Skotlannin läpileikkauksen kusitauolla dingwallilaiselta satunnaiskiskalta mukaani tarttui herätematkaeväiksi kuristava Speyburn Bradan Orach ja Loch Lomond Original.
Kuolemanhiljaisen huoltoasemaluukun emäntänä toimi rahvas nyrkkikyllikki, jonka deliverancemainen poika pilkallisesti hymyillen pakkasi halvat viski-ostokseni.
Jälkimmäinen singlemaltti lähti matkaan ainoastaan siitä syystä, että olin juuri viettänyt maagisen yön Loch Lomond and The Trossachs -kansallispuiston Loch Long -hotellin eeppisissä maisemissa, joka selkeästi oli sokaissut kyseenalaisen arvostelukykyni.
Surkuhupaisan tuore, vuonna 1964 kasaan nikkaroitu Loch Lomond on yksi Skotlannin pahamaineisimmista tislaamoista, jonne vierailijat eivät ole tervetulleita. Tislaamon tunnetuin saavutus on se, että Tintti-sarjakuvan juoppohullun spurgukapteeni Haddockin suosikkiviski on juuri Loch Lomond.
Loch Lomond Originalin tekniset speksit eivät tarjoa yllätyksiä: Ei ikä-mainintaa, minimi 40 % volume, karamelliväritys (vihreässä pullossa) ja vilustusfiltteröinti. Lähtökohdat ovat siten huonoimmat mahdolliset.
Nokka: Miesflunssa ei estä totuuden paljastumista. Leväisen alkutuulahduksen perään ryöpsähtää voimakas potkut saaneen putkimiehen käry.
Monttu: Limaisen kalvon puhkaisee halpamainen musteen ja dieselin cocktail, joka tukkii makuaistin ja jää leijailemaan muistoihin piinaavan pitkäksi aikaa.
Visio:
13 minuutin jälkeen Ralfy huutaa Loch Lomondin paketille "painu vittuun!" ja lopulta hyökkää puolustuskyvyttömän boksin kimppuun.
1 minuutin jälkeen 18 vuotiaan Loch Lomondin paketti katoaa.
