Hovijuutalainen tai hovifaktori (saks. hofjude, hoffaktor) on historiallinen nimitys juutalaisille liikemiehille, jotka uuden ajan Euroopassa järjestivät verkostojensa avulla rahoitusta ja lainoja kristityille hallitsijoille. [...] Ilmiö kukoisti varsinkin 1600–1700-lukujen Saksassa, jossa hallitsijat keisareita myöten hyödynsivät hovijuutalaisten apua etenkin sodankäynnin rahoittamisessa. [...] Hovi-juutalaisista tuli tärkeitä kolmikymmenvuotisen sodan aikana (1618–1648), jolloin heidän palveluksiaan varusteiden ja muonituksen hankkijoina käyttivät sekä katolinen keisari Ferdinand II että tätä vastaan taistelleet protestanttiset armeijat. Hovijuutalaiset olivat usein eräänlaisia hovihankkijoita, mutta saattoivat palvella useaa valtiota ja hallitsijaa yhtä aikaa. He varustivat kokonaisia armeijoita ja toimittivat pääosan Breslaun keisarillisen rahapajan hopeasta. [...] Tunnetuimpia hovijuutalaisia olivat Ferdinand II:ta kolmikymmenvuotisessa sodassa auttanut prahalainen Jacob Bassevi (1570–1634), Leopold I:n armeijoita 1600-luvun lopun sodissa varustanut Samuel Oppenheimer (1630–1703) ja keisarillista armeijaa Espanjan perimyssodassa rahoittanut Samson Wertheimer (1658–1728). [...] Myös Alankomaiden Vilhelm III Oranialainen hyödynsi hovijuutalaisilta saatua rahoitusta useilla sotaretkillä. [...] Hovijuutalaisten liiketoiminta kukoisti yleensä sotien aikana [...] Monet assimiloituivat vähitellen valtaväestöön ja luopuivat näkyvistä juutalaisista perinteistä. Jotkut siirtyivät virkamiehiksi, toiset pankkiireiksi, kuuluisana esimerkkinä Rothschildin suku. —Wikipedia
1700-luvulla vaikuttanut sotajuutalainen hovipankkiiri Lämmle Seligmann.
Kansainvälisten juutalaisten keskuspankkiirien järjestämässä Yhdysvaltain sisällissodassa (1861-1865) Rothschild-sukuun kuuluneet Erlanger-suku ja August Belmont toimittivat etelän sotalainat ja Rothschild-sukuun kuulunut Seligman-suku toimitti pohjoisen sotalainat. Täten juutalaisten pankkiirien aikaansaamana Yhdysvallat taisteli verisimmän ja tuhoisimman sotansa itseään vastaan.[1]
_________________________
[1] G. Edward Griffin, The Creature from Jekyll Island: A Second Look at the Federal Reserve, 4th ed., American Media, California, (2002), s. 374, v. 2. Conrad Siem, La Vieille France, No. 216, (March 17-24, 1921), s. 13-16.
