"Sidney Warburg"[1] -piilonimellä kirjoitettu De Geldbronnen van het Nationaal-Socialisme: Drie Gesprekken met Hitler[2] "Kansallissosialismin rahalähteet: Kolme keskustelua Hitlerin kanssa" -kirja kertoo kuinka kansainväliset juutalaiset keskus-pankkiirit rahoittivat natsien valtaannousun Englannin keskuspankin, Yhdysvaltain keskuspankin, Kuhn Loeb & Co. (myöhempi Lehman Brothers) -investointipankin, Mendelssohn & Co. -yksityispankin sekä Shell- ja Standard Oil -energiayhtiöiden kautta.
Kirja julkaistiin Hitlerin valtaannousun aikaan vuonna 1933 Hollannissa Van Holkema & Warendorf -kustantamon toimesta.
Kirja ehti kuitenkin olla kauppojen hyllyllä ainoastaan muutaman päivän, kun äkillisesti kaikki kappaleet - kolmea vahingossa selvinnyttä yksilöä lukuun ottamatta - katosivat jäljettömiin.
Toisen maailmansodan aikana natsit tuhosivat kirjan kaikki käsiinsä saamat kappaleet sekä murhasivat kirjan kääntäjät ja kustantajat.
Kun kirja toisen maailmasodan jälkeen julkaistiin uudelleen, leimasivat Warburgit kirjan väärennökseksi, kielsivät kaikki yhteytensä Hitleriin ja yrittivät pitää kirjan poissa julkisuudesta uhkaamalla kustantajaa.[3]
Kirjan englanninkielisen käännöksen julkaisusta raportoinut San Jose Mercury News ilmoitti lauantaina 25. syyskuuta 1982,[4]
San Jose Mercury Newsin mainitsema englanninkielinen käännös How Hitler was Financed oli tarkoitus julkaista 1. joulukuuta 1982. 4. tammikuuta 1983 kustantaja kuitenkin ilmoitti muuttaneen mielensä, ei julkaisisikaan kirjaa, eikä antanut syytä peruutukselle.[5]
Kirja julkaistiin lopulta toisen kustantajan toimesta vuonna 1983 nimellä Hitler’s Secret Backers, jonka esipuheessa kustantajat kirjoittivat,
Joten viimeisen 50 vuoden aikana tämä kirja on vaiennettu kahdesti. Tämän aikaansaavat voimat jäävät mysteeriksi, mutta jos ne ovat niin vaikutusvaltaisia, uskomme, että tulemme kuulemaan heistä tulevaisuudessa. Tämän historiallisen raportin laaja levikki tulee pelastamaan sen nykyajan ”kirjojen polttajilta”.[6] —Research Publications, Inc., Phoenix, AZ, 1983
[...] Dokumentoiduin selvitys siitä kuinka kansallissosialistit äkillisesti saivat pääomaa sisällytettiin kirjaan, joka julkaistiin Hollannissa vuonna 1933 vanhan arvostetun amsterdamilaisen kustantamon Van Holkema & Warendorf toimesta De Geldbronnen van het Nationaal-Socialisme: Drie Gesprekken met Hitler "Sidney Warburg" -nimellä.[7] —Franz von Papen, Warburg-sukuun avioliiton kautta kuulunut natsi-Saksan suurlähettiläs
Kirjassaan Wall Street and the Rise of Hitler (1976) professori Anthony C. Sutton on tehnyt tutkimuksen ”Sidney Warburg” -kirjan taustoista kappaleessa "The Myth of 'Sidney Warburg'".[8]
Kappaleessa Sutton kirjoitti,
"Sidney Warburg" oli myytti, mutta I.G. Farbenin johtajat Max Warburg ja Paul Warburg eivät olleet myyttejä. […] Paul Warburg oli Amerikan I.G. Farbenin johtaja ja siten yhdistettynä Hitlerin rahoitukseen. Saksan I.G. Farbenin johtaja Max Warburg allekirjoitti Hitlerin kanssa asiakirjan, joka nimitti Hjalmar Schachtin Valtakunnanpankin johtajaksi.[9] —Anthony C. Sutton
Anthony C. Suttonin mainitsema 16. maaliskuuta 1933 päivätty asiakirja, joka nimittää unkarinjuutalaisen Hjalmar Schachtin Valtakunnanpankin (natsi-Saksan keskuspankki) johtajaksi. Asiakirjan ovat allekirjoittaneet mm. Adolf Hitler ja Max Warburg.
Warburg-suku on sukua Bethmanneille, Rothschildeille, Oppenheimeille ja Wallenbergeille, jotka kaikki rahoittivat Hitlerin valtaannousua, natsi-Saksan sotakoneistoa ja omistivat Saksan, Yhdysvaltain ja Englannin keskuspankit ennen Hitleriä, Hitlerin aikana ja Hitlerin jälkeen.
Ensimmäisen maailmansodan aikaan Max Warburg johti Saksan tiedustelu-palvelua, kun samaan aikaan hänen veli Paul Warburg johti vihollisvaltio Yhdysvaltain keskuspankkia.
Toisen maailmansodan aikaan kemianteollisuuden yhtymä I.G. Farben (nykyään Bayer) valmisti 85 % natsi-Saksan armeijan räjähteistä, 70 % ammuksista ja toimitti Zyklon B -myrkkykaasun tuhoamis- ja keskitysleireille. Saksan I.G. Farbenia johti Max Warburg ja Yhdysvaltain I.G. Farbenia johti Paul Warburg.
Warburg-suvun S. G. Warburg & Co. -investointipankki on nykyinen UBS Group AB.
27. helmikuuta 1933 päivätty kuitti, jossa Warburg-suvun I.G. Farbenin (nykyään Bayer) kemianteollisuuden yhtymä ohjeistaa Bethmann-suvun Delbrück, Schickler & Co. -pankkia maksamaan 400,000 RM "Nationale Treuhand" -rahastoon, jota hallitsivat Hjalmar Schacht ja Rudolf Hess. Rahastoa käytettiin Hitlerin saamiseksi valtaan maaliskuussa 1933.[10]
____________________
[1] "Sidney Warburg" -piilonimen takana on yleisesti epäilty olleen joko Paul Warburgin poika James Paul Warburg tai kirjan kääntäjänä esiintyvä J. G. Schoup.
[2] Sidney Warburg, De Geldbronnen van het Nationaal-Socialisme: Drie gesprekken met Hitler, Van Holkema & Warendorf, Amsterdam, (1933).
[3] Sidney Warburg, The Financial Sources of National Socialism: Hitler’s Secret Backers, CPA Book Pub., Oregon, (1999), s. i, iii-vii, x, kustantaja lainaa, "U.S. bankers aided Hitler, book claims", San Jose Mercury News, (Saturday, September 25, 1982).
[4] "U.S. bankers aided Hitler, book claims", San Jose Mercury News, (Saturday, September 25, 1982), lainattu, Warburg, (1999), s. iii.
[5] Warburg, (1999), s. i.
[6] Warburg, (1999), s. i.
[7] Franz von Papen, Memoirs, E.P. Dutton & Co., New York, (1953), s. 229.
[8] Antony C. Sutton, Wall Street and the Rise of Hitler, ’76 Press, California, (1976), s. 133–148; "Sidney Warburg" -kirjasta ksm. Hennecke Kardel, Hitlers Verrat am Nationalsozialismus, Marva, Göttingen, (1981), s. 44; Hennecke Kardel, Hitlers Abkunft: Das deutsch-israelische Tabu, Hamburg, (1995), s. 24-25; Kenneth Goff, Hitler and the 20th Century Hoax, Sacred Truth Pub., (2006), "Jews Pave Hitler's Way to Power", s. 25-38.
[9] Sutton, s. 135, 146-147.
[10] Sutton, kuva kuitista sivulla 64.
"Wall Street Paid Millions of Pounds to Build Up Hitler", Forward, (Friday, July 11, 1941), lainattu, Goff, s. 36-37.
