Otto Weininger oli juutalaissyntyinen itävaltalainen filosofi, joka tunnetaan teoksestaan Sukupuoli ja luonne (1903) ja yltiöpäisistä teorioistaan. [...] [Kirjassaan] Weininger pyrkii saattamaan sukupuolten suhteet uuteen valoon ja esittää juutalaisvastaisia ja naisvihamielisiä käsityksiä. Hänen mukaansa juutalaiset ovat naisellisen olemuksensa takia "alati himokkaita ja irstaita", "synnynnäisiä kommunisteja", "luonnostaan parittajia". Lisäksi Weininger pitää ihmistä luonteeltaan biseksuaalina. —Wikipedia
Arjalaisfilosofi, protonatsi ja juutalainen juutalaisvihaaja Otto Weininger.[1]
Julkaistuaan kirjansa Sukupuoli ja luonne (1903) 23-vuotias Weininger teki itsemurhan sen jälkeen, kun kirja ei saanut riittävän suurta huomiota ja Weiningeriä syytettiin plagioinnista. Weininger toteutti suunnitelmallisen itsemurhansa samassa talossa, jossa säveltäjä Ludwig van Beethoven oli kuollut. Teko inspiroi muitakin Weininger-faneja plagiointi-itsemurhiin.
Hitler ihannoi Weiningeriä ja myöhemmin juutalaisnatsit plagioivat monia Weiningerin juutalaisvastaisia ajatuksia puolueohjelmaansa.[2]
[...] Katkerimmat juutalaisvihaajat löytyvät juutalaisista itsestään.[3] —Otto Weininger
________________________
[1] Otto Weiningerin juutalaisesta syntyperästä ks. Dietrich Bronder, Bevor Hitler kam: Eine historische Studie, 2. erweiterte Auflage, Marva-Verlag, Genf, (1975), s. 382; Brigitte Hamann, Hitler's Vienna: A Dictator's Apprenticeship, Oxford University Press, (1999), s. 227-229; Jörg v. Uthmann, Doppelgänger, du bleicher Geselle: Zur Pathologie des deutsch-jüdischen Verhältnisses, Knaur, München, (1983), s. 85; Marvin Lowenthal, The Jews of Germany: A Story of Sixteen Centuries, Logmans, Green and Co., New York, (1936), s. 266; Bernt Engelmann, Germany Without Jews, Bantam Books, New York, (1984), s. 236, alaviite; Alan Abrams, Special Treatment: The Untold Story of the Survival of Thousands of Jews in Hitler's Third Reich, Lyle Stuart, Secaucus, (1985), s. 241, v. 14; Kimberley Cornish, The Jew of Linz: Wittgenstein, Hitler and Their Secret Battle for the Mind, Century, London, (1998), s. 72; Judith E. Doneson, The Holocaust in American Film, 2nd ed., Syracuse University Press, New York, (2002), s. 202.
[2] Otto Weiningerin vaikutuksesta Hitleriin ja natsi-ideologiaan ks. Bronder, s. 382; Hamann, s. 225, 230; Christine Achinger, "Women, Jews, and Modernity in Otto Weininger", Frankel Institute Annual, University of Michigan, (2014), s. 41; Cornish, s. 1-2; Samuel Igra, Germany's National Vice, Quality Press, London, (1945), s. 99-100.
[3] Otto Weininger, Sex & Character, G. P. Putnam's Sons, New York, (1906), s. 304; Uthmann, s. 85; [...] In response to the debate as to whether Weininger can be read representative of a cultural milieu present at the turn of the century, or whether he must be considered as an individual, [Misha] Kavka argues that "the impact of Weininger's study suggests that a large, implicitly male intellectual audience identified with Weininger's hatred of women, and, through the vehicle of misogyny, his hatred of Jews. [...] Sex and Character went through 28 editions between the years 1903 and 1947—twelve editions in the first seven years after publication, with four in 1904 alone." —Kriss Ravetto, The Unmaking of Fascist Aesthetics, University of Minnesota Press, Minneapolis, (2001), s. 244, v. 12.
