Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1905 voittanut emeritusprofessori Philipp von Lenard oli natsi-Saksan "Arjalainen fysiikka" -liikkeen johtaja ja Hitlerin neuvonantaja.
Lenard pyrki luomaan "arjalaisen fysiikan perusteet" kirjassaan Der deutsche Naturforscher "Saksalainen luonnontutkija".
Vuonna 1922 saksanjuutalaisen ulko-ministerin Walter Rathenaun murhan jälkeen Weimarin tasavallan hallitus pyysi, että Heidelbergin yliopiston lippu lasketaan puolitankoon. Yliopiston professori Lenard kuitenkin kielsi tämän. Kun opiskelijat yrittivät päästä rakennukseen laskemaan lippua, suihkutti Lenard kylmää vettä opiskelijoiden päälle.
Filosofian ja lääketieteen tohtori, kuuluisa fyysikko Philipp von Lenard (1862-1947) oli Pressburgin juutalaisen kauppiaan David Lenardin poika ja juutalaisen fyysikon Heinrich Hertzin avustaja [...][1] —Dietrich Bronder
Philipp von Lenard liittyi natsipuolueeseen vuonna 1924. Luotettavien lähteiden mukaan hän itse oli "ei-arjalaista" syntyperää ollen Pressburgista kotoisin olleen juutalaisen kauppiaan David Lenardin poika. Olipa tuon väitteen totuus mikä hyvänsä, sai hän tieteellisen koulutuksen "ei-arjalaisen" fyysikon Heinrich Hertzin käsissä.[2] —Bernt Engelmann
Vuonna 1935 Nürnbergin lakien voimaantulon jälkeen saksanjuutalaiset, jotka eivät olleet vielä muuttaneet maasta, elivät näkymättömässä getossa. Jokainen sieltä ulos tullut ylennettiin hänen omaksi edukseen "kunnialliseksi arjalaiseksi". Eräs sellainen henkilö oli kuuluisa fyysikko Philipp von Lenard, Pressburgista kotoisin olleen juutalaisen kauppiaan David Lenardin poika. Vuonna 1936 Hitler myönsi hänelle kansallisen taide- ja tiedepalkinnon sekä natsipuolueen kultaisen kunniamerkin.[3] —Hennecke Kardel
________________________
[1] Dietrich Bronder, Bevor Hitler kam: Eine historische Studie, Marva, Genf, 2. erw. Auflage, (1975), s. 393-394, 211.
[2] Bernt Engelmann, Germany Without Jews, Bantam Books, New York, (1984), s. 187, ensimmäinen alaviite.
[3] Hennecke Kardel, Adolf Hitler: Founder of Israel – Israel in War with Jews, Modjeskis’ Society Dedicated to Preservation of Cultures, San Diego, (1997), s. 73.
