Kaukovarjostin-aivopesun skandaalimaisin taloushetki

Aina kun näet naaman ilmestyvän tv-ruudulle, tarkoittaa se sitä, että kyseinen henkilö on täysin turvallinen ja täysin järjestelmän omistuksessa. [...] Tv:ssä ei ole koskaan ohjelmaa, joka kritisoisi keskuspankkia. Tv:ssä on kanavia, jotka ovat taloudellisia ja vannoutuneita kilpailijoita. Silti ne ovat täysin samaa mieltä asioista, kuten keskuspankista ja ulkomaanpolitiikasta jne. —Eustace Mullins

Ajatustenmuokkauskeskus Yleisradio Oy:n ohjelmointisarja Docventuresin 28. elokuuta 2013 esittämä jakso käsitteli maailmanhistorian tylsintä aihetta - taloustietoa.

Hypnoosiviemäri

Ylen Docventuresin tekijät Riku Rantala ja Tuomas Milonoff olivat valinneet päivän radiovieraaksi Talousdemokratia ry:n tiedottajan Ville Iivarisen ja illan dokumenttivieraaksi maailmanpolitiikan professorin Heikki Patomäen. Dokumentiksi Docventures oli valinnut Ross Ashcroftin Talouden madonluvut (2012).

Talouden madonluvut -talousdokumentti edustaa tyypillistä hypnoosiviemärin unihiekkaa, jossa ei sanota mitään oleellista. Dokumentti ei selitä kuinka helposti ymmärrettävä yksityinen velkapohjainen talousjärjestelmä toimii, ei paljasta, että keskuspankit ovat yksityisiä yrityksiä, eikä kerro ketkä omistavat keskuspankkien osakkeet.

Toisin sanoin dokumentista on järjestelmällisesti jätetty oleellisin ja mielenkiintoisin informaatio pois. Kyseessä ei ole vahinko, sillä kaikki muutkin järjestelmän harhaanjohdatukseen tarkoitetut "talousdokumentit" jättävät aina kyseiset asiat mainitsematta.

Talouden madonluvut pääviesti on: Nykyinen talousjärjestelmä on huono, joten meidän tulisi siirtyä kultakantaan. Dokumentti ei mainitse, että samat henkilöt, jotka omistavat nykyiset yksityiset keskuspankit ovat samat henkilöt, jotka omistavat suurimman osan kullasta eli dokumentin ratkaisuksi markkinoiman kultakannan.

Talouden madonluvut on järjestelmällisesti luotua valhetta alusta loppuun, jonka ei ole tarkoitus auttaa ketään muita kuin pankkiireita.

Mikäli Ylen Docventuresia olisi oikeasti kiinnostanut kansalaisten kouluttaminen helposti ymmärrettävän yksityisen velkapohjaisen talousjärjestelmän petoksesta, olisivat he mieluummin valinneet dokumentikseen Paul Grignonin 40 minuuttisen Money as Debt (2006), joka rautalangasta vääntämällä selittää huijauksen animaation keinoin kuin kaksivuotiaalle. Talouden madonlukujen tapaan Money as Debt on katseltavissa suomeksi tekstitettynä YouTubessa.

Heikki Patomäki + Tuomas Milonoff + Riku Rantala = 0 älykästä 

lausuntoa yksityisestä velkapohjaisesta talousjärjestelmästä.

Ville Iivarinen vs. Heikki Patomäki

Ylen Docventures-formaatissa päivällä tekijöiden haastateltavana on radiovieras (Talousdemokratia ry:n tiedottaja Ville Iivarinen) ja illalla dokumentin katsomisen jälkeen "jälkiliukkailla" dokumenttia analysoidaan toisen vieraan (maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki) kanssa.

Docventuresin "jälkiliukkaiden" yhdeksän minuutin kohdalla Heikki Patomäen mukaan "paras esimerkki" siitä kuinka "talousjärjestelmä kusettaa meitä" ovat veroparatiisit. Patomäellä oli vaihtoehtona valita mikä tahansa esimerkki, kuten veronkiertoon, rahanpesuun ja omaisuuksien salaamiseen suunnitellut verovapaat hyväntekeväisyyssäätiöt, mutta hän valitsi yhdentekevän, turvallisen ja ulkomaisen aiheen veroparatiisit.

Vaikka veroparatiisit lakkautettaisiin huomenna, Suomen valtio joutuisi edelleen kerjäämään jokaisen euronsa yksityisiltä ulkomaalaisilta pankkiireilta korkoa kantavaksi velaksi. Patomäki yritti kiinnittää yleisön huomion yhdentekevään asiaan, jolla ei ole mitään todellista merkitystä.

Koska kyseessä on oletetusti älykäs maailmanpolitiikan professori, joka on vuosikymmeniä kirjoittanut useita taloustiedon kirjoja, on looginen johtopäätös se, että Patomäen toiminta on tahallista.

Docventuresin "jälkiliukkaiden" 33 minuutin kohdalla radiovieraana aikaisemmin päivällä ollut Ville Iivarinen esittää äänitallenteelta kysymyksen Patomäelle, 

[...] Miksi hänen [Patomäen] mielestä on parempi, että valtio lainaa sitä [rahaa] pankeilta, joidenka se antaa luoda rahaa tyhjästä, sen sijaan, että se valtio loisi sen [rahan] itse. Koska kun se [valtio] lainaa sen [rahan] pankeilta, niin sittenhän valtion täytyy verottaa meitä kaikkia, että se saa sen velan niille pankeille takaisin ja ainoastaan ne pankit siitä lihoaa ja kaikki me muut köyhdytään valtio mukaan lukien siinä. Miksi hän [Patomäki] haluaa pitää kiinni tästä nykyisestä rahoitusrakenteesta, eikä suostu harkitsemaan näitä etuja mikä tän rahoitusrakenteen muuttaminen tois tullessaan? —Ville Iivarinen

Patomäki vastaa,

No kyllä mä oon nimenomaan, siis Eurokriisin anatomia -kirjassa esimerkiksi mä oon nimenomaan puhunu siitä, että kuinka niinku tää rahapolitiikka pitäis saada uudelleen osaksi talouspolitiikkaa ja demokraattista kontrollia myös ja se tarkoittaa nimenomaan sitä, että keskuspankkirahoitusta voidaan käyttää tälläsinä aikoina kun mitä me nyt eletään niin julkisten budjettien tukemiseen. Ja se on niinku osa myös sitä voidaan käyttää niinku finanssisaalioprosessin kääntämiseen, että tää velkaantuminen niin sitä kannattaa purkaa sieltä missä se on tarpeetonta ja niinku talouden ja myös demokratian kannalta huono asia. Ja mä aloittaisin sen purkamisen kaikkein vähäväkisimpien tai köyhimpien kotitalouksien velkoja purkamalla, että sitten myös niinku asuntotuotannon uudelleen miettiminen, vuokra-asumisen tukeminen ja monien vaihtoehtoisten asumismuotojen tukeminen ja sit sitä kautta voi lähteä purkamaan sitä. Ja mun mielestä tässä mielessä mä oon nimenomaan rahoitusjärjestelmän muuttamisen kannattaja ja siihen kuuluu monta muutakin elementtiä, siihen kuuluu koko pankkitoiminnan uudelleen miettiminen esimerkiksi, että kyllä paitsi tää, että keskuspankkirahoitusta voidaan käyttää julkisten budjettien tukemiseen, niin siihen kuuluu myös esimerkiksi se, että niinku tossa dokumentissa viitattiin Glass-Steagall-lakiin 30-luvun Yhdysvalloissa ja samanlaista me kyllä tarvittais Euroopassa tällä hetkellä, että selkeä ero spekulatiivisten investointipankkien ja normaalien pankkien välillä. Ja normaalipankit saa harrastaa pelkästään sitä perinteistä toimintaa, ne ottaa rahaa yleisöltä ja lainaa rahaa sitte ulos ja se on yks elementti. Mutta toisaalta niinku tää too big to fail, että liian iso, että se voi mennä nurin, kaatua, niin se tarkoittaa minusta sitä, että jos joku on liian iso mennäkseen nurin, niin sit se pitää sosialisoida ottaa yhteiseen hallintaan, että ainoastaan sellaiset voi toimia yksityisellä kapitalistisilla markkinoilla edes periaatteessa jotka voi mennä nurin. —Heikki Patomäki

Tässä on pääsyy siihen miksi tämän artikkelin otsikko on Kaukovarjostin-aivopesun skandaalimaisin taloushetki.

Ville Iivarisen kysymyksen lause "Miksi Patomäen mielestä on parempi, että valtio lainaa rahaa pankeilta, joidenka se antaa luoda rahaa tyhjästä, sen sijaan, että se valtio loisi sen itse?" oli niin tuhoisa, että Heikki Patomäki alkoi panikoida ja hätäisesti mylvi äänimoduulistaan tonneittain vaikeaselkoisia yhdentekeviä asioita, jotka eivät liittyneet millään tavalla Iivarisen alkuperäiseen älykkääseen kysymykseen.

Kaikki Patomäen "vastauksena" esittämät "ratkaisut" tapahtuvat nykyisen yksityisen velkapohjaisen talousjärjestelmän sisällä, jonka seurauksena ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Patomäen ratkaisujen jälkeen Suomen valtio edelleen lainaa omat rahansa itsellensä lainaksi korkoa kantavana velkana.

Patomäen "vastaus" aikaansai myös Docventures-katsojaan reaktion "taloustieto on aivan liian monimutkaista minulle, en osaa sanoa tähän mitään", jonka seurauksena Patomäki teki katsojille huonoimman mahdollisen palveluksen.

Kaikki kykenevät ymmärtämään Iivarisen kysymyksen ja janoamaan siihen älykästä vastausta. Kukaan ei ymmärrä Patomäen hävettävää myrkynsyljentää, josta ei ollut mitään muuta kuin haittaa.

Ylen Docventures-sirkuksen tirehtöörinä toimiva Riku Rantala yrittää epätoivoisesti rekisteröidä maailmanpolitiikan professorin Heikki Patomäen naurettavan länkytyksen. Olen joutunut sietämään vastaavanlaisia silmienpyörittelyilmeitä koko ikäni, eivätkä näiden live-tilanteiden tuottamat viihdearvot tunnu tyrehtyvän koskaan. Tilanteiden aikana olen haaveillut siitä, että kohdehenkilöhahmon aivokoneisto olisi linkitetty karttapiirtureiden värinämuuntimiin, jotka maalaisivat säiliössä jylläävistä kemikaali-tasapainoista graafisia tilastokuvioita.

Sen sijaan, että Riku Rantala olisi huomioinut Patomäelle, ettei hän edes vastannut hänelle esitettyyn kysymykseen, alkoi Rantala fantasioida marxilaisuudesta ja pian Iivarisen alkuperäinen kysymys oli unohtunut.

Suorassa lähetyksessä Iivarisen äänitallenne tarjosi hopeatarjottimella Patomäelle mahdollisuuden olla merkittävä puhuva pää, jonka toimintaa voisi kehua. Sen sijaan Patomäki osoitti olevansa rikollisen epäpätevästi valehteleva ammattihuijari.

Itse olisin vastannut Iivarisen kysymykseen "Miksi on parempi, että valtio lainaa rahaa pankeilta, joidenka se antaa luoda rahaa tyhjästä, sen sijaan, että valtio loisi sen itse?" seuraavasti,

Muutamasta suvusta koostuva ja valtioiden yläpuolella toimiva keskus-pankkiirien omistama yksityinen velkapohjainen talousjärjestelmä on maailmanhistorian suurin silmänkääntötemppu, jolla koko planeetta on orjuutettu. Suomen valtio ei omista mitään, eikä Suomen valtio ole koskaan omistanut mitään muuta kuin velkaa ja korkoja. Valtio joka ei luo omia rahojaan ei voi omistaa mitään, eikä ole itsenäinen valtio. Suomen valtion ei ole pakko lainata omia rahojaan itselleen lainaksi korkoa kantavana velkana. Suomen valtio voi luoda omat rahat itselleen ilman korkoa ja velkaa. Kaikkien puolueiden tulisi julistaa tämän olevan suurin taloudellinen ongelma yhteiskunnassamme, jonka helppoon ja kaikkien ymmärtämään ratkaisuun tulisi keskittää maksimaalinen ajankäyttö. Median talousuutisten ja koululaitosten taloustuntien tulisi keskittyä vain tähän yhteen asiaan niin kauan, kunnes se on ratkaistu. Kaikki muut talouskysymykset ovat sen rinnalla harhaanjohdatukseen suunniteltua hämäystä. —Joel Susi

Mikäli Heurekan henkilökunta koostuisi ihmisistä, joilla on ollut joskus jotain älykästä sanottavaa, olisivat he 2010-luvulle mennessä pystyneet tarjoamaan asiasta todistusaineistoa. Heureka on historiansa aikana keskittynyt ainoastaan yhdentekeviin aiheisiin, joilla ei ole mitään todellista merkitystä.

Mikään ei auta teitä

En ole koskaan tavannut henkilöä, joka ymmärtäisi edes yksinkertaiset perusasiat yksityisestä velkapohjaisesta talousjärjestelmästä. En ole myöskään koskaan tavannut henkilöä, joka haluaisi ymmärtää yksinkertaiset perusasiat yksityisestä velkapohjaisesta talousjärjestelmästä.

On hupaisaa, että vaikka kuolema lähenee joka sekunti, Ville Iivarisen ja Talousdemokratia ry:n kaltaiset toimijat jaksavat tuhlata aikaa Suomen kansalaisten "herättämiseen". Epäkiitollisia kansalaisia ei tarvitse herättää, he eivät ole unessa. Heitä ei vain kiinnosta. Heitä ei ole koskaan kiinnostanut, eikä heitä tule koskaan kiinnostamaan. He eivät ole ratkaisu vaan ongelma.

Vaikka kaikki tarvittavat uuden aikakauden teknilliset avaimet - informaation käsittelylaitteisto (tietokone) ja ihmiskunnan yhdistävä keskustelufoorumi (internet) - ovat olleet jo vuosikymmeniä kansalaisten käsissä, kiinnostaa kansalaisia ainoastaan sivujuonena yhdentekevät oheisviihdykkeet (uutiset, äänestäminen, mielenosoittaminen jne) sekä pääsääntöisenä elämän-tarkoituksenaan omien etujensa ajaminen (ahneus, lisääntyminen jne) ja mikä tahansa äänestettävän kansanedustajan lupaus, joka etäisesti kuulostaa siltä, että se saattaisi lisätä rahavirtaa (olemassaoloenergiaa) kansalaisen viihteen ja tavaran ostotilille (kuuliaisuuden palkka).

Mikäli Mensan henkilökunta koostuisi ihmisistä, joilla on ollut joskus jotain älykästä sanottavaa, olisivat he 2010-luvulle mennessä pystyneet tarjoamaan asiasta todistusaineistoa. Mensa on historiansa aikana keskittynyt ainoastaan yhdentekeviin aiheisiin, joilla ei ole mitään todellista merkitystä.

Kun "talouskriitikkoina" esiintyvät asiantuntijat haukkuvat nykyisen talousjärjestelmän rahanluontia "tyhjästä", he käyttävät todellista epäkohtaa syöttinä ehdottaakseen ratkaisuksi esimerkiksi kultakantaan siirtymistä, kuten Ylen Docventuresin valitsema pankkiirien etuja ajava "talousdokumentti" läpikestonsa ehdottaa.

"Kultakanta" tarkoittaa sitä, että rahaa voidaan luoda vain niin paljon kuin on kultaa. Arvaa ketkä omistavat suurimman osan kullasta? Suomen valtio ei omista kultaa, eikä mitään muutakaan. Paljon kultaa sinä omistat? Kullan omistajat tulevat määräämään kullan hinnoittelun ja tulevat nykyiseen tapaan lainaamaan korolla kultaa valtioille. Tilanne on siten vähintään sama kuin tälläkin hetkellä tai pahempi.

Se, että raha luodaan "tyhjästä" (sähkömekaanisten ihmisorganismien myötämielisyydestä orjatyöntekoon) on talousjärjestelmän kantava voima. Sattuneesta syystä tämän tosiasian kauaskantoisia seurauksia ei hysteeristen kansalaisten oman mielenterveyden kannalta tule selittää heille yksityis-kohtaisesti, eikä asiasta tietämättömyys haittaa tai vahingoita heitä. Kiitollinen lemmings liikkuu klikkaamalla, eikä halua tietää paremmasta.

Mikäli eduskunnan henkilökunta koostuisi ihmisistä, joilla on ollut joskus jotain älykästä sanottavaa, olisivat he 2010-luvulle mennessä pystyneet tarjoamaan asiasta todistusaineistoa. Eduskunta on historiansa aikana keskittynyt ainoastaan yhdentekeviin aiheisiin, joilla ei ole mitään todellista merkitystä.

1. Nykyinen huono järjestelmä: Raha luodaan tyhjästä korkoa kantavaksi velaksi yksityisten ulkomaisten osakkeenomistajien eduksi. Tahallisesti valehtelevat asiantuntijat kutsuvat tätä "valtionvelaksi", "kuntien velaksi" jne eivätkä koskaan missään olosuhteissa selitä mitä nämä loputtomasti toistetut termit oikeasti tarkoittavat.

2. Ehdotettu korvaava yhtä huono tai huonompi järjestelmä: Raha luodaan kultakannasta yksityisten ulkomaisten kullan omistajien eduksi (mm. Ylen Docventures-dokumentin järjestelmällisesti ehdottama, pankkiirien kehittämä ansa).

3. Toimiva hyvä järjestelmä: Raha luodaan tyhjästä, mutta sitä ei lainata korkoa kantavaksi velaksi yksityisiltä ulkomaisilta osakkeenomistajilta. Suomen valtio luo omat rahansa itselleen ja kunnilleen ilman korkoa ja velkaa. "Valtionvelkaa", "kuntien velkaa" jne ei ole enää olemassa.