[...] Ollaksemme Suomessa niin katson, että hämmästyttävän usein kuulee tämän käsityksen, että on olemassa sellaisia mielipiteitä, jotka eivät nauti lain suojaa - joita siis ei saisi määritelmällisesti ilmaista ollenkaan. Kun meillä perustuslaki ainoastaan mahdollistaa näitten puheitten jälkikäteisen kontrollin, ja siltä osin sitten jos rikoksen tunnusmerkit täyttyvät niin tulee seurauksia. Mutta ennakolta niitä Suomen perustuslain mukaan ei voi estää, eikä tule estää.[1] [...] Koska perustuslaissa on tämä yksiselitteinen ennakkosensuurin kielto, niin se voi määritelmällisesti tapahtua ainoastaan jälkikäteen, ja näin sen kuuluu sivistyneessä länsimaisessa yhteiskunnassa ollakin.[2] [...] Kun julkisesti keskustellaan, niin kyllä sinne pitää mahtua monenlaista mielipidettä ja pitää olla oikeus sanoa kärkevästikin - ja niin, että se loukkaakin joitain ihmisryhmiä. Ei täällä yksittäinen ihmisryhmä voi lähteä vaatimaan itselleen tällaista oikeutta olla loukkaantumatta siitä mitä muut sanovat. Jos sille tielle lähdetään, niin sehän on ihan mielipuolinen lähestymistapa.[3] —Markku Jokisipilä
Professori Markku Jokisipilän älykäs puheenvuoro "vihapuhe"-myyntilipukkeella markkinoiduista tiedonsensurointilainsäädännöistä, joiden on tarkoitus estää rehellinen asioiden tutkiminen.
Uusi Suomi -verkkolehden entinen päätoimittaja Markku Huusko, joka yrittää muiden rikollismedian valeuutistoimittajien tapaan saada natsi-Saksan kaltaiset "vihapuhe"-kirjojenpolttolainsäädännöt Suomeen.[4]
[...] Hämmästelin sitä, että nimenomaan toimittajataustaiselta henkilöltä [Markku Huusko] sitten kuulee tällaisen mielipiteen. Eli hän siinä sitten antaa oman nimensä arvovallan tämän vihapuhe-käsitteen taakse. Toteaa minulle siinä ihan otsikossakin, että "vihapuhe on totta". Ja että sitä tapahtuu ja että sen suitsemiseksi tarvitaan toimenpiteitä. Oma itseymmärrykseni tutkijana lähtee siitä, ettei minun tehtäväni ole torjua vihapuhetta, minun tehtäväni on tutkia historiaa ja tutkia politiikkaa ja sieltä sitten paljastuu mitä paljastuu. Ja yhtä lailla journalistilta pidän tätä kummallisena mielipiteenä, koska luulisi toimittajan näkökulmasta olevan kiinnostavaa se, että yhteiskunnassa erilaiset mielipiteet pääsevät muodostumaan mahdollisimman vapaasti. Ja sitten toimittajan, jonka tehtävänä on tästä yhteiskunnasta raportoida, että hän pääsisi mahdollisimman väärentymättömänä sitten seuraamaan näitä erilaisia mielipiteitä ja käsityksiä, joita yhteiskunnassa vallitsee.[5] —Markku Jokisipilä
[...] Haluaisin heidän kuitenkin sitten osoittavan minulle sen historiallisen järjestelmän tai sen maan, jossa on päädytty parempaan tilanteeseen sen seurauksena, että on lähdetty mielipiteen ilmaisua rajoittamaan julkisin toimin, lainsäädännön toimin.[6] [...] Sen verran minulla on itseluottamusta tämän asian suhteen, että olen aika varma kun tästä mentäisiin aikakoneella 20 vuotta eteenpäin, niin minun ei tarvitse hävetä näitä mielipiteitä kyllä silloin 20 vuoden päästä. Uskon, että olen oikeassa ja uskon, että aika sen tulee myös näyttämään. Ne ketkä kannattavat sananvapauden rajoittamista niin historiallisestikin jo siitä voi tehdä sen johtopäätöksen, että siitä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.[7] —Markku Jokisipilä
_________________________
[1] "Pohjolan Pohjois-Korea - Markku Jokisipilä", Dosentti, (12.2.2018), 5:30.
[3] "Tätä on Vihapuhe - Markku Jokisipilä", Dosentti, (12.2.2018), 3:40.
[4] Markku Huusko, Vihapuhe on totta, Markku Jokisipilä, Uusi Suomi Blogit, (4.10.2017 11:56, päivitetty 4.10.2017 11:56); Arto Luukkanen, Markku Jokisipilä – Järjen ääni, Uusi Suomi Blogit, (3.10.2017 22:28, päivitetty 3.10.2017 22:28).
