Maihinnousuilta.
"Aivan kuin tämä lentokenttäpirssi olisi kiertänyt samaa korttelia ympäri?"
-Varmaan lypsää narreja.
Vihdoin hotelilla. Check-in-ulkoistus alihankintaan. Ilmeisesti jotain sekoilua buukkauksissa. Saamme paremman huoneen, mutta huoneessa on ainoastaan yksi iso sänky.
"Ei varmaan jaksa enään tänään mitään ekstraa? Yhellä voisi toki käydä tossa isolla kirkolla."
-Tää kaljahan on halpaa kuin saippua! Uuu... Supernova. Ihan pakko testaa.
Kulman takaa hyökkää julkisesta juopottelusta länkyttävä varoituskyltti, enkä kykene koordinoimaan spurgumagneetin vastaista väistöliikettä riittävän notkeasti.
"Hehe. Löitkö pääsi pahasti?"
-Normipäivä! Homma roger!
Kompuroidessamme kohti neljättä pubiraidia, pimeällä kujalla notkunut suoramarkkinointiin erikoistunut musta mies kaappaa meidät tyrkytys-myyjäisiinsä. Kiihottuneet silmäni menevät kuin hedelmäpelissä. New Yorkin sekunnissa innostun tulevaisuuden vistasta, joskin melkein tiedostan, että pahimmillaan kyseessä saattaa olla vedätys - tai vähintään ryöstömurha. En tiedä miksi, mutta koitan tinkiä. Myyjästä huokuu räjähdysvaara. Sekavat setelit vaihtavat omistajaa. Palautusoikeutta ei ole. Katukivi irtoaa kuin elokuvissa.
Hetki on käsillä. Pupillit laajenevat. Nyt mennään! Polsellihyrrä! Level 3.
Määrittelemätön ajanjakso kuluu.
"Missä me ollaan?"
-Mistä minä tiedän! Mä oon ainakin planeetalla!
"Miksi täällä kadulla on ilotulitus ja sarvikuonoja?"
-Hä?! En mä näe kuin mustia tohtori sykeröjä.
Hortoilun mikromanagerointia.
"Usko jo, että se on ikkuna! Ei siitä pääse sisään. Se juottolan ovi on tossa."
Sisäänheittäjän tukemana kimpoamme flipperin lailla Googlen aarrekartan seuraavaan ruksiin.
Tovinpäästä metsästämään joulukalenterin kuudetta luukkua.
"Miksi täällä salamoi, muttei sada?"
-Hei, kato! Taas tuolla joku musta mies viittelöi meille.
Polsellihyrrä! Level 4-2.
Määrittelemätön ajanjakso kuluu.
-Ei sun ole pakko kävellä käsillä koko matkaa!
Illan oletetusti viimeinen offensiivi. Viinipullo. Check. Toinen viinipullo. Check. JBL-kajari. Check.
"Mennään tällä kertaa vaikka tota kautta?"
-Joo!
Deliriumimaista rymyämistä.
-Heh, voitko kuvitella. Tähän ikään asti piti hengaa ennen kuin ymmärsi, että eihän näitä alamäkiä tarvitse edes kävellä.
"Nouse nyt ylös sieltä!"
-Anna se pullo tänne!
Matka jatkuu.
-Missäköhän me ollaan? Vaihan biisiä. Robocopin teema!
"Eiks me muka olla tultu suoraa alamäkeä koko ajan? Tää näyttäis olevan jo tosi syrjässä."
Ambulanssi ja poliisiauto ajavat ohitsemme, letka hidastaa kohdallamme, mutta jatkaa matkaa. Vilkutamme surullisina. Perässä tulee toinen poliisiauto, joka pysähtyy kohdallemme. Virnistän. Lisää volaa!
-Ai tää on jo täysillä, halpa pommi!
Ovet läimähtävät auki. Kolme raivoisasti määkyvää, hampaisiin asti aseistautunutta kaksimetristä merciä lähestyy meitä.
-Oli kiva tuntea.
"Lyö nyt vittu äänettömälle se saatanan ritsa!"
-Joo joo... Varo! Se on Jonestown Death Squad!!!
"Lopeta ja kerää ittes!"
-Hehehe!
What are you doing here?!
Who are you!?
Show me your id!
Olen kerrassaan pöyristynyt, sillä joudun laskemaan viinipullon maahan, jotta saan revittyä myyntilipukkeen esiin. Paljastamme korttimme. Rykmentti on silminnähden sokissa. Olemassaoloaan anteeksi pyytelevät viranomaiset matelevat matkoihinsa.
Nauraen lyömme otsamme yhteen. Polsellihyrrä! Lev...Argh!
Erittäin määrittelemätön ajanjakso kuluu.
"Still alive. Mihis sitte? Pystytkö jo konttaa?"
Takaisin hotelille. Aurinko alkaa nousta. JBL toki tulille.
-Huomen vois selvittää miltä tää getto näyttää päivänvalossa ja käydä vaikka kidutusmuseossa? Ai se nukahti...
Erittäin määrittelemätön ajanjakso kuluu.
Kyljelläni havahdun hereille kissan mouruamiseen, joka ei ole kissan mouruamista. Peiton alta singahtavan käden ahne varjo peilautuu seinään. Kaupungin valot vilkkuvat ikkunasta huoneeseen. Tunnen kuinka minusta kouraistaan tukeva ote. Hän plärää pitkiä hiuksiani ja ulvoo niin sanotun tyttöystävänsä nimeä.
-O-ou.
