Diktaattorin ja juutalaisvihaajan Ion Antonescun johtama Romania toimi toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan liittolaisena.
Adolf Hitler ja Ion Antonescu
Tämä Antonescun näkökulma voidaan epäilemättä liittää hänen saamaansa kuppatautiin: Berliiniin lähetetyssä salaisessa saksalaisraportissa todettiin, että "romanialaisten ratsuväen upseerien keskuudessa tämä tauti on yhtä laajalle levinnyt kuin tavallinen flunssa saksalaisten upseerien keskuudessa. Monina kuukausina marsalkka [Ion Antonescu] kärsii taudin vakavista oireista." Toinen vähän tunnettu osa Antonescun elämästä, jota vähäteltiin hänen virallisessa elämäkerrassaan, liittyy hänen avioliittoonsa juutalaista syntyperää olleen ranskalaisnaisen [Rasela Mendel] kanssa. Antonescu erosi hänestä ollessaan vielä Ranskassa sotilasasiamiehenä. Antonescun ainoa lapsi, joka ilmeisesti kuoli varhaisella iällä, syntyi hänelle tämä naisen kautta. Hänen avioliitto toisen vaimonsa Maria [Niculescu] kanssa käynnisti poliittisten ja oikeudellisten kiistojen myrskyn. Hänkin oli aiemmin ollut naimisissa ranskanjuutalaisen [Guillaume Auguste Joseph Pierre Fueller] kanssa, miehen, jonka hän tapasi Romaniassa ja joka oli hänen toinen aviomies. Pariskunnan lähdettyä Ranskaan Maria tapasi Antonescun; Antonescu ja Maria menivät naimisiin erottuaan juutalaisista puolisoistaan. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Antonescun isä, jonka maininta oli poistettu kaikista sodan aikana julkaistuista virallisista elämäkerroista, oli eronnut marsalkan äidistä ja mennyt naimisiin juutalaisen Frida Cupermanin kanssa. Kun Antonescusta tuli Romanian johtaja, marsalkka vaati hänen äitipuoltaan luopumaan Antonescu-nimestä miehensä kuoleman jälkeen, mutta Cuperman kieltäytyi. Wilhelm Filderman totesi päiväkirjassaan, että Cuperman-naisella oli sukulaisia New Yorkissa. Toinen jakso, joka näyttää vaikuttaneen Antonescun suhtautumiseen juutalaisia kohtaan, liittyy legioonalaisten [Rautakaarti] häntä vastaan tekemiin syytöksiin. Rautakaarti syytti häntä myötätunnon ilmaisemisesta vapaamuurareita kohtaan, suhteiden ylläpitämisestä heihin ja jopa olemisesta vapaamuurari. Itse asiassa Antonescu oli herjauskampanjan kohde, jonka jälkimainingit kantautuivat Berliiniin. Ei ole epäilystäkään siitä, että nämä syytökset vaikuttivat joihinkin Romanian johtajan juutalaisia koskeviin toimenpiteisiin ja päätöksiin, mukaan lukien hänen päätökseensä suunnitella romanianjuutalaisten fyysinen eliminointi.[1] —Michael Berenbaum ja Abraham Peck
________________________
[1] Michael Berenbaum ja Abraham Peck (toim.), The Holocaust and History: The Known, the Unknown, the Disputed, and the Reexamined, Indiana University Press, Bloomington, (1998), s. 465, v. 8-10; Ion Antonescun juutalaisyhteyksistä ksm. Felicia (Steigman) Carmelly, Shattered! 50 Years of Silence: History and Voices of the Tragedy in Romania and Transnistria, Abbeyfield, Toronto, (1997), s. 17.
