Amerikanjuutalainen sionistijohtaja Samuel Untermyer, joka julisti vuonna 1933 maailmanlaajuisen saarron natsi-Saksaa vastaan, syytti 7. elokuuta 1933 The New York Timesin pääartikkelissa "juutalaisia pankkiireita" natsismin ja Hitlerin rahoittamisesta,
Niin oksettavaa kuin se on, olisi kiintoisa psykologian tutkimus analysoida motiiveja - pelon ja pelkuruuden lisäksi - jotka ovat johdattaneet juutalaiset pankkiirit lainaamaan rahaa Saksalle niin kuin he nyt tekevät. Se on osittain heidän rahansa jota Hitlerin hallitus käyttää holtittoman pirullisessa propagandakampanjassaan yrittää tehdä maailma juutalaisvastaiseksi; sen rahan kanssa he ovat valloittaneet Ison-Britannian, Amerikan Yhdysvallat ja muita maita missä he ovat pystyttäneet uutislehtiä, alihankkineet agentteja ja muuten käyttävät tuntemattomia miljoonia levittääkseen pahamaineisia oppejaan. Ehdotukselle siitä, että he käyttävät sitä rahaa maksaakseen reiluja velkoja, ovat he kieltäytyneet vastaamasta halveksuvilla irvailuillaan ja hiljaisuudella. Sillä välin pahamaineinen kampanja etenee heikentymättömänä ja aina vain lisääntyvällä voimakkuudella. Sen toteutumisen rahoittavat juutalaisten pankkiirit sekä ne raukat jotka eivät tee mitään tehokasta sen pysäyttämiseksi, joutuvat ikuiseen häpeään.[1] —Samuel Untermyer
________________________
[1] "Text of Untermyer's Address", The New York Times, (7 August 1933), s. 4, lainattu, Christopher Jon Bjerknes, The Manufacture and Sale of Saint Einstein, ebook, (2006), s. 958.
