Rikollinen istui joen reunalla ja katseli takaa lähestyvää metsäpaloa. Liekit alkoivat pian lähestyä rikollista eikä se ollut enää turvassa veden äärellä. Samalla se näki lumpeenlehdellä istuvan ihmisen. Rikollinen tiesi, ettei sillä ollut liekkien lähestyessä muita mahdollisuuksia kuin pyytää apua ihmiseltä.
"Pyydän, vie minut joen yli. Muuten kuolen". Ihminen epäröi ja kieltäytyi auttamasta, koska pelkäsi rikollista ja sen tappavaa piikkiä. "Jos pistän sinua niin kuolen itsekin", rikollinen sanoi.
Ihminen mietti asiaa ja totesi, että eihän rikollinen voisi tehdä sille mitään ja että se olisi täysin ihmisen armoilla. "Hyvä on, hyppää selkääni niin vien sinut joen toiselle puolelle."
Rikollinen kiitteli kovasti ja sanoi, että ihminen ei tulisi katumaan tätä ystävällistä elettä. Niinpä rikollinen hyppäsi selkään ja joen ylitys alkoi.
Puolen välin jälkeen rikollinen nosti piikkinsä hitaasti ylös ja iski ihmistä niskaan. Ihminen tunsi pistävän ja leviävän kivun ja kysyi, "Miksi? Nyt minä kuolen ja sinä hukut samalla!"
Rikollinen vastaa, "Se on minun luonne".
