4.4.19

Circeon verilöyly

Vuosien 1975-1976 italialaiset poliziotteschi-rikoselokuvat Season for Assassins, I ragazzi della Roma violenta, Like Rabid Dogs, Rome: The Other Side of Violence, San Babila-8 P.M., Verinen perjantai ja Väkivallan enkelit pohjautuivat Italian vuoden 1975 "Circeon verilöylyyn".[1]


Vuonna 1975 Lazion Circeossa kolme rikasta uusfasistia (pankkirosvo Andrea Ghira, Giovanni Guido ja sarjaraiskaaja Angelo Izzo) kidnappasivat kaksi köyhää tyttöä, 19-vuotiaan tarjoilijan Rosaria Lopezin ja 17-vuotiaan opiskelijan Donatella Colasantin.

36 tuntia kestäneen salòmaisen orgian aikana kolmikko huumasi, raiskasi ja kidutti Lopezia ja Colasantia ilmoittaen pääsyiden olleen sen, että Lopez ja Colasanti olivat köyhiä ja naisia.

Lopulta Lopez hukutettiin kylpyammeeseen. Colasantia kuristettiin, jonka jälkeen hän pyörtyi ja alkoi esittää kuollutta. Tekijät olettivat kummankin uhrin kuolleen, joten he sulloivat heidät jätesäkkeihin ja laittoivat Guidon isän auton takakonttiin.

Ruumiiden hautaamistavasta kinastellut kolmikko päätti käydä syömässä ennen hautausta, jonka seurauksena he jättivät auton vartioimatta. Heidän poistuttua Colasanti alkoi huutaa ja hakata auton takaluukkua herättäen lähistöllä olleen vartijan huomion.

30. syyskuuta 1975 vartija ja ohikulkijat pelastamassa auton takakonttiin ja jätesäkkiin sullottua 17-vuotiasta Donatella Colasantia.
Guido ja Izzo jäivät kiinni, mutta Ghiara pääsi pakenemaan Espanjaan, jossa hän vuonna 1994 kuoli huumeiden yliannostukseen. Vuonna 1977 Guidolle ja Izzolle langetettiin elinkautiset tuomiot. Vankilassa kaksikko yritti karata ottamalla vartijan panttivangiksi.

Lopulta Guido vapautettiin ehdonalaiselle, jonka jälkeen hän pakeni Argentiinaan. Argentiinassa Guido pidätettiin ja lähetettiin takaisin Italiaan, jossa hänet vuonna 2008 vapautettiin.

Vuonna 2004 Izzo vapautui ehdonalaiselle, jonka jälkeen hän ensitöikseen murhasi 49-vuotiaan Maria Carmela Limuccianon ja hänen 14-vuotiaan tyttären Valentina Maioranon. Tämän jälkeen Izzo tuomittiin uudestaan elinkautiseen.[2]

Toukokuussa 2018 jälleen uuden valitusoikeudenkäynnin aikana Angelo Izzo ilmoitti innoissaan, että elokuussa 1975 jengi oli myös raiskannut ja murhannut 17-vuotiaan Rossella Corazzin, mutta he eivät olleet koskaan jääneet teosta kiinni.[3]
Mikäli Angelo Izzo ja Giovanni Guido oltaisiin varastoinnin sijaan armomurhattu jo ensimmäisen vakavan rikoksen jälkeen, he eivät olisi kyenneet raiskata, kiduttaa ja murhata enempää ihmisiä. Koska muiden maiden tapaan Italiassa rikollisten luomat lainsäädännöt on suunniteltu auttamaan rikollisia ja nöyryyttämään uhreja, saivat Izzo ja Guido jatkaa toimintaa.

2010-luvulla Guido on vapaana ja Izzo todennäköisesti vapautetaan lähitulevai-suudessa. Vaikka kummatkin ovat lapsisarjamurhaajapedofiilejä, kummallekaan ei käynyt Camorran, Cosa nostran, 'Ndranghetan ja Sacra corona unitan ammattitappajista kuhisevissa Italian vankiloissa mitään tuloksia tuottavaa. Myytti siitä, että pedofiilille tapahtuu vankilassa jotain ikävää on pedofiili-syndikaatti Hollywoodin järjestelmällisesti luomaa legendaa.

____________________

[1] Roberto Curti, Italian Crime Filmography, 1968-1980, McFarland & Co., Inc., Pub., North Carolina, (2013), s. 148, 164, 167, 188-189, 190, 199, 213; Eurocrime! The Italian Cop and Gangster Films That Ruled the '70s, DVD, Cinema Epoch, USA, (2014), 1:33:00.

[2] Flavia Brizio-Skov (toim.), Popular Italian Cinema: Culture and Politics in a Postwar Society, I.B. Tauris & Co., Ltd., London, (2011), "The Circeo Massacre: From Life Drama to Television", s. 235-236; "Circeo massacre" case reopenedANSA, (15 January 2016 16:29); Lilith, The Circeo Massacre, Emadion, (February 11, 2016).