Natsi-Saksan partisaanien vastaisten yksi-köiden johtajana toimi SS-kenraali Erich von dem Bach-Zelewski.
Vuonna 1924 Bach-Zelewski oli joutunut eroamaan Saksan asevoimista anti-semitismin takia, sillä hänen kaikki kolme siskoa olivat menneet naimisiin juutalaisten miesten kanssa.[1]
SS-prikaatinkenraaliksi ylennyttyään Bach-Zelewski alkoi käyttää äitinsä kutsuma-nimeä "Bach", jotta hän kuulostaisi enemmän "saksalaiselta".
28. marraskuuta 1940 Bach-Zelewski oli virallisesti muuttanut nimensä ja pudottanut "Zelewskin" pois.[2]
28. marraskuuta 1940 Bach-Zelewski oli virallisesti muuttanut nimensä ja pudottanut "Zelewskin" pois.[2]
Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntien aikana hän vaihtoi nimensä takaisin "Bach-Zelewskiksi", jotta hän kuulostaisi enemmän "juutalaiselta" ja "slaavilaiselta".[3]
Kun oikeudenkäynnin aikana Bach-Zelewskiltä kysyttiin hänen SS-urasta, ilmoitti Bach-Zelewski puolustuksekseen, että hän oli liittynyt natsipuolueeseen, koska hän pelkäsi vuoden 1924 Saksan asevoimista erottamisen tapaan joutuvan jälleen juutalaisvihaajien vainoamaksi.[4]
Hitlerin poliittis- ja operaatiollisessa henkilökunnassa juutalainen elementti oli vahva. Se oli myös vahva juutalaisten haukkujien, kuten myös tuhoajien tasolla. Partisaanien vastaisten yksiköiden johtaja SS-kenraali Erich von Bach-Zelewski sekä entinen Wienin alueen komentaja ja "Juutalaisten tuhoajana" tunnettu SS-kenraali Odilo Globocnik olivat niin ikään sekarotuisia juutalaisia.[5] —Hennecke Kardel
SS-kenraali Erich von dem Bach-Zelewski ja Wehrmachtin sotamarsalkka Erich von Manstein kuuluivat samaan juutalais-slaavilaiseen Lewinski-sukulinjaan.[6]
_________________________
[1] French L. MacLean, The Cruel Hunters: SS-Sonderkommando Dirlewanger, Schiffer, Pennsylvania, (1998), s. 92; Robert E. Conot, Justice at Nuremberg, Carroll & Graf, New York, (1983), s. 275; Eugen Davidson, The Trial of the Germans: An Account of the Twenty-Two Defendants Before the International Military Tribunal at Nuremberg, University of Missouri Press, (1997), s. 565, alaviite; Mark M. Boatner, Biographical Dictionary of World War II, Presidio Press, Novato, CA, (1996), s. 21; Philip W. Blood, Hitler's Bandit Hunters: The SS and the Nazi Occupation of Europe, Pontomac Books, Washington, D.C., (2006), s. 40, 283, 284-285; Donald M. McKale, Nazis After Hitler: How Perpetrators of the Holocaust Cheated Justice and Truth, Rowman & Littlefield, Plymouth, (2012), s. 24.
[2] Blood, s. 49.
[3] Blood, s. 40, 282, 283, 284; Erich von dem Bach-Zelewskin nimenvaihteluista ksm. Blood, s. ix, 40; Alexandra Richie, Warsaw 1944: The Fateful Uprising, William Collins, London, (2013), s. 32; "1930-luvulla korkea-arvoisten SS-virkailijoiden tuli todistaa rotuperänsä. Joulukuussa 1935 Bach-Zelewski kirjoitti SS:n rotu- ja asutustoimistoon selittääkseen, ettei hän ollut saanut tarvittavia asiakirjoja Puolasta. Hän väitti, että hänen vaimonsa arjalaisen syntyperän todisteet olivat hänen veljensä hallussa, joka oli Neisse-Schlesien (Puola) poliisipäällikkö. Bach-Zelewski lupasi tehdä kaiken mahdollisen asiakirjojen saamiseksi. 11. tammikuuta 1937 kuitenkin Wroclaw'n SS:n rotu- ja asutustoimisto ilmoitti, että puolalaiset olivat turhautuneet heidän yrityksistään." —Philip W. Blood, s. 41.
[4] Davidson, s. 565, alaviite; After one of Bach's court appearances, former Reichsmarschall Hermann Göring became so incensed at von dem Bach's testimony that he shouted "Schweinehund" at him. —French L. MacLean, s. 234.
[5] Hennecke Kardel, Adolf Hitler: Founder of Israel - Israel in War with Jews, Modjeskis’ Society Dedicated to Preservation of Cultures, San Diego, (1997), s. 154; Erich von dem Bach-Zelewskin juutalaisesta syntyperästä ks. Dietrich Bronder, Bevor Hitler kam: Eine historische Studie, 2. erweiterte Auflage, Marva-Verlag, Genf, (1975), s. 211.
[6] Gerald Reitlinger, The SS: Alibi of a Nation, 1922-1945, Arms and Armour Press, London, (1981), s. 377; Ksm. Reitlinger, s. 150.
