Valtionvelka on perustuslainvastainen mieletön petos.[1] —Sarah Emery
130 vuotta sitten kirjoissaan Seven Financial Conspiracies: Which Have Enslaved the American People (1887) ja Imperialism in America: Its Rise and Progress (1893) Sarah E. Van De Vort Emery yritti varoittaa Amerikan kansaa yksityisestä velkapohjaisesta talousjärjestelmästä.[2]
21. maaliskuuta 1892 Wall Street -pankkiirit lähettivät toisilleen kiertokirjeen, jonka Chicago Daily Press -lehti julkaisi ja jonka Sarah Emery uudelleen julkaisi kirjassaan Imperialism in America,
Meidän täytyy edetä varoen ja vartioida tarkoin jokaista liikettä, sillä alemman kansanluokan keskuudessa näkyy jo merkkejä levottomasta hälinöinnistä. Siitä syystä varovaisuus määrää toiminta-periaatteena näennäisen myötä-mielisyyden kansantahtoon, kunnes kaikki suunnitelmamme ovat niin pitkälle viimeistelty, että voimme julistaa suunnitelmamme ilman järjestäytyneen vastarinnan pelkoa. Meidän luotettavimpien miehien tulisi tarkasti vahtia Yhdysvaltain The Farmers' Alliance ja Knights of Labor -järjestöjä ja meidän täytyy ottaa välittömiä askelia joko näiden järjestöjen hallitsemiseksi omien etujemme mukaisesti tai sabotoida järjestöt. 4. heinäkuuta tulevassa Omaha-kokouksessa meidän miesten täytyy osallistua ja ohjata sen liikkeitä. Muussa tapauksessa meidän suunnitelmiamme vastaan seuraa niin suuren luokan vihamielisyys, että sen ylitsepääseminen voi vaatia väkivaltaa. Nykytilanteen kanssa tämä tulisi olemaan ennenaikaista; emme ole vielä valmiita niin isoon kriisiin. Pääoman täytyy suojella itseään kaikilla mahdollisilla tavoilla, yhteenliittymien ja lainsäädännön kautta. Tuomioistuimet täytyy kutsua avuksemme, velat täytyy kerätä, velkakirjat ja asuntolainat pakkolunastaa niin nopeasti kuin mahdollista. Kun, lainsäädännön kautta, tavalliset ihmiset ovat menettäneet kotinsa, he ovat mukautuvaisempia ja, hallituksen kovan käden vaikutuksen kautta, helpommin hallittavia - sovellettuna keisarillisen vaurauden keskitetystä voimasta, joka on johtavimpien rahoittajien käsissä. Ihmiset joilla ei ole kotia eivät kinastele heidän hallitsijoidensa kanssa. Historia toistaa itseään säännöllisissä kiertokuluissa; tämä totuus on hyvin meidän johtavimpien miesten tiedossa, jotka nyt ovat muodostamassa pääoman keisarikuntaa hallitsemaan maailmaa. Sillä välin, kun he ovat tekemässä sitä, ihmiset on pidettävä poliittisen vihamielisyyden tilassa. Tullimaksujen kysymyksen uudistusta pitää kiirehtiä järjestön kautta, joka tunnetaan Demokraattisena puolueena. Ja vastavuoroisesti suojatullien kysymys pitää pakottaa julkiseen näkökenttään Republikaanisen puolueen kautta. Siten jakamalla äänestäjät saamme heidät kuluttamaan energiansa, jolloin he taistelevat toistensa kanssa kysymyksistä, joilla ei ole mitään merkitystä meille - paitsi talutusnuorina, joilla johdetaan rahvasta laumaa. Siten hienovaraisten toimenpiteiden kautta voimme turvata kaiken, joka on niin avokätisesti suunniteltu ja tähän asti onnistuneesti saavutettu.[3]
Koska 99 % ihmisten tarpeista on enemmän tai vähemmän identtisiä (asunto, toimeentulo jne), on yhteiskunta tarpeellista jakaa toistensa kanssa yhdentekevistä asioista kinaaviin pienempiin ryhmiin, jotta hallitsijoiden vähemmistön olisi käytännöllisempää hallita hyväksikäytöksiin suostuvaisia työjuhtiaan.
Suomen eduskunnassa ei ole 100 vuoden historian aikana pidetty yhtäkään älykästä puheenvuoroa tärkeästä aiheesta. Eduskunnan, koululaitoksen, median jne tarkoitus on siirtää huomio mahdollisimman yhdentekeviin aiheisiin, jotta väärinkäytökset voivat jatkua.
Kokemus on osoittanut, että yksinkertaisin tapa saada yleisö hallintaan, on samanaikaisesti pitämällä yleisö kurittomana ja tietämättömänä järjestelmän alkeellisista perusteista, sekä samaan aikaan pitää heidät ymmällään, sekavina ja poissa tolaltaan asioiden kanssa, joilla ei ole mitään todellista merkitystä. [...] Vauhti, jolla [tutkijat] voivat viestiä varoituksensa yleisölle, tulee suuresti riippumaan siitä, kuinka tehokkaita olemme olleet median hallinnassa, koulutuksen huononnuksessa ja yleisön pitämisessä poissa tolaltaan asioiden kanssa, joilla ei ole mitään todellista merkitystä.
—Silent Weapons for Quiet Wars: An Introduction Programming Manual - Operations Research Technical Manual TW-SW7905.1 (1979)
________________________
[1] Sarah E. V. Emery, Imperialism in America: Its Rise and Progress, Rev. ed., D. A. Reynolds & Co., Lansing, MI, (1893) s. 54.
[2] Sarah E. V. Emery, Seven Financial Conspiracies: Which Have Enslaved the American People, Robert Smith & Co., Lansing, MI, (1887); Sarah E. V. Emery, Imperialism in America: Its Rise and Progress, Rev. ed., D. A. Reynolds & Co., Lansing, MI, (1893); Sarah E. Van De Vort Emerystä ks. Pauline Adams ja Emma S. Thornton, A Populist Assault: Sarah E. Van De Vort Emery on American Democracy 1862-1895, Bowling Green State University Popular Press, Bowling Green, Ohio, (1982).
[3] Emery, s. 72.
IT is useless to deny the fact that capital purposely enslaved labor and it is no less obvious that there is a settled determination to enforce and continue this condition of wage slavery. It is in the interest of capital to disguise its hostile position towards labor, for so long as the warfare can be carried on through political parties it is less dangerous to capital, and the desired results are peaceably obtained. The end sought is to secure the election of men who will not antagonize the scheme by which capital plunders the people. The capitalist draws no party lines, with him it is simply the election of the man who will not oppose his measures. Such being the case capital will continue to control legislation until labor learns to boycott both the old parties. The money power is composed of the leaders of both of these parties, and however much they may feign to differ politically, their moneyed interests are identical. The real struggle is not between the political parties but between capital and labor, and in order to antagonize the forces of labor, it is enlisted in the ranks of the old parties which are constantly held in the attitude of combatants. —Sarah E. V. Emery, s. 73.
We demand a national currency, safe, sound, and flexible, isssued by the general government only, a full legal tender for all debts, public and private, and that without the issue of banking corporations; a just, equitable and efficient means of distribution direct to the people, at a tax not to exceed two per cent per annum, to be provided as set forth in the sub-treasury plan of the Farmers' Alliance, or a better system; also by payments in discharge of its obligations for public improvements. —Sarah E. V. Emery, s. 79-80.
The money of the country should be gold, silver and paper, and be issued by the general government only, and in sufficient quantities to meet the demands of business, and give full opportunity for the employment of labor. To this end an increase in the volume of money is demanded, and no individual or corporation should be allowed to make any profit through its issue. It should be made a legal tender for the payment of all debts, public and private. Its volume should be fixed at a definite sum per capita, and made to increase with our increase of population. —Sarah E. V. Emery, s. 82.
AS before stated, by controlling money, land and transportation it is an easy matter to control the labor of a people. The first step is to gain control of the money; with power to inflate or contract it at pleasure. With this power all other sources of wealth are at the command of the money monger, who by producing a scarcity of his commodity is enabled to seize upon them at such prices as he may dictate. —Sarah E. V. Emery, s. 14.
THAT this infernal scheme of bonding the American people was instituted and precipitated upon them by a few designing men does not admit the shadow of a doubt. And it has given them absolute control of the finances of the country, and furnished the foundation for the English system of funding and national banking which is disastrous to the liberties of any people. —Sarah E. V. Emery, s. 55.
Sarah E. V. Emeryn lausuntoja Yhdysvaltain hallituksen luomasta velka- ja korkovapaasta Greenback-valuutasta ks. Emery, s. 24-26, 34, 36-40, 46-54.
