[...] [Jud Süss] on harvinainen tapaus elokuvan historiassa: sodan lopussa sen tekijä pidätettiin sekä tuomittiin Hampurissa rikoksista ihmisyyttä vastaan ja maaperän valmistelusta kansanmurhalle, ja elokuva esiteltiin todisteena.[1] —Dalia Karpel
Veit Harlan ja Vallanhimo
Kansainvälisen juutalaisen (1940) ohella natsi-Saksan pahamaineisin juutalais-vastainen propagandaelokuva oli Veit Harlanin ohjaama Vallanhimo (Jud Süss, 1940).[2]
Dora Gerson ja Max Sluizer
Veit Harlanin ensimmäinen vaimo oli saksanjuutalainen näyttelijä ja kabaree-laulaja Dora Gerson (1899-1943). Gerson myöhemmin erosi Harlanista ja meni naimisiin hollanninjuutalaisen Max Sluizerin (1906-1943) kanssa. Gerson ja Sluizer perheineen myöhemmin murhattiin Auschwitzissa.[3]
Susanne Harlan
Yksi Veit Harlanin tyttäristä Susanne Harlan (1932-1989) kääntyi juutalaisuuteen ja meni naimisiin holokaustiuhrien jälkeläisen saksanjuutalaisen Claude Jacobyn (1916-1964) kanssa. Harlan teki itsemurhan vuonna 1989.[4]
Christiane Harlan ja Stanley Kubrick
Yli 40 vuotta amerikanjuutalaisen elokuvaohjaajan Stanley Kubrickin kanssa naimisissa ollut, Hitler-nuoret-järjestöön aikoinaan kuulunut ja juutalaista syntyperää oleva Christiane Harlan on Veit Harlanin veljentytär.[5]
Vaikka projektia ei koskaan toteutettu, Stanley Kubrick oli harkinnut elokuvan tekemistä heidän sedästään Veit Harlanista, saksalaisesta elokuvantekijästä, joka teki antisemitistisen Jud Süssin (1940). —Wikipedia
_________________________
[1] Dalia Karpel, The Real Stanley Kubrick, Haaretz, (Nov. 2, 2005).
[2] "Hänellä [Veit Harlan] oli paljon juutalaisa ystäviä. He rakastivat häntä. Meidän lääkärimme oli juutalainen, meillä oli jokapaikassa juutalaisia ympärillämme." —Maria Körber, Harlan: In the Shadow of Jew Suess, DVD, Zeitgeist Films, Saksa, (2009), 0:26:00.
[3] Harlan: In the Shadow of Jew Suess, DVD, Zeitgeist Films, Saksa, (2009), 0:09:00, 0:27:00, "Jessica Jacoby Q&A", 0:03:00; Larry Rohter, Nazi Film Still Pains Relatives, The New York Times, (March 1, 2010).
[4] Larry Rohter, Nazi Film Still Pains Relatives, The New York Times, (March 1, 2010).
[5] Her [Christiane Harlan] parents, who were part of the Wehrmacht entertainment troupes, performed for the troops at the front. [...] "I liked going there [Hitler Jugend] because it released me from housecleaning duties. I was a girl whose whole world was the theater: I had a large puppet theater and I wrote and directed plays and took money from children to see them. And that's actually what I did in the Hitler Jugend. [...] I remember that I painted well and that when they taught us [in art class] about the structure of the Aryan skull, I thought it was ridiculous. The person who gave the talk didn't even look Aryan. [...] My maternal grandmother, who was a pianist from Hamburg, married a Jewish violinist from New York, so that there was also a half-Jewish side in the family." —Christiane Harlan, Dalia Karpel, The Real Stanley Kubrick, Haaretz, (Nov. 2, 2005).
Joseph "Süß" Oppenheimer, 1698-1738.
Joseph Ben Issachar Süßkind "Süß" Oppenheimer (1698-1738) oli juutalainen talousasiantuntija ja Württembergin herttuan Karl Alexanderin taloudellinen neuvonantaja eli tuon ajan kielenkäytön mukaan hovijuutalainen. Hänet tuomittiin vuonna 1738 kuolemaan erilaisista korruptioon liittyneistä rikoksista ja teloitettiin. Häneen on myöhemmin viitattu usein halventavalla nimityksellä Jud Süß ("jutku Süß" tai sukunimen kaksimerkityksisyyden vuoksi myös "suloinen jutku") ja hänen tarinaansa on käytetty antisemitistisen propagandan välineenä. [...] Oppenheimer pidätettiin ja häntä syytettiin useista rikoksista, kuten petoksesta, kavalluksesta, maanpetoksesta, irstailevista suhteista useisiin naisiin ja lahjusten vastaanottamiseen. Jotkut juutalaiset yrittivät auttaa häntä oikeudenkäynnin aikana, kun taas toiset antoivat häntä vastaan syyttäviä todistuksia. Irstailevien suhteiden syytekohdasta luovuttiin hyvämaineisten naisten suojelemiseksi. [...] Joseph Süß Oppenheimeria syytettiin oikeudessa valtiopetoksesta, majesteettirikoksesta, valtion varojen ryöstämisestä, kaupankäynnistä valtion viroilla, lahjoman vastaanottamisesta, luterilaisen uskonnon loukkaamisesta ja kristittyjen naisten lihallisesta hyväksikäyttämisestä. Häntä syytettiin muiden muassa sekaantumisesta 14-vuotiaaseen kristittyyn tyttöön. Vaikka kaksi kätilöä todisti oikeudessa tämän olevan vielä neitsyt, Süß Oppenheimer tuomittiin syylliseksi. 9. tammikuuta 1738 hänet tuomittiin kuolemaan. Ennen kuolemantuomion täytäntöönpanoa Süß Oppenheimer asetettiin Stuttgartissa julkisesti näytteille punaiseksi maalatussa rautahäkissä ihmisten pilkattavaksi. Hänelle tarjottiin armahdusta, mikäli hän luopuisi juutalaisesta uskosta ja kääntyisi kristityksi. Hän kieltäytyi. Hänen kerrotaan sylkeneen maahan, kun kaupunginkirjuri tarjosi hänelle kääntymistä ja kastetta. Ennen kuolemaansa Süß Oppenheimer lausui juutalaisen uskontunnustuksen Šema Jisrael: "Kuule, Israel, Herra, sinun Jumalasi, on yksi Jumala." Tähän kaupunginkirjurin kerrotaan huutaneen: "Kohta näet, että Jeesus elää!" —Wikipedia
Joseph "Süß" Oppenheimerin teloitus vuonna 1738.
4. helmikuuta 1738 Süß Oppenheimer hirtettiin rautahäkissään. Ennen kuolemantuomion täytäntöön panemista hän sai tavata juutalaisen seurakunnan esimiehen, Mardochai Schloßin. Rabbiinin tapaaminen häneltä kiellettiin. Noin 12 000 katsojaa todisti Süß Oppenheimerin teloitusta Stuttgartin teloituspaikalla. Teloituksen jälkeen hänen ruumiinsa jätettiin häkkiin varoittamaan ihmisiä juutalaisista. Vasta kuusi vuotta myöhemmin, 1744, herttua Karl Eugen käski ottaa ruumiin alas häkistä ja haudata sen. Süß Oppenheimerin häkki, jossa hänet hirtettiin, oli tutkimuskomission jäsenen, salaneuvos von Pflugin, keksintö. Hänen mielestään Süß Oppenheimer ei saanut roikkua vapaasti, kuten muut teloitetut, vaan hänen tuli virua kuin lintu häkissä. Süß Oppenheimeria oli syytetty kristittyjen naisten kanssa makaamisesta, lintuhäkin tehtävä lienee myös ollut muistuttaa tästä "makaamisesta" (saksan puhekielessä "vögeln", joka on johdettu sanasta "Vogel" eli "lintu"). [...] Süß Oppenheimer on tullut tunnetuksi ennen muuta kirjallisuuden ja elokuvan kautta. Wilhelm Hauff kirjoitti hänen elämäänsä pohjautuvan novellin Jud Süß vuonna 1827 ja Lion Feuchtwanger samannimisen romaanin vuonna 1925. Erityisen tunnettu on vuonna 1940 kantaesitetty saksalainen kansallissosialistisen puolueen propagandaelokuva Vallanhimo (Jud Süß). [...] Tämä kuvaa Süß Oppenheimerin vallan- ja rahanhimoisena juutalaisena, joka rikastuu muiden kustannuksella ja kahmii itsellensä valtaa. Samalla elokuva korostaa hänen himoaan vaaleisiin arjalaisiin naisiin. Elokuva kohotti Süß Oppenheimerin erääksi antisemitistisen propagandan keskeisistä hahmoista. —Wikipedia
