Nasan laariin satavien "litteä maa" ja "ufo-avaruusolento" -sekoiluvideoiden ohella YouTube-videopalveluun on asennettu lukuisia Nasalle työskenteleviä ammattivalehtelijoita.
Kaksi tunnettua tapausta ovat Curious Droid -kanavan Paul Shillito sekä The Vintage Space -kanavan amerikanjuutalainen Amy Shira Teitel.
Kumpikin kanava esiintyy käsittelevänsä avaruus- ja teknologia-aiheita laidasta laitaan, joskin todellisuudessa kummankin kanavan päätehtävä on vakuuttaa katselija siitä, että 1960-luvulla ihmiset lensivät foliosta, teipistä, pahvista ja verhotangoista nikkaroidulla pienoismallilla Kuuhun ja takaisin useita kertoja.
Curious Droid ja The Vintage Space väittävät, että Apollo-avaruusalukset "kiersivät" Van Allenin säteilyvyöhykkeet. Todellisuudessa Apollo-alukset lensivät useita kertoja suoraan kummankin Van Allenin vyöhykkeen "sydämen" läpi, joissa säteily on voimakkainta.
Koska Curious Droid ja The Vintage Space esiintyvät olevansa aiheen asiantuntijoita, heidän on täytynyt minimissään tutkia mitä lentoratoja Apollo-avaruusalukset todellisuudessa kulkivat, joka todistaa sen, että kumpikin valehtelee asiasta tahallisesti.
Mikäli Curious Droid ja The Vintage Space olisivat rehellisiä, he tarjoaisivat katsojilleen kaikkien Apollo-lentojen meno- ja paluumatkojen lentoratagrafiikat sekä rohkaisisivat katsojaa tekemään omat tutkimuksensa aiheesta.[1]
[Apollo 14:sta] trans-lunar injectioni [TLI, lähtölentorata matala Maan kiertoradalta kohti Kuuta] sijaitsi lähempänä geomagneettista päiväntasaajaa kuin edellisillä lennoilla, ja siten avaruusalus matkusti säteilyvyöhykkeiden sydänten läpi.[2] —Apollo 14 Final Mission Report
________________________
[1] Paul Shilliton (Curious Droid) ja Amy Shira Teitelin (The Vintage Space) Apollo-lentoratojen valheista ks. Marcus Allen & Trevor Weaver, Apollo Moon Hoax: The Real Evidence - A Reference Guide to the Facts, (2021), s. 42-48.
[2] Allen & Weaver, s. 47-48; Apollon todellisista lentoradoista ksm. Bart Sibrel, Moon Man: The True Story of a Filmmaker on the CIA Hit List, Washington, D.C., (2021), s. 145.
