[Puolustusministeri Moshe] Dayanin sanojen johtopäätökset ovat selkeät: Tällä valtiolla [Israel] ei ole kansainvälisiä velvoitteita, ei taloudellisia ongelmia, rauhankysymystä ei ole olemassa. [...] Sen on laskettava askeleensa kapeakatseisesti ja elettävä miekallaan. Sen on nähtävä miekka tärkeimpänä, ellei ainoana välineenä, jolla pitää moraali korkealla ja säilyttää moraalinen jännitys. Tätä tarkoitusta varten se saattaa, ei, sen täytyy keksiä vaaroja, ja tätä varten sen on omaksuttava provokaatio-ja-kosto -toimintamalli [...] Ja ennen kaikkea: Toivokaamme uutta sotaa arabimaiden kanssa, jotta voimme lopulta päästä eroon ongelmistamme ja hankkia tilamme. (Samankaltainen lipsahdus: [Pääministeri David] Ben-Gurion itse sanoi, että olisi kannattavaa maksaa arabille miljoona puntaa sodan aloittamiseksi.) (26. toukokuuta 1955). —Livian Rokach
Livian Rokach, Israel's Sacred Terrorism: A Study Based on Moshe Sharett's Personal Diary and Other Documents, 3rd ed., AAUG Press, Belmont, Massachusetts, (1980), s. 41.
Amira Hass, "Gaza residents: IDF troops posing as Hamas men", Haaretz, (11/01/2009, 2:58).
Hennecke Kardel, Adolf Hitler: Founder of Israel – Israel in War with Jews, Modjeskis’ Society Dedicated to Preservation of Cultures, San Diego, (1997), kuva sivujen 123-124 välissä.
Toinen ilon päivä koitti juutalaisille 14.5.1948, jolloin David Ben-Gurion julisti Israelin itsenäiseksi valtioksi. Suomi oli ensimmäisiä maita, jotka tunnustivat Israelin valtion. —Taimi Torvinen
Taimi Torvinen, Kadimah: Suomen juutalaisten historia, Otava, Helsinki, (1989), s. 174-175.
