Jotta Apollo-huijaus pysyy pystyssä, kaikkien avaruusaseman astronauttien on pidettävä suunsa kiinni tähdistä. Nasa haluaa meidän uskovan, ettei kukaan voi nähdä tähtiä, paitsi me, jotka olemme Maassa tai lentokoneissa. Kun matkustamme yli 20 kilometrin korkeuteen, tähdet katoavat olemattomiin! —Eric Hufschmid
Nasan mukaan avaruudessa on lähes mahdotonta nähdä tähtiä paljaalla silmällä, ja että Kuun pinnalla ei voi nähdä tähtiä paljaalla silmällä.
Kukaan ei estänyt astronautteja muuttamasta kameran valotusaikaa ja ottamasta kuvaa tähdistä ja muista planeetoista - Kuussa ja avaruudessa. Astronautit veivät Kuuhun golfmailoja ja autoja, mutta he eivät vieneet Kuuhun teleskooppia.
Tähdet oli unohdettava kokonaan, koska 384000 kilometrin päässä olevan tähdistön väärentäminen oli teknisesti haasteellista 1960-luvun studiossa. Amatööritähtitieteilijä olisi huomannut, mikäli yksikin tähti olisi ollut väärässä kohdassa.
Näkymä biljoonista tähdistä olisi tehnyt astronautteihin valtavan vaikutuksen - puhumattakaan Jupiterin, Saturnuksen ja muiden planeettojen näkymästä. [...] Oletetuilta kuumatkoilta ei ole näytetty yhtäkään kuvaa, joka näyttäisi tähdet kaikessa mahtavuudessaan, eivätkä astronautit kommentoi tähtiä. He täysin jättävät ne mainitsematta! Se olisi kuin menisit Niagaran putouksille ja puhuisit syömästäsi hampurilaisesta.[1] —Bill Kaysing
Apollo 17 komento/huoltomoduuli, ei tähtiä.
Väärennetyn kuvan itsesään "leijumassa Van Allenin säteilyvyöhykkeiden korkeudessa" elämäkerrassaan Carrying the Fire (1975) julkaissut Michael Collins toimi Apollo 11 -tehtävässä komento/huoltomoduulin ohjaajana. Kun Neil Armstrong ja Buzz Aldrin laskeutuivat kuumoduulilla Kuuhun, jäi Collins kiertämään Kuuta.
Odotellessaan Armstrongia ja Aldrinia Collinsilla oli monta päivää aikaa katsoa ikkunasta ulos, ihailla tähtiä ja planeettoja sekä ottaa kuvia niistä, mutta hän ei tehnyt sitä, eikä Kuuhun lentäneet astronautit keskustelleet keskenään tähdistä tai ottaneet edes yhtä kuvaa tähdistä ja muista planeetoista Kuun pinnalla tai avaruudessa.
Apollo 11 -lehdistötilaisuuden aikana tähtitieteilijä kysyi astronauteilta kykenivätkö he näkemään tähtiä Kuun pinnalta. Armstrong mokasi vastauksensa ilmoittamalla, etteivät he ilman näkölaitteita pystyneet nähdä tähtiä Kuun pinnalta tai avaruudesta Kuun etupuolelta.
Tämän jälkeen Collins yritti paikkailla Armstrongin vastausta, mutta päätyi pahentamaan tilannetta ilmoitettuaan, ettei hän muista nähneensä yhtäkään tähteä. Collins ei edes käynyt Kuun pinnalla, hän pörräsi komentomoduulissa Kuuta ympäri monta päivää, eikä muistanut nähneensä ikkunasta yhtäkään tähteä.
Tämän jälkeen Collins yritti paikkailla Armstrongin vastausta, mutta päätyi pahentamaan tilannetta ilmoitettuaan, ettei hän muista nähneensä yhtäkään tähteä. Collins ei edes käynyt Kuun pinnalla, hän pörräsi komentomoduulissa Kuuta ympäri monta päivää, eikä muistanut nähneensä ikkunasta yhtäkään tähteä.
Kuusta ja avaruudesta katsottuna taivas on syvä musta. Auringon lisäksi Maa on ainoa näkyvä objekti. —Neil Armstrong valehtelemassa BBC:n haastattelussa vuonna 1970
_________________________
[1] Marcus Allen & Trevor Weaver, Apollo Moon Hoax: The Real Evidence - A Reference Guide to the Facts, (2021), s. 156.
[1] Marcus Allen & Trevor Weaver, Apollo Moon Hoax: The Real Evidence - A Reference Guide to the Facts, (2021), s. 156.
The first man in space, Yuri Gagarin, pronounced the stars being "astonishingly brilliant". Our astro-nots reported them as "dim and fuzzy". Was this because of NASA's inability to accurately simulate a starry background? [...] Further testing disclosed that for some undiscoverable reason every astronaut could see the stars and the planets while he was here on Earth, but the instant he hit space this was no longer true. The disease apparently occurred only under conditions of zero gravity. It seems a cosmic joke that just as man reaches for the stars he becomes star-blind. [...] I realized that there are no mists, storms, or fogs in space to hide my destination. Despite what the astronauts claim, one can see the sun, stars and planets all the time by just changing windows. —Ralph René, NASA Mooned America!, CreateSpace, California, (2017), s. 31, 64, 165.
And as with all the 'debunkers,' he also forgot to explain why it is that no one thought to expose a photo or two to specifically capture the brilliant display of stars. Legend holds that a dozen astronauts walked upon the surface of the Moon for varying amounts of time. The Apollo 17 astronauts alone were purportedly there for three days. For the duration of their visits, each of the twelve would have been treated to what was by far the most dazzling display of stars ever seen by the human eye. What they would have seen was many times more stars burning many times brighter than can be seen anywhere here on planet Earth. Collectively, the dirty dozen took thousands of photos throughout their alleged journeys. And yet, amazingly enough, not one of them thought it might be a good idea to snap even a single photograph of such a wondrous sight. Of course, endless photos of the lunar modules and the monotonous lunar surface are exciting too, but just one or two photos of that dazzling lunar sky might have been nice as well. It's as if someone went to Niagara Falls and the only photos they brought back were of the car they drove sitting in a nondescript parking lot. —Dave McGowan, Wagging the Moondoggie: Part IV, The Center for an Informed America, (Oct 1, 2009).
Apollo-astronauttien ristiriitaisista lausunnoista tähtien näkyvyydestä avaruudessa ks. Allen & Weaver, s. 155-163; René, s. 29-36, 146; Bill Kaysing, We Never Went to the Moon: America's Thirty Billion Dollar Swindle!, Desert Publications, Arizona, (1981), s. 192; Craig Fraley, Why There's Doubt: Moon Landings, CreateSpace, California, (2017), s. 122-123.
Apollo 11 -lehdistötilaisuuden tähtivalheista ks. Bart Sibrel, Moon Man: The True Story of a Filmmaker on the CIA Hit List, Washington, D.C., (2021), s. 109-110.
