Helsingin Sanomilla kesti 50 vuotta mainita pommi-iskuihin, salamurhiin, vallankaappausyrityksiin ja muihin lavastettuihin hyökkäyksiin erikoistunut P2 (Propaganda due) -vapaamuurariloosi Piazza Fontanan pommi-iskun yhteydessä,
Piazza Fontanan tuhoisasta pommi-iskusta Milanossa on kulunut 50 vuotta. Traaginen verilöyly synnytti puheet valtioterrorismista. [...] PIAZZA FONTANAN verilöyly on yhä edelleen Italiassa iso kansallinen trauma. Se on luonnollisesti mittaamaton yksittäinen tragedia, mutta lähes 40 vuotta eri oikeusistumissa käsitelty tapaus paljasti viranomaisten harhaanjohtavan toiminnan, jolla haluttiin pimittää totuus piazza Fontanan verilöylystä. [...] Monet uskovat, että pommiattentaatin tarkoitus oli haavoittaa Italian poliittista järjestelmää ja luoda maahan yhteiskunnallinen kaaos. [...] Korttitalo alkoi kuitenkin luhistua, kun julkisuuteen vuoti yhä enemmän tietoja poliisin, poliittisen eliitin ja armeijan sotilastiedustelun johdon harjoittamasta sumutuksesta ja väärien johtolankojen sirottelusta. Kansa alkoi uskoa, että pommi-isku edusti valtiollista terrorismia. Kansa haluttiin pitää pimennossa. [...] Oikeudessa paljastui, että tiedustelupalvelun vastavakoilun komentaja kenraali Gianadello Maletti oli paljolti vastuussa harhautuksista, vääristä tiedoista ja oikeiden syyllisten auttamisesta. Oikeuteen kutsuttiin myös todistajaksi Italian moninkertainen pääministeri, silloinen puolustusministeri Giulio Andreotti, jolta penättiin vastauksia poliittisen järjestelmän, turvallisuuspoliisin ja vapaamuurarilooshi P2:n mahdollisesta osuudesta piazza Fontanan verilöylyyn. Tuomareiden udellessa Andreottilta iskuun sekaantuneiden nimiä tämä vastasi 33 kertaa "non ricordo", en muista, ja onnistui blokkaamaan tutkimukset tältä osin.[1] —Jukka Petäjä, Helsingin Sanomat, 18.1.2020
Italian lavastetuissa hyökkäyksissä P2:n, Sisilian mafian ja sotilastiedustelu-palveluiden kanssa yhteistyötä tehnyttä Naton operaatio Gladiota ei mainita Helsingin Sanomien artikkelissa kertaakaan. Artikkelissa ei myöskään mainita sitä, että puolustusministeri Giulio Andreotti oli yksi P2:n perustajajäsenistä.
Vuonna 1962 Italian valtion omistaman öljy- ja kaasuenergiayhtiön ENI:n (Ente nazionale idrocarburi) pääjohtaja Enrico Mattei päätettiin eliminoida, jotta P2:n perustajajäsen Eugenio Cefis saataisiin ENI:n johtoon.
Mattein lentokone räjäytettiin, jonka jälkeen onnettomuustutkintaa johtanut P2:n perustajajäsen Giulio Andreotti käski alihankkijansa Sisilian mafian johtajan Salvatore Riinan upottamaan lentokoneen osat happoon.
Mattein kuolemaa tutkineet toimittaja Mauro De Mauro ja elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini kummatkin salamurhattiin ennen kuin he kerkesivät julkaista tiedot P2:n yhteydestä Mattein salamurhaan.
[...] [Pier Paolo Pasolinin kuolema] oli murha, joka neljä vuosikymmentä myöhemmin pysyy mysteerin ja sameuden verhoamana tavalla, johon Italia on erikoistunut giallossa - mustassa jännärissä. [...] Tammikuussa 2001 ilmestyi La Stampa -lehteen artikkeli, joka muutti salaliittoteorian merkittäväksi johto-langaksi. Se koski ENI-energiajätin johtajan Enrico Mattein vuoden 1962 kuolemaa lentokoneonnettomuudessa, josta Pasolinin kanssa työskennellyt Francesco Rosi teki kuuluisan elokuvan. Artikkelin kirjoittaja Filippo Ceccarelli, yksi Italian poliittisen journalismin eksperteistä, viittasi tuomari Vincenzo Calian ENI:n poliittisia juonia koskeviin tutkimuksiin, joiden mukaan lentokone oli ammuttu alas. Tuomari Calia yhdisti tapaukseen Mattein tilalle tulleen miehen Eugenio Cefisin yhteistyössä poliittisien johtajien kanssa. Raportti viittasi The Mattei Affairissa Rosin kanssa työskennelleeseen journalistiin Mauro De Mauroon, joka kidnapattiin ja katosi jälkiä jättämättä. Kauan ennen Calian tutkimuksen vuoden 2003 julkaisua Pasolini oli työstänyt kuolemansa jälkeen julkaistua kirjaa "Öljy" Petrolio, joka sisälsi hädin tuskin peitellyt versiot Matteista ja Ceffisistä, sekä paljastavan tiedon, kuinka ENI-skandaali ja murha menivät vallan sydämeen ja P2-vapaamuurariloosiin, jossa Cefis oli perustajajäsen. "25 vuoden kaukokatseisuudella", kirjoitti Ceccarelli, "kirjoittaja-Pasolini oli ollut tietoinen pitkän tutkinnan lopputuloksesta."[2] —Ed Vulliamy, The Observer, 24.8.2014
Nato, P2, Sisilian ja Italian mafiat sekä sotilastiedustelupalvelut ovat kansainvälisten juutalaisten keskuspankkiireiden omistamien öljy-yhtiöiden alihankkijoita.
Samaan aikaan kun rikollismedian valeuutistoimitusten "tutkivat journalistit" eivät ole koskaan julkaisseet merkittävää artikkelia P2:n rikoksista, ovat pätevämmät tutkijat julkaisseet P2:sta, Naton operaatio Gladiosta ja vastaavista toisiinsa kytkeytyvistä lavastetuista hyökkäyksistä kirjoja jo vuosikymmeniä sitten.
Paljastus oli järkyttänyt Italian kansaa, joka joutui toteamaan, että maassa toimi vaikutusvaltainen vapaamuurariloosi, joka "piilovaltiona valtiossa" piteli italialaisen yhteiskunnan lankoja käsissään. [...] P2 oli armoton vastustajilleen, ja se on yhdistetty lukuisiin murhiin ja salajuoniin.[3] —Hanne-Luise Danielsen
Toisen maailmansodan jälkeen Nato ja P2 perustivat, rahoittivat ja johtivat uusnatsi- ja kommunistijärjestöjä Italiassa sekä muissa Euroopan maissa.
Yhteistyössä sotilastiedustelupalveluiden ja Sisilian mafian kanssa Naton ja P2:n oikeisto- ja vasemmistojärjestöt suorittivat satoja siviilejä tappaneita sala-murhia, pommi-iskuja, terroritekoja ja muita lavastettuja hyökkäyksiä.
Naton, P2:n ja sotilastiedustelupalveluiden eräs kuuluisimmista lavastetuista hyökkäyksistä oli vuonna 1980 toteutettu Bolognan pommi-isku.
Bolognan pommi-isku (ital. Strage di Bologna) oli Italiassa, Bolognan kaupungin päärautatieasemalla 2. elokuuta 1980 tapahtunut terrorihyökkäys, jossa kuoli 85 ihmistä ja haavoittui yli 200. Äärioikeistolaista terroristijärjestö Nuclei Armati Rivoluzionaria on syytetty siitä, kun taas kaksi SISMI:n (Italian sotilaallinen tiedustelupalvelu) agenttia ja vapaamuurariloosi P2:n johtaja Licio Gelli tuomittiin tutkimusten harhaanjohtamisesta. Tapahtuma on yksi Italian vakavimmista sodanjälkeisistä terrorihyökkäyksistä.[4] —Wikipedia
"Oikeuslaitos on tullut hulluksi" huudahti silloinen pääministeri Silvio Berlusconi [P2-jäsen], kun Perugian hovioikeus tuomitsi [entisen pääministerin Giulio] Andreottin [P2-jäsen] 24 vuodeksi vankeuteen marraskuussa 2002. Tuomareille asetettiin tappouhkausten vuoksi poliisivartiot, ja tv-kanavat keskeyttivät jalkapallolähetyksensä kertoakseen katsojille, että oikeus oli todennut Andreottin antaneen mafiapomo Gaetano Badalamentille määräyksen murhata tutkiva journalisti Mino Pecorelli [P2-jäsen] vuonna 1979, jottei totuus pääministeri Aldo Moron murhasta paljastuisi. [...] Kaikesta metelistä huolimatta Andreotti ei joutunut telkien taakse, sillä lokakuussa 2003 tuomio kumottiin ja Giulio-setä vapautettiin. [...] Gladiota ja terroritekoja tutkinut senaatin valiokunta epäili CIA:n, Italian sotilastiedustelupalvelun ja Gladio-iskuryhmän järjestäneen Moron kaappauksen. Siksi se aloitti tutkinnan uudestaan, mutta suureksi hämmästyksekseen huomasi, että lähes kaikki Moron kaappausta ja murhaa koskevat tiedot olivat kadonneet sisäministeriön arkistoista. [...] Valiokunta totesi, että Moron murha oli "rikollinen hanke, jossa Punaiset prikaatit mitä todennäköisimmin toimi jonkin suuremman poliittisen kehyksen välineenä." [...] [Thomas] Karamessines sai vuonna 1958 siirron Roomaan, missä hän CIA:n asemapäällikkönä ohjasi Italian Gladion toimintaa ja taistelua Italian kommunistista puoluetta vastaan. Vuonna 1962 Karamessines joutui lähtemään Italiasta, kun hänen huhuttiin sekaantuneen italialaisen teollisuusmiehen, öljy-yhtiö ENI:n johtajan Enrico Mattein selvittämättä jääneeseen kuolemaan. Yhdysvaltoihin palattuaan Karamessines nimitettiin CIA:n suunnittelujohtajaksi eli maailmanlaajuisten salaisten operaatioiden johtajaksi. On väitetty, että Karamessines olisi tuonut taistelun myös Yhdysvaltoihin, ja presidentti Kennedyn salamurhan jälkeen häntä syytettiin jälkien peittelystä ja arkaluontoisten asiakirjojen tuhoamisesta. [...] Italian parlamentin Gladiota ja Italian terrori-iskuja tutkinut valiokunta teki yhteenvedon vuonna 2000: "Näiden joukkomurhien, pommi-iskujen ja sotatoimien järjestämisestä, edistämisestä tai tukemisesta vastasivat Italian valtiokoneiston sisällä operoineet henkilöt ja, kuten viime aikoina on paljastunut, Yhdysvaltain tiedustelujärjestelmään kytkeytyneet henkilöt."[5] —Daniele Ganser
_________________________
Ksm. Sieg Fail Suomi | CSI: Las Vegas | WTC 7 | Älykkyystesti
[1] Jukka Petäjä, Talvipäivänä 50 vuotta sitten pommi tappoi 17 ihmistä milanolaispankissa – Iskun selvittäminen kesti kymmeniä vuosia ja jätti jäljen Italian kansalliseen muistiin, Helsingin Sanomat, (Julkaistu: 18.1.2020 2:00).
[2] Ed Vulliamy, Who really killed Pier Paolo Pasolini?, The Observer, (Sunday 24 August 2014 00.04 BST).
[3] Hanne-Luise Danielsen (toim.), Historian käännekohtia: Salaperäiset piilovaikuttajat, Bonnier Publications International As, Tanska, (2013), s. 92, 94; P2-vapaamuurariloosista ksm. Daniele Ganser, Naton salaiset armeijat: Operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa, Like, Helsinki, (2009), s. 116-117; Hannu Yli-Karjanmaa, Valtiot ja terrorismi: Katsaus propagandan luomien kulissien taakse, Multikustannus, Vaajakoski, (2008), s. 157, 158, 162, 163-165, 171-172; Danielsen, s. 91-95.
[4] Bolognan pommi-isku, Wikipedia.
[5] Ganser, s. 31, 126, (127, v. 91), 318, (37, v. 35); The Gladio saga resulted from two sources unhappy with [Giulio] Andreotti's 1974 explanation. The first was a group of judges examining letters uncovered in Milan during October in which the murdered Christian Democrat leader, Aldo Moro, said he feared a shadow organisation, alongside "other secret services of the West... might be implicated in the destabilisation of our country." —Ed Vulliamy, "Secret Agents, Freemasons, Fascists... and a Top-level Campaign of Political 'Destabilisation': 'Strategy of Tension' that Brought Carnage and Cover-up", The Guardian, (5.12.1990); "Vuonna 2002 entinen pääministeri Giulio Andreotti [P2-jäsen] tuomittiin 24 vuodeksi vankeuteen, koska hän oli antanut mafiajohtaja Gaetano Badalamentille määräyksen murhata tiedustelupalvelukytkennöistään tunnetun journalistin Mino Pecorellin vuonna 1979. Pecorelli oli vihjailut tuolloin artikkeleissaan, että Andreottilla ja Gladio-joukoilla oli osuutta Aldo Moron murhaan. Vuonna 2003 Andreottin tuomio kumottiin vetoomustuomioistuimessa. [...] Huolestuttavin piirre operaatio Gladiossa on sen ilmeinen kytkentä vallankaappaushankkeisiin ja terrorismiin. Ei ole myöskään olemassa todisteita siitä, että nämä organisaatiot olisi lakkautettu, vaikka niin on vakuutettu." —Hannu Yli-Karjanmaa, s. 172, v. 473, 153-154; Ksm. Giovanni Fasanella ja Claudio Sestieri, Segreto di stato: la verità da Gladio al caso Moro, Einaudi Editore, Torino, (2000); Rocco Turi, Gladio rossa: una catena di complotti e delitti, dal dopoguerra al caso Moro, Marsilio, Venezia, (2004); Capt. Thomas Karamessines was an analyst for the Greek Desk OSS/X2 (Counter-Intelligence) following liberation. After the dissolution of the OSS in October 1945, Karamessines stayed on as the director of intelligence for the US Embassy, possibly at the request of [Lincoln] MacVeagh. He became a member of the CIA after that organization was established in September 1947 and eventually CIA Station Chief in Athens. As the chief American intelligence officer during the Greek Civil War, he was instrumental in organizing the Greek Central Intelligence Agency (KYP) along American lines. He was appointed CIA Deputy Director for Plans in 1967. He eventually became the chairman of the Chile Task Force and was one of the authors of the plot to overthrow the Chilean president Salvador Allende in 1973. He resigned from the CIA in protest after allegations that he and his boss, Richard Helms, were involved in the Watergate scandal. He died in 1978. —Kyriakos Nalmpantis, Time on the Mountain: The Office of Strategic Services in Axis-Occupied Greece, 1943-1944, teesi, Kent State University, (May, 2010), s. 148-149, alaviitteet.
