and Kristallnacht: The Boy Toy (and Boy Assassin) Who Started It All, The New York Jewish Week, (11/05/2010 - 13:53).
[21] Herschel Grynszpanin mahdollisista selviytymistarinoista ks. Arendt, s. 227; Kirsch, s. 257-260; Several months went by when in Paris, on Nov. 7, 1938, a young Jew, Herschel Gruenspan, got an idea to kill Ernst von Rath, the First Secretary of the German Embassy. Two days after the shooting von Rath died from the inflicted wounds. To the Court of Justice Gruenspan explained that the French Police attempted to get rid of him what caused his financial misfortune, and that his homosexual partner von Rath disappointed his expectations. For this un-political murder Gruenspan was not harmed much, not even by the Heydrich's Police which caught him and by the end of the War set him free. —Hennecke Kardel, Adolf Hitler: Founder of Israel – Israel in War with Jews, Modjeskis’ Society Dedicated to Preservation of Cultures, San Diego, (1997), s. 83, v. 64. Friedrich Karl Kaul, Der Fall des Herschel Grynszpan ("The Downfall of Herschel Grynszpan"), Academy Publisher 1965, p. 135: "It is necessary to say that no one in the Heydrich's Defense Main Office wanted any trial against Grynszpan. Opposition of this Office against a trial was firm."
[22] Kirsch, s. 248.
[23] Kirsch, s. 30-33, 37-38.
[24] Jonathan Mark, Sex and Kristallnacht: The Boy Toy (and Boy Assassin) Who Started It All, The New York Jewish Week, (11/05/2010 - 13:53); Sama. Kirsch, s. 283.
[25] Harlan Greene, The German Officer's Boy, Terrance Books, The University of Wisconsin Press, (2005).
