Nietzschen filosofinen ajattelu on usein juuri yli-ihmisen käsitteen takia yhdistetty kansallissosialismiin. Jotkut korkea-arvoiset natsijohtajat, mukaan lukien filosofi Alfred Baeumler, ihannoivat joitain Nietzschen filosofian osia ja sovittivat yli-ihmisen käsitteen omiin näkemyksiinsä ylivertaisesta arjalaisesta rodusta, joka oli kaikkia muita rotuja parempi. Vastaavasti alempina pidetyt kansat nimettiin ali-ihmisiksi, jonka käsite ei Nietzschellä esiinny. —Wikipedia
Protonatsifilosofi Friedrich Nietzschen homoseksuaalisuuteen keskittyvässä kirjassaan Joachim Köhler ilmoittaa, että Italian Genovan homobordellissa Nietzsche sai miesprostituoidulta kupan.
Kuppa levisi Nietzschen aivoihin, joka aikaansai hänet kirjoittamaan tarinoita "yli-ihmisestä" ja vastaavista fasismiin ja natsismiin myöhemmin liitetyistä teemoista. Lopulta kuppa lamaannutti Nietzschen ja hän päätyi mielisairaaloihin.[1]
Filosofi [Nietzsche] kiikutettiin Jenan mielisairaalaan. Sekaisin ollessaan hänen kerrottiin kävelleen pitkin sairaalan käytäviä ja toistelleen loputtomasti mantranaan: "Olen kuollut, koska olen typerä. Olen typerä, koska olen kuollut, olen kuollut, koska olen typerä." [...] Hän kuoli elokuussa vuonna 1900, 11 vuotta dramaattisen sairastumisensa jälkeen. Sankarimyytin luominen Nietzschen ympärille vaati taloudellisia voimavaroja. Yllättäen arkiston tärkeimmäksi tukijaksi tarjoutui Nietzscheä suuresti ihaillut ruotsalainen pankkiiri Ernest Thiel. Aluksi [Nietzschen sisko] Elisabeth suhtautui varauksellisesti uuteen mesenaattiinsa, sillä Thiel oli juutalainen. Hän unohti kuitenkin pian antisemitisminsä ja kuittasi vuonna 1907 Thieliltä huomattavan rahasumman. Thiel rahoitti arkistoa seuraavat 30 vuotta.[2] —Tapio Tamminen
Vuonna 1977 lesbo kommunisti Liliana Cavani[3] käsikirjoitti ja ohjasi Friedrich Nietzschen todellisesta vertaisryhmästä kertoneen elämäkertaelokuvan Hyvän ja pahan tuolla puolen.
Tarinassa huumeriippuvainen kaappihomoseksuaali Nietzsche[4] on kuppataudista seonnut ja prostituoiduissa ravaava psykoottinen seksiaddikti. Nietzsche elää pyhän kolminaisuuden seksisuhteessa venäjänjuutalaisen biseksuaalin ja psykoanalyytikon Lou Andreas-Salomén[5] sekä kaappihomoseksuaalin tirkistelijän ja saksanjuutalaisen filosofin Paul Réen[6] kanssa. Kliimaksissa humalainen Rée kutsuu homoseksuaalijoukkion raiskaaman hänet lasipullolla, jonka jälkeen joukkio hukuttaa Réen.[7]
Historiallista Paul Reétä on kutsuttu "itseään vihaavaksi juutalaiseksi."[8] —Áine O'Healy
Venäjänjuutalainen psykoanalyytikko Lou Andreas-Salomé, saksanjuutalainen filosofi Paul Rée ja väitetysti ei-juutalainen filosofi Friedrich Nietzsche.
________________________
[1] Joachim Köhler, Zarathustra's Secret: The Interior Life of Friedrich Nietzsche, Yale University Press, London, (2002); Nietzschen hulluudesta ja mielisairaaloihin päätymisestä ksm. Dusty Sklar, The Nazis and the Occult, Dorset Press, New York, (1977), s. 105, 132.
[2] Tapio Tamminen, Pahan viehätys: Natsismin ja terrorin lähteillä, Otava, Keuruu, (2004), s. 133, 134; Ksm. Tamminen, s. 133-135.
[3] Liliana Cavanin lesboudesta ks. Chantal Nadeau, "Girls on a Wired Screen: Cavani's Cinema and Lesbian S/M", teoksessa, Elizabeth Grosz ja Elspeth Probyn (toim.), Sexy Bodies: The Strange Carnalities of Feminism, Routledge, New York, (1995), s. 213; Áine O'Healy, "Desire and Disavowal in Liliana Cavani's 'German Trilogy'", teoksessa, Gary P. Cestaro (toim.), Queer Italia: Same-Sex Desire in Italian Literature and Film, Palgrave Macmillan, New York, (2004), s. 133, 138, 142; Graeme Krautheim, Masquerades of Self-Erasure: Pornography and Corporeal Memory in Liliana Cavani's 'The Night Porter', teesi, The University of British Columbia, Vancouver, (July, 2009), s. 24; Nick Impey, "Ideas of Sex: Discourses on Sexuality in Liliana Cavani's The Night Porter and Cesare Canevari's The Gestapo's Last Orgy", Alphaville: Journal of Film and Screen Media, #1, (Summer 2011), s. 1-2; Nicholas Mirzoeff (toim.), The Visual Culture Reader, 2nd ed., Routledge, London, (2002), s. 650; Cavanin kommunismista ja vasemmistolaisuudesta ks. "Audio Commentary by Marcus Stiglegger and Kai Naumann", San Babila ore 20: un delitto inutile, Blu-ray, Camera Obscura, Saksa, (2015), 0:41:00; Andrea Slane, A Not So Foreign Affair: Fascism, Sexuality, and the Cultural Rhetoric of American Democracy, Duke University Press, Durham, (2001), s. 259; Marcus Stiglegger, "A Brief History of Sadiconazista", Gestapo's Last Orgy, DVD, Intervision, USA, (2014), 0:19:00; Cavani on väittänyt vastustavansa kaikkia ideologioita, myös feminismiä. Sabine Hake, Screen Nazis: Cinema, History, and Democracy, The University of Wisconsin Press, (2012), s. 146; Klaus Kinskin näkemys Cavanista ks. Klaus Kinski, All I Need Is Love, Random House, New York, (1988), s. 163.
[4] Hyvän ja pahan tuolla puolen (1977) -elokuvassa Friedrich Nietzscheä näytteli ruotsinjuutalainen Erland Josephson. Alan D. Abbey, Bergman film star Erland Josephson dies at 88, Jewish Telegraphic Agency, (March 5, 2012 7:03am).
[5] Also consider how the Russian-Jewish origins of Lou Salomé could not (as she was an actual historical figure) be so conveniently erased from Beyond Good and Evil [Hyvän ja pahan tuolla puolen]. —Graeme Krautheim, s. 29; Natsit syyttivät Lou Andreas-Saloméa virheellisesti "suomenjuutalaiseksi"; Salomésta ksm. O'Healy, s. 141.
[6] Paul Réen juutalaisesta syntyperästä ks. Robert C. Holub, Nietzsche's Jewish Problem: Between Anti-Semitism and Anti-Judaism, Princeton University Press, New Jersey, (2016), s. 96; Lou Andreas-Salomén ja Paul Réen juutalaista syntyperää alleviivataan toistuvasti elokuvassa Hyvän ja pahan tuolla puolen (1977).
[7] Nadeau, s. 214-215, 217-218; O'Healy, s. 139; Chantal Nadeau väittää, että Paul Rée raiskataan elokuvassa myös "kepein ja nyrkein". Nadeau, s. 217.
[8] O'Healy, s. 140, v. 17. Robert C. Holub, "Nietzsche and the Jewish Question", New German Critique, #66, (Fall, 1995), s. 99.
