Glen Talloch

Olipa kerran viski, jonka pelkkä hento tuoksun säie nostatti aivojen kemikaalitasapainot braveheartmaiseen skottilaiseen hurmioon. Sen maku säkeili voitonriemua, vapautta ja vastauksia elämäntarkoitukseen.

Kirjaimellisesti tynnyrin pohjalta raavittu karmiva litku nimeltään Glen Talloch on sitävastoin jotain aivan muuta. Väitetysti kahdeksan vuotta jonkin sortin padassa porissut blendi tarjotaan yllätyksettömällä 40 % minimivolumella ja jekkupaketissa, joka sai kehitettyä allekirjoittaneeseen kaaoksen.

Aamupalaa luodatessani huomasin shokikseni, kuinka tuttujen pohjamutien seasta pilkotti jotain uutta ja semityyliteltyä: Glen Talloch, kahdeksan vuotta - pahvilaatikossa. Hätäisesti konttasin kyykytyshyllyn luo, otin tukevan otteen paketista, nostin mysteerin itseäni kohti ja kaaduin selälleni Alkon lattialle.

Viheliäinen boksi oli tahallisesti suunniteltu onnettomuuksien aiheuttajaksi: Olin tietämättäni ensimmäistä kertaa saanut kunnian tutustua viskipaketointiin, joka ei auennutkaan päältä vaan suoraan päin näköä. Tarttuessani pakettiin, pelkkä kansiosa lipesi mukanani meidän kummankin kieriessä pitkin Alkon pultsarizombien laahustamia lattioita. Revin itseni ylös ja huomasin, että kyseistä perkelettä pitää pidellä kuin vauvaa.

Sattuneesta syystä perustamisvuotensa mainitsematta jättänyt nevahööd Glen Talloch -tislaamo on selkeästi päättänyt lähteä näyttämöltä ovet paukkuen ja on tahallisesti lyönyt tuotteeseensa keinotekoista ylemmyisyydentunnetta hehkuvan pahvikulissin verhotakseen halvan blendinsä valheiden ja petosten loputtomaan viidakkoon.

Alkon lattialle pyllähtäessäni elämäni vilisi silmieni edessä. Tunsin soluissani, kuinka Glen Talloch -tislaamon osakkeenomistajat nauroivat minulle. Automaattinen ensireaktioni oli jättää halpa rytky hyllylle odottamaan seuraavaa höynäytettävää.

Katsellessani hyllyssä olevaa avonaista pakettia ja lattialla maannutta kantta, naamalleni ilmestyi kuitenkin virne ja aloin pikkuhiljaa innostua tästä uudesta kokemuksesta. En ollut teknisesti vielä edes ottanut tuotetta hyllystä, vaikka meillä oli ollut kannen kanssa jo läheinen suhde.

Kliseiseen tapaan kassajonotusta venytti Alkon tuoksumaskotti: tutkalla ollut pienen suomiviinapullon ostaja yhdistettynä moderniin teknologiaan. Viskibasisti yritti epätoivoisesti räpiköiden muistella maksukortin tunnusmelodiaa ja suolsi onelinereita jokaisen painalluksen välissä. Lopulta viiden minuutin pelaamisen jälkeen henkilöhahmo muisti käteisvarantonsa ja vuoroni koitti.

Kassaneidin nähdessä minun punnertavan Glen Tallochin hihnalle, puri hän alahuultaan ja nopeasti vilkaisi olkansa yli tuotteen kyykytyshyllyä kohti ilmeisesti tarkastaakseen onko taas joku tunaroinut Glen Tallochin sirpaleiksi. Säveltäessään jedimäistä viivakoodilaaseria varoituksia laukonut kassaneiti alkoi ohjeistaa minua kuin kaksivuotiasta siitä kuinka tätä merkittävää virstanpylvästä tulisi kuljettaa loppumatka.

Mutta entä pullon sisältö?

Nokka: Räikeä härskiintyneen Tobleronen rienaava dunkkis. Esiintulo on päättymätön tarina häijyydestä ja säälimättömyydestä. Löyhkästä voi havaita tuulahduksen sukkamehua ja pieniä kiviä.

Monttu: Kuin sukeltaisi viemärikaivoon ja samalla unohtaisi suunsa auki. Hukkui omaan epäpätevyyteensä jo pelkästä vesipisaran maininnasta. Häivähdys nekrofiliaa.

Visio: Otan toisen huikan, laitan silmät kiinni ja pimeyden vallitessa sieluni silmät juoruavat lopetuksen: Aamukasteen koitteessa jossain Skotlannin ylätasangoilla Glen Tallochin tislaamon viskinkypsytysvaraston ovi kammetaan auki. Jättiläismäiseltä puutarhatontulta näyttävä kääpiö hiipii varastoon ja lähestyy tynnyririvistöä. Sorkkaraudalla leprekaani vääntää yhden tynnyreistä auki ja virtsaa tynnyriin.

Silmäni ryöpsähtävät auki kuin rasvatut rullaverhot. Juoksen vessaan nautiskellen matkan aikana pahoinvointitoimitusta edeltävästä tunnetilasta. Ihana pyörremyrsky valtaa kehoni samaan aikaan kun viimeisen 12 tunnin aikana ahmitut einekset kolisevat romanttisesti suupieliäni vasten viimeisellä matkallaan kohti pönttöä - tai ainakin melkein pönttöä kohti.

18 minuutin kohdalla Ralfy painii oman jekkuboksinsa kanssa.