Miehitetyn Puolan kenraalikuvernöörinä ja Hitlerin henkilökohtaisena asianajajana toimi SS-kenraali tohtori Hans Frank. Miehitetyn Puolan kenraalikuvernöörinä "Puolan teurastajaksi" kutsuttu Frank oli vastuussa puolalaisten tuhoamisesta, jotka käsittivät toisen maailmansodan suurimmat joukkomurhat.
Hans Frankin isä oli asianajaja Karl Frank, joka oli suljettu ulos asianajotoimista sen jälkeen, kun hän oli kavaltanut asiakkaansa rahat. Hans Frankin noustua korkeaan asemaan natsinatsihallinnossa palautti hän isänsä jatkamaan asianajotoimea. Karl Frank kuitenkin jälleen kavalsi asiakkaansa rahat ja hänet suljettiin uudestaan ulos asianajotoimien harjoittamisesta.[1]
Hitlerin puolijuutalainen asianajaja SS-kenraali Hans Frank (alkujaan Frankfurter).
Vielä häiritsevämmin Frankilla oli pimeä salaisuus, joka oli tähän asti pidetty piilossa puolueen puhtauden arvostelijoilta. Vaikka hänet oli kasvatettu katolilaisena, oli hän osittain juutalainen. Perheen nimen on oletettu alkujaan olleen Frankfurter. [...] Frank paljasti 7. heinäkuuta 1945 amerikkalaisten vangitsijoidensa kuulustelussa, että hänen isänsä oli osittain juutalainen ja että hänen perheen nimi on saattanut olla Frankfurter.[2] —Joseph E. Persico
Nürnbergin oikeudenkäyntien aikana Frank ilmoitti selissään kirjoittamissaan muistelmissaan Im Angesicht des Galgens "Hirsipuu odottaa", että Adolf Hitler oli juutalaista syntyperää.
Frank myönsi myös kesken oikeudenkäyntien olevansa itsekin juutalaista syntyperää, että hänen alkuperäinen sukunimi on Frankfurter ja mutisi todistaja-aitiossa, "Tuhat vuotta tulee kulumaan, eikä Saksan syyllisyyttä ole vielä silloinkaan poistettu."[3]
"Frank" on tyypillinen juutalainen sukunimi.[4] Holokaustin kuuluisimman juutalaisen uhrin nimi oli Anne Frank.
Hans Frank ilmoitti Nürnbergin valtakunnanpäivillä syksyllä vuonna 1933, että juutalaiskysymys voidaan ratkaista ainoastaan perustamalla juutalainen valtio,
Juutalaiskysymys voidaan ratkaista oikeudenmukaisesti ainoastaan jos miettii kysymystä juutalaisen valtion muodossa.[5] —Hans Frank
________________________
[1] Douglas M. Kelley, 22 Cells in Nuremberg, MacFadden Books, New York, (1961), s. 128-129; G. M. Gilbert, The Psychology of Dictatorship: Based on an Examination of the Leaders of Nazi Germany, The Ronald Press, New York, (1950), s. 137; Hennecke Kardel, Adolf Hitler: Founder of Israel – Israel in War with Jews, Modjeskis’ Society Dedicated to Preservation of Cultures, San Diego, (1997), s. 71-72.
[2] Joseph E. Persico, Nuremberg: Infamy on Trial, Penguin Books, London, (1995), s. 22, 463, v. 22 Frank had a dark secret: Frank backround, Gilbert, s. 37; Frank revealed in a July 7, 1945, interrogation by his American captors that his father was part Jewish and that his family name may have been Frankfurter; Hans Frankin juutalaisesta syntyperästä ks. Dietrich Bronder, Bevor Hitler kam: Eine historische Studie, 2. erweiterte Auflage, Marva-Verlag, Genf, (1975), s. 211; Hennecke Kardel, Adolf Hitler: Founder of Israel – Israel in War with Jews, Modjeskis’ Society Dedicated to Preservation of Cultures, San Diego, (1997), s. 3-5, 49, kuvateksti sivujen 55-56 välissä, 71-74, 87; Hennecke Kardel, Hitlers Abkunft: Das deutsch-israelische Tabu, Hamburg, (1995), s. 5; Bryan Mark Rigg, Hitler's Jewish Soldiers: The Untold Story of Nazi Racial Laws and Men of Jewish Descent in the German Military, University Press of Kansas, (2002), s. 348, v. 27; John M. Steiner, Power Politics and Social Change in National Socialist Germany: A Process of Escalation into Mass Destruction, Mouton, The Hague, (1976), s. 265, v. 207, lainaa, Gilbert, s. 128; George Victor, Hitler: The Pathology of Evil, Brassey's, Virginia, (1998), s. 147; "Frank tunnusti myös, että hänen isänsä oli osittain juutalainen perhetaustaltaan, tosiasia, jonka kumpikin isä ja poika joutuivat salaamaan natsiaikakauden aikana." —G. M. Gilbert, s. 137; "Sitten oli Hans Frankin vaikea tapaus. Frank oli natsiasianajaja, joka oli myöhemmin vastuussa suuresta määrästä miehitetyn Puolan kuolonuhreista. Hän ei ollut arjalainen." —Charles Wighton, Heydrich: Hitler's Most Evil Henchman, Chilton, Philadelphia, (1962), s. 127. Kursivointi Wightonin.
[3] Gilbert, s. 151; Mario R. Dederichs, Heydrich: The Face of Evil, Green Hill Books, London, (2006), s. 179, v. 56. Witness statement by Hans Frank, IMT, Nuremberg; Joachim C. Fest, The Face of the Third Reich, Weidenfeld & Nicolson, London, (1970), s. 219.
[4] David S. Zubatsky ja Irwin M. Berent, Sourcebook for Jewish Genealogies and Family Histories, Avotaynu, Teaneck, (1996), "Frank", s. 121-122; Heinrich W. Guggenheimer ja Eva H. Guggenheimer, Jewish Family Names and Their Origins: An Etymological Dictionary, Ktav, New York, (1992), "Frank", s. 251.
[5] Hennecke Kardel, Adolf Hitler: Founder of Israel – Israel in War with Jews, Modjeskis’ Society Dedicated to Preservation of Cultures, San Diego, (1997), s. 72; Hennecke Kardel, Hitlers Verrat am Nationalsozialismus, Marva, Göttingen, (1981), s. 132.
